Naistenpäivän aamuna Jonni Rontti kirjoitti
Twitteriin pienen huomion: ”Tänäkin aamuna olin iloinen, että heräsin
aamuerektion kanssa, en vaginan”. Naistenpäivän iltana kävin katsomassa
elokuvan Kerron sinulle
kaiken, jossa omaan aamuunsa herännyt mies ei ollut tyytyväinen,
koska ei tuntenut itseään mieheksi, vaan halusi olla nainen. Mies muuttikin
itsensä naiseksi, jota elokuvassa hienosti esittää Leea Klemola – sopii rooliin erinomaisesti jo senkin takia, että
hänen äänensä on maskuliinisen matala, vähän käheäkin.
Elokuvan nimi viittaa siihen, että Martista Maaritiksi muuttunut henkilö kertoo avoimesti kaiken Samille (Peter Franzén), johon rakastuu. Katsojille elokuva ei nimittäin kerro kaikkea, ei oikeastaan mitään siitä, miten muutos miehestä naiseksi varsinaisesti tapahtuu. Homma ei ole sillä selvä, että äijä vetää maalia huuliinsa.
Koska Maarit ja Sami rakastelevatkin normaalin näköisesti, tarkoittaa tämä sitä, että Maaritilta on leikattu kikkeli pois. Tällainen ei varmasti ole mikään läpihuutojuttu, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ensin tarvitaan henkilön kivenkova vakaumus operaation tärkeydestä, sen jälkeen vaaditaan kastraatiolupa Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta ja sitten HYKSin plastiikkakirurgian leikkausjonoon – tai jos kiire on, niin Tallinnaan tai Thaimaahan.
Transsukupuolisen naisen muuttaminen mieheksi on vastaavanlainen operaatio. Tissit poistetaan ja alapäässä tehdään sellaiset operaatio, että päästään esteettisesti ja toiminnallisesti tyydyttävään tulokseen.
Mitään näistä asioista ei Simo Halisen elokuvassa edes sivuta. Yhden syyn tähän Halinen myönsi tämän päivän Helsingin Sanomissa, jossa kerrottiin elokuvia tehtävän nykyisin ennätystahtiin, ja nopeus näkyy laadussa. – ”Tekijät ja tuottajat elävät usein kädestä suuhun. Siksi pitää pyörittää nopeasti uusia juttuja, eikä aina ehditä kirjoittaa tarpeeksi pitkään.”
Kerron sinulle kaiken on sinänsä mukiinmenevä tarina suurta murroskautta elävästä Maaritista ja ihmisistä hänen lähellään. Vihdoin elämä on alkanut maistua omalta, mutta hänen on kuitenkin avattava menneisyytensä solmut päästäkseen eteenpäin. Maarit myös haluaa rinnalleen jonkun, jonka kanssa jakaa onnenhetket, juoksulenkit ja vuoteensa. Kun kohtalo heittää Maaritin tielle Samin, näyttää kaikki olevan mahdollista.
Lapsellisia kohtia elokuvassa on muutamia. On pitänyt sellainenkin yhteensattuma juoneen väsätä, että kun Maarit aikoinaan miehenä ollessaan on pelannut jalkapalloa Pietarsaaren Jarossa, niin hupsista keikkaa että Sami on pelannut Kuusysissä ja vielä hellanlettas sentään, kun he muistavat pelanneensa vastakkain Suomen cupissa 1992. Täysin tarpeeton satuilu.
Elokuva tällaisesta asiakokonaisuudesta sinänsä puolustaa paikkaansa. Onhan näitä tapauksia tullut viime vuosina julkisuuteenkin, esimerkiksi Imatran kirkkoherran muuttuminen kirkkorouvaksi (Maija-Sisko Aalto). Ruotsalainen Cris Owen puolestaan muuttui naisesta mieheksi ja osallistui 1989 Eurovision laulukilpailun Suomen-karsintaan kappaleella Vad finns kvar.
Stakesin työryhmän arvion mukaan Suomessa olisi satoja leikkaushoidosta hyötyvää transseksuaalista henkilöä. Aivan suitsait ei leikkaukseen kuitenkaan pääse. Ensin yritetään hormonihoitoa, minkä jälkeen jos potilas käytännön testin jälkeen edelleen haluaa sukupuolensa korjausleikkauksia, hänen asiaansa käsitellään leikkaavan yksikön työryhmässä, johon kuuluvat plastiikkakirurgi, gynekologi ja psykiatri. Eli kuten sanottu, Halisen elokuvassa jää koko tämä iso ruljanssi kokonaan käsittelemättä.
Sitten yksi kummallinen asia: elokuvassa on kaksi kohtausta, joissa replikoidaan englanniksi, mutta ne on valkokankaalle käännetty vain ruotsiksi, ei suomeksi.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuvan nimi viittaa siihen, että Martista Maaritiksi muuttunut henkilö kertoo avoimesti kaiken Samille (Peter Franzén), johon rakastuu. Katsojille elokuva ei nimittäin kerro kaikkea, ei oikeastaan mitään siitä, miten muutos miehestä naiseksi varsinaisesti tapahtuu. Homma ei ole sillä selvä, että äijä vetää maalia huuliinsa.
Koska Maarit ja Sami rakastelevatkin normaalin näköisesti, tarkoittaa tämä sitä, että Maaritilta on leikattu kikkeli pois. Tällainen ei varmasti ole mikään läpihuutojuttu, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ensin tarvitaan henkilön kivenkova vakaumus operaation tärkeydestä, sen jälkeen vaaditaan kastraatiolupa Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta ja sitten HYKSin plastiikkakirurgian leikkausjonoon – tai jos kiire on, niin Tallinnaan tai Thaimaahan.
Transsukupuolisen naisen muuttaminen mieheksi on vastaavanlainen operaatio. Tissit poistetaan ja alapäässä tehdään sellaiset operaatio, että päästään esteettisesti ja toiminnallisesti tyydyttävään tulokseen.
Mitään näistä asioista ei Simo Halisen elokuvassa edes sivuta. Yhden syyn tähän Halinen myönsi tämän päivän Helsingin Sanomissa, jossa kerrottiin elokuvia tehtävän nykyisin ennätystahtiin, ja nopeus näkyy laadussa. – ”Tekijät ja tuottajat elävät usein kädestä suuhun. Siksi pitää pyörittää nopeasti uusia juttuja, eikä aina ehditä kirjoittaa tarpeeksi pitkään.”
Kerron sinulle kaiken on sinänsä mukiinmenevä tarina suurta murroskautta elävästä Maaritista ja ihmisistä hänen lähellään. Vihdoin elämä on alkanut maistua omalta, mutta hänen on kuitenkin avattava menneisyytensä solmut päästäkseen eteenpäin. Maarit myös haluaa rinnalleen jonkun, jonka kanssa jakaa onnenhetket, juoksulenkit ja vuoteensa. Kun kohtalo heittää Maaritin tielle Samin, näyttää kaikki olevan mahdollista.
Lapsellisia kohtia elokuvassa on muutamia. On pitänyt sellainenkin yhteensattuma juoneen väsätä, että kun Maarit aikoinaan miehenä ollessaan on pelannut jalkapalloa Pietarsaaren Jarossa, niin hupsista keikkaa että Sami on pelannut Kuusysissä ja vielä hellanlettas sentään, kun he muistavat pelanneensa vastakkain Suomen cupissa 1992. Täysin tarpeeton satuilu.
Elokuva tällaisesta asiakokonaisuudesta sinänsä puolustaa paikkaansa. Onhan näitä tapauksia tullut viime vuosina julkisuuteenkin, esimerkiksi Imatran kirkkoherran muuttuminen kirkkorouvaksi (Maija-Sisko Aalto). Ruotsalainen Cris Owen puolestaan muuttui naisesta mieheksi ja osallistui 1989 Eurovision laulukilpailun Suomen-karsintaan kappaleella Vad finns kvar.
Stakesin työryhmän arvion mukaan Suomessa olisi satoja leikkaushoidosta hyötyvää transseksuaalista henkilöä. Aivan suitsait ei leikkaukseen kuitenkaan pääse. Ensin yritetään hormonihoitoa, minkä jälkeen jos potilas käytännön testin jälkeen edelleen haluaa sukupuolensa korjausleikkauksia, hänen asiaansa käsitellään leikkaavan yksikön työryhmässä, johon kuuluvat plastiikkakirurgi, gynekologi ja psykiatri. Eli kuten sanottu, Halisen elokuvassa jää koko tämä iso ruljanssi kokonaan käsittelemättä.
Sitten yksi kummallinen asia: elokuvassa on kaksi kohtausta, joissa replikoidaan englanniksi, mutta ne on valkokankaalle käännetty vain ruotsiksi, ei suomeksi.
kari.naskinen@gmail.com
