Taidegalleria Forsblomilla Helsingissä oli noin 60 cm korkea alumiiniveistos, maalattu punaiseksi. En ollut aiemmin astunut kadulta näyttelyyn, josta olisi voinut ostaa yhtä kalliin taideteoksen, hinta 325 000 euroa. Kalliimpiakin on tietenkin Ateneumissa ja muissakin museoissa, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan Keitele (1905) Lahden taidemuseossa. Samoin voi miljoonateoksia ostaa Bukowskin ja Hagelstamin huutokaupoissa. Mutta jos pankkikortin takana olisi nyt ollut tarpeeksi rahaa, olisin ohikulkijana Pohjois-Esplanadilla voinut tehdä kaupat. Toinen vaihtoehto olisi ollut tilata Ferrari 458 Coupe, sekin punainen, 343 000 euroa.Forsblomin teoksen tekijä oli 31-vuotiaana aidsiin kuollut amerikkalainen Keith Haring (1958 - 1990). Taiteilijanuransa hän oli aloittanut tekemällä graffiteja New Yorkin metrotunneleissa, ja sitten kun tärppäsi niin tärppäsi oikein kunnolla. New Yorkin taidepiirit löysivät Haringin ja alkoivat puhua "uudesta Andy Warholista". Alkoi hurja nousu - Madonnakin tilasi Haringilta kuvituksen levynsä kanteen.
Kuvassa on Haringin veistos Potsdamer Platzilla Berliinissä. Forsblomilla esillä ollut veistos oli melkein kuin puolet tuosta veistoksesta, tuo punainen ukkeli.
Lopullisen hintapiikin Haringin teoksille aiheutti hänen traaginen kuolemansa. Tuttu juttu, esimerkkejä on Suomestakin. Kun Salmelan vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittu Ilkka Lammi (s. 1976) hukkui juhannuksena 2000, hänen maalaustensa kaupallinen arvo humahti kerralla ylös. Samoin Kalervo Palsan (1947 - 1987) työt nousivat uusille hintalukemille taiteilijan kuoleman jälkeen.
Kuolema ei kuitenkaan aina aiheuta hinnannousua heti. Taidemarkkinoiden asiantuntija, fil. tri Pauliina Laitinen-Laiho sanoo, että väliaikaisesti hinnat voivat jopa laskea taiteilijan kuoleman jälkeen, koska myyntiin saattaa tulla aikaisempaa enemmän teoksia myyjien ollessa siinä uskossa, että kuolema automaattisesti nostaa hintoja.
"Esimerkiksi Juhani Palmun (s. 1944) töissä on se vaara, että hinnat romahtavat taiteilijan poismenon jälkeen, koska teoksia tulee markkinoille äkkiseltään paljon myyntiin. Heti niitä ei itse asiassa kannattaisi myydä, vaan vasta myöhemmin, jos taiteilija läpäisee ajan testin, jolloin punnitaan hänen tuotantonsa taidehistoriallinen arvo", kirjoittaa Pauliina Laitinen-Laiho. (Taide sijoituskohteena, WSOY 2004)
Myös Pyhäniemen tämän kesän näyttelyssä esitellyn Olli Lyytikäisen (1949 - 1987) työt ovat kasvattaneet arvoaan merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Viime aikoina on markkinoille ilmestynyt myös väärennettyjä "Lyytikäisiä", mutta Pauliina Laitinen-Laihon mukaan tämä ei vähennä aitojen arvoa. Päinvastoin kiinnostus Olli Lyytikäistä kohtaan saattaa nousta, koska hän on niin kiinnostava taiteilija, että väärentäjätkin hänet noteeraavat.
Haringin Helsingissä esitellyn veistoksen olisi joka tapauksessa saanut halvalla - ja toisen esillä olleen veistoksen hinta ei ollut kuin 275 000 euroa. Riippuu vain siitä, mihin vertaa. Pablo Picasson maalauksesta Nu au Plateau de Sculpteur (1932) maksettiin äskettäin Christie'sin huutokaupassa New Yorkissa uusi maailmanennätyshinta 81 miljoonaa euroa. Teos kuului viime vuonna kuolleen keräilijän yksityiskokoelmaan.
Sen verran tyyris Haringin Helsingissä käynyt teos joka tapauksessa on, että esimerkiksi Suomen Valtion taidemuseo ei pystyisi ostamaan sitä ensi vuoden taidehankintamäärärahoillaan, 239 000 euroa.
Mutta se Ferrari? Jos saisi valita, kumman ottaisi, Haringin vai Ferrarin? Ferrarista ei lastenlapsille jäisi juuri mitään...
kari.naskinen@gmail.com
