Ainoa ongelma oli, että samana iltana oli jäähallissa Kiekkoreippaan ja HIFK:n peli. Lisäkseni sitä harmitteli rumpali Jorma Alanne, joka kertoi käyvänsä katsomassa kaikki kotipelit, jos vain työt eivät pääse harrastusta häiritsemään. Noihin aikoihin eivät yleensä menneet päällekkäin, koska orkesteri soitti vanhassa konserttitalossa keskiviikkoisin ja SM-liigan arkipelikierros oli aina torstaisin. Tällaiset ylimääräiset maaseutukeikat kuitenkin häiritsivät.
"Eikä me tästä edes mitään saada", sanoivat soittajat. Valtio antoi kaupunginorkesterille sinä vuonna 58 000 markkaa alueorkesteritoimintaan, mutta ei siitä rahasta mitään iltavuorolisiä soittajille riittänyt. Karita Mattila sen sijaan sai esiintymispalkkionsa niistä valtion rahoista.
Kapellimestari Jouko Saarikin ihmetteli: "Aina tämä homma ei tunnu mielekkäältä, ei esimerkiksi silloin, kun konserttiamme Nastolassa oli kuuntelemassa 26 ihmistä. Halvemmaksi olisi tullut kuljettaa nuo 26 nastolalaista vaikka takseilla Lahteen ja takaisin. Antaisivat ne 58 000 markkaa meille vapaasti käytettäväksi, niin hommaisimme vaikka Kiri Te Kanawan Lahteen."
Lammilla kuulin kunnan taideasiamieheltä Uljas Kiurulta, että Lammi oli saanut opetusministeriöltä 18 000 markkaa kulttuuriavustusta. Tästä konsertista Lammi maksoi kaupunginorkesterille 1500 markkaa.
Jääkiekon en kuitenkaan antanut keikkamatkalla unohtua. Bussin takaosassa järjestin tulosveikkauksen illan ottelusta. Alanne löi olutpullon vetoa siitä, että IFK voittaa 4-3, Saari veikkasi 5-1, konserttimestari Veikko Saarnikoski 2-0 ja Karita Mattila 4-2. Kiekkoreippaan voittoon uskoimme vain valokuvaaja ja minä. Paluumatkalla vähän ennen Lahtea kuultiin IFK:n voittaneen 5-2.
Karita Mattilalle IFK:n voitto ei merkinnyt mitään, mutta kun Karita kuuli Ässien voittaneen TPS:n, hän hihkaisi: "Hyvä, että TPS hävisi, kun Perniössä kaikki ovat sen puolella – minä olen Perniöstä kotoisin."
Joskus 20 vuotta myöhemmin osuin Seutulan lentokentällä odottamaan liukuhihnalta laukkuja yhtä aikaa Karita Mattilan kanssa. Siinä sitten pienessä hiprakassa (tai vähän isommassa), menin morjestamaan Karitaa, joka ei ensin muistanut minua, mutta kun kerroin olleeni samalla keikalla Lammilla hän ilahtui: "Ai joo, sinähän järjestit meille sen jääkiekkoveikkauksen, minkä minä taisin voittaa."
Lahden kaupunginorkesterillekin ovat jo maailman lentoasemat tutumpia kuin Lammin Hakalan koulun voimistelusalin kaltaiset paikat. Syksyllä 1982 orkesteri kävi vielä Heinolassa ja Sysmässä – nykyisin esiintymispaikkoja on Buenos Aires, Sao Paulo, Lontoo, Tokio, Wien ja muut maailman metropolit.
Lauantaina 30.3. Karita Mattila ei esiinny kaupunginorkesterin kanssa, vaan häntä säestää pianisti Ville Matvejeff. Mozartia ei ole ohjelmassa, mutta ei ole Lahdessakaan enää pelejä tänä keväänä. Silloin kaudella 1982-83 IFK voitti mestaruuden ja Kiekkoreipas oli kolmanneksi viimeinen.
(Tämä juttu on aikaisemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
