Helsingin Sanomissa on viime aikoina ollut juttua siitä, miten Helsingissä ei joissakin baareissa pysty olutta tilaamaan suomen kielellä. Koska henkilökunta ei osaa sanaakaan suomea, pitää asiakkaan yrittää englannin kielellä tai elekielellä. Sama ilmiö on tullut jo tänne meillekin. Yritin mennä katsomaan näyttelyä Ars Arrakoski -taidegalleriaan Padasjoella. Eteisessä oli vastaanottamassa ja lippuja myymässä nuori mies, joka ensin vaikutti mykältä, mutta sitten kävi ilmi, että se ei puhunut suomea. Jotain kysyin, mutta kun en vastauksia saanut, käännyin takaisin ja palasin Lahteen.Onhan se nyt helvettiä, ettei Suomessa ja Padasjoella suomalainen saa palvelua suomen kielellä. Mihin tässä oikein ollaan menossa? Siihenkö, mistä Aalto-yliopiston systeemianalyysin dosentti Kyösti Tarvainen kirjoitti Helsingin Sanomissa (20.7.), että ajan oloon voi kantasuomalaisista tulla vähemmistö Suomessa? - "Jos ainutlaatuinen suomalainen kulttuuri halutaan turvata ja säilyttää, tarvitaan maahanmuuttopolitiikkaan muutoksia", kirjoitti Tarvainen.
Tekemistä olisi yliopistomaailmalla itselläänkin. Nykyisin niissä tehtävät tieteelliset tutkimukset julkaistaan enenevässä määrin englanninkielisinä, ja sellaistakin ajatusta on heitetty, että tulevaisuuden entistä globaalimmassa maailmassa yliopistojen virallinen kieli olisi Suomessakin englanti. (HS 26.7.)
On perusteltua aina välillä muistuttaa, että eletään maassa maan tavalla. Ainakaan Kataisen hallitukset eivät ole toimineet tähän tavoitteeseen pyrkien. Hallitus on löysentynyt tarveharkintaa tapauksissa, joissa Suomeen pyrkii töihin ulkomaalaisia. Näin ei pitäisi tehdä ainakaan niillä aloilla, joilla kantasuomalaiset kärsivät työttömyydestä.
Pakkoruotsi pois kantasuomalaisilta – pakkosuomi maahanmuuttajille.
Entä mitä tehdä suomalaisille yrityksille, jotka tuputtavat pakkoenglantia? Käytyäni Savonlinnassa huomasin, että Savonlinnan Puhelin Oy:n uusi nimi on Blue Lake Communications Oy.
kari.naskinen@gmail.com
