Mitä kansalaiset odottavat puolueilta? Ovatko suomalainen demokratia ja puoluejärjestelmä murroksessa? Näihin kysymyksiin yritti Lahden Paasikiviseuran kokouksessa viime viikolla vastata dosentti, valt. tri Rauli Mickelsson Tampereen yliopistosta.Kun laajasti ajatellaan, ollaan me ainakin demokratian suhteen kärkijoukoissa. Onhan Suomi yksi niistä 85 valtiosta, joissa on demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä. Valtioita on yhteensä 192. Murroksesta puhuminen sen sijaan on ajankohtaisempaa kuin pitkiin aikoihin. Tämä puhe konkretisoituu tulevissa eduskuntavaaleissa, joissa ei enää olekaan kolmea suurta puoluetta, vaan neljä.
Ilman Timo Soinin perussuomalaisiakin meneillään on murros. Vielä 50 vuotta sitten meillä olivat toiminnassa perinteiset järjestöpuolueet, sitten televisio muutti tilannetta ja vuosien 1966 ja 1970 vaalit käytiin jo tv-vaaleina. Nyt eletään seuraavaa kehitysvaihetta, kun ollaan siirtymässä eräänlaisiin verkostopuolueisiin. Sekä puolueet että yksittäiset poliitikot toimivat aktiivisesti internetissä, ja eiköhän tulevaisuudessa äänestetäkin sähköisesti tavalla tai toisella.
Puoluetoiminnan edellytyksiä ovat mm. sosiaaliset verkostot ja julkisuus. Nämä edellytykset täyttyvät esimerkiksi Facebookin avulla. Huhtikuun vaaleihin on jo pitkään valmistauduttu Facebookin lonkeroita hyödyntäen. Olen kaksi kuukautta ollut Facebookissa ja nähnyt sen tehokkuuden, ainakin teoreettisen.
Ehdokkaalla saattaa olla Facebookissa 5000 ”kaveria”, jotka saavat häneltä joka päivä 20-40 viestiä; ne ovat ajankohtaisia kommentteja, pieniä kuulumisia, valokuvia, tietoja edessä olevista tapahtumista, linkkejä joihinkin tärkeisiin nettijuttuihin jne. Tämä on valtava kontaktimäärä ja iso etu verrattuna niihin ehdokkaisiin, jotka eivät Facebookia viitsi tai osaa käyttää.
Facebook on ns. sosiaalinen media, johon poliitikon on helppo kerätä samoin ajattelevia ihmisiä - helpompi kuin saada potentiaalisia äänestäjiä kuuntelemaan vaalipuhettaan työväentalolle tai tupailtaan.
Politiikanteon yksi edellytys on, että on olemassa konflikti. Erilaisten ihmisryhmien kesken on intressiristiriitoja, ja kun sitten keksitään toisin tekemisen mahdollisuus, saadaan aikaan konflikti. Mickelsson sanoi, että Suomessa eletään juuri nyt konfliktin aikaa. Kokoomuksen muutaman vuoden takainen heitto vastakkainasettelun ajan ohimenosta ei pidä paikkaansa.
Vielä niinkin äskettäin kuin 1990-luvulla tilanne oli toinen. Mickelsson näki tuon pankkikriisinaikaisen ja -jälkeisen jakson eräänlaisena vaihtoehdottomuutena, jota leimasi ylhäältä annettu malli. Nyt Soini on rakentanut ”raikkaan, uudenlaisen konfliktin” EU:n ja Suomen välille, kuten Lahden Paasikiviseuran puheenjohtaja Ville Marjomäki (SDP) sanoi. Kansa on kyllästynyt siihen vaihtoehdottomuuteen, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hallituksen pääpuolueet valikoituvat aina kolmikosta kok - kepu - sdp.
HIERARKKINEN DEMOKRATIA-
KÄSITYS MUUTTUMASSA
Tulevaisuuden puoluetta Mickelsson on hahmotellut Oikeusministeriön julkaisussa Puolueiden tulevaisuus (2009). Siinä hän kirjoittaa, että tulevaisuuden puolueen synnyn syy voisi olla jokin laaja yhteiskunnallinen konflikti, johon halutaan ratkaisua demokraattisin keinoin. Kun teollisuusyhteiskunnan luokka- ja joukkopuolueet olivat monoliittisuuteen pyrkiviä järjestöjä, pyrkisivät tulevaisuuden puolueet yhä avoimemmiksi ja mukaan ottavammiksi. Teollisuusyhteiskunnan luokkien ja muiden ihmisryhmien varaan rakentunut edustuksellinen ja hierarkkinen demokratiakäsitys korvautuisi julkiseen harkintaan perustuvalla demokratialla.
”Tulevaisuuden puolueet ottaisivat paikan poliittisen keskustelun ytimessä. Media toimisi tämän keskustelun ehdoilla, eikä puolueiden tarvitsisi sovittaa politiikkaansa median kiivaaseen tahtiin”, sanoo Mickelsson.
”Puolueiden tulisi pyrkiä pois hierarkkisista ja autoritäärisistä organisaatioista. Kansalaisten tien vaikuttamiseen tulisi olla lyhyt ja selkeä, ei pitkä, monimutkainen ja erityistaitoja vaativa. Tulevaisuuden puolueiden tulisi tarjota kansalaisille vaikutusmahdollisuus niin kunnallisiin, valtakunnallisiin, Euroopan laajuisiin kuin globaaleihin kysymyksiin. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen tulisi olla luontevaa, siihen pitäisi opettaa jo koulussa. Toki myös puolueilla olisi tärkeä rooli poliittisen tietämyksen lisäämisessä ja kansalaisten poliittisen mielenkiinnon herättämisessä.”
Internettiä ei enää koskaan eikä missään yhteydessä voi sivuuttaa. Se antaa paljon mahdollisuuksia yhteiskunnallisille liikkeille, myös puolueille. On vain otettava huomioon se, että internet on välineenä epähierarkkinen, ja puolueidenkin pitää jatkossa arvioida uudelleen hierarkkisten organisaatioidensa menestysmahdollisuuksia.
kari.naskinen@gmail.com
