Meille suurten ikäluokkien ihmisille osui Suomen historian paras vaihe, ja koskee koko läntistä maailmaa. Kohta 70 vuotta ilman sotimista eli historiallisesti pisin rauhan jakso. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta alamäki huipulta on jo alkanut.Yksi suurimpia edistysaskeleita on ollut televisio. Ensin yksi kanava, sitten toinen ja isona loikkana Eurosportin tulo 20 vuotta sitten. Television digitalisointikin oli alkuvaikeuksistaan huolimatta kova juttu. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt huonompaan, kun valtaosa urheiluohjelmista on kätketty maksukorttikanaville. Meidän talossa näkyy vielä Eurosport, mutta sieltä ei varmaan muutaman vuoden kuluttua tule muuta kuin Ranskan ympäriajo ja biljardia.
Autojen tuontisäännöstelyn purkaminen 1962 oli hieno juttu. Minäkin sain isän avustuksella hankituksi vanhan Anglian, ja siihen peräti nastarenkaat etupyöriin. Eikä ollut nopeusrajoituksia. Ennätyksekseni Lahdesta Jyväskylään vanhaa nelostietä jäi tunti ja 37 minuuttia (Renault 19). Nyt menee kaksi tuntia ja vartti.
Jossakin vaiheessa ajelin V8-Dodgella. Nyt moottorit ovat pieniä pihisijöitä, ensi kesän Le Mansin ajoonkin osallistuvat hybridimoottoreilla varustetut Peugeot ja Porsche, ja kohta varmaan Ferrarikin saa dieselmoottori. Sama asia kuin elämänmenossa muutenkin: ennen olivat miehet miehiä ja naiset naisia, nyt on myös erilaisia välimuotoja.
Ruokakin parani koko ajan, kun sotavuosista lähdettiin kelaamaan eteenpäin. Etelän hedelmätkin olivat niin harvinaisia, että noin 10-vuotiaana näytän kirjoittaneen kalenterini sivulle: ”Äiti tuli töistä ja toi appelsiineja”. Mutta entäs nyt – lautaselle ripotellaan salaattia ja papuja, ja uhitellaan, että makkaransyönti lisää kolesterolia.
Ulkomailla pääsin käymään 1950-luvun lopulla. Ajettiin Norjaan asti ja kun tultiin kotiin, oli auton katolla poronsarvet.
Sekatavarakauppiaan poika Kalevi Keihänen perusti 1965 Keihäsmatkat Oy:n ja alkoi kuljettaa ”seiväsmatkalaisia” edullisesti etelän lomakohteisiin, parhaina vuosina jopa 100 000. Yhdessä Urpo Lahtisen kanssa Keihänen rakennutti Nilsiän Tahkovuorelle ensimmäiset rinteet ja hiihtohissit 1960-luvulla. Kun välillä kävin hommissa Lahtisen Lehtimiehet Oy:ssä, tuli Tahkovuorikin tutuksi. Kerran oli vauhti päällä ja tarjoilija sanoi viereisen pöydän seurueelle, ettei siihen pöytään enää tarjoilla. Sattui siinä istumaan Urpon roteva poika, joka otti pöydän syliinsä, heitti ikkunasta ulos ja sanoi tarjoilijalle, että tuokaa sitten uusi pöytä.
Nyt matkailukin on hankaloitunut. Terrorisminuhkia siellä sun täällä, tulivuorituhka ja lentokenttien liika lumi panevat liikenteen jumiin. Kirjailija Antti Tuurikin kertoi lopettaneensa lentämisen sen jälkeen, kun oli joutunut istumaan lentokoneen sisällä kuusi tuntia ennen lähtöluvan saamista.
Toimittajantyöni aloitin 1967. Lehdet olivat silloin vakavasti otettavia tiedotusvälineitä. Tästä huolimatta toimittajien työ ja koko elämä oli mukavaa vielä 1970-luvulla. Hommat hoidettiin, mutta muuten oltiin kuin Ellun kanat, ensin Hämeenlinnassa Backmanin yläkerrassa ”Hidu” Hietasen kanssa ja myöhemmin Lahdessa Jukolan baarissa koko ESS:n iltavuoroporukan kanssa.
Nykytilannetta kuvasi hyvin minua kolme vuotta vanhempi toimittaja Aarno Laitinen: ”Kun katselee nykyisin lehtien etusivuja, niistä näkee, että Lahden taidekoulusta valmistunut graafikko on edellisenä päivänä suunnitellut sivun ja toimittajat tekevät jutut siihen siitä riippumatta, mitä maailmassa tapahtuu.” (Iltalehti 20.2.)
Iltapäivälehdetkin olivat jokseenkin asiallisia vielä 60-luvulla. Nyt uutisen arvoiseksi pääsee, kun on jonkun julkkiksen tuttu. Iso otsikko Ilta-Sanomien etusivulta: ”Suomalaisjulkkiksen kaveri kuoli Thaimaassa” (IS 29.12.2008). Jutussa sisäsivulla ei edes kerrottu, kenestä oli kysymys.
Posteljooni kantoi ennen lehdet kotiin, ma-pe kaksi kertaa päivässä, lauantaina kerran. Itellan visio on, että kukin hakee postinsa Itellan varastosta. Ennen sanomalehdillä oli yhteistyötä, minkä ansiosta sai vaikkapa entisen kotikaupunkinsa sanomalehden varhaisjakelun mukana. Ei saa enää, koska Itella jakaa muiden paikkakuntien lehdet, ja tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lauantain, sunnuntain ja maanantain lehdet tulevat kaikki yhdellä kertaa maanantaina puolenpäivän aikaan.
Suomi oli ennen Suomi, ja oli turvallinen yya-sopimus. Nyt on epävakaa, kalliiksi käynyt EU ja kohta Nato.
Parhaiten tämän jutun otsikkoa kuvaa kuitenkin se, että kun Suomi sotien jälkeen rakensi pohjoismaista hyvinvointivaltiota 50 vuotta, niin nyt sitä ollaan purkamassa.
