Kylmän sodan loppuminen on ollut harmi vakoiluromaanien lukijoille. Enää ei ilmesty jännäreitä, joissa CIA:n, KGB:n, MI5:n ja Mossadin agentit seikkailevat ja pitävät osaltaan huolta kauhun tasapainosta. Kun Berliinin muuri pystytettiin 1961, ilmestyi samana vuonna John le Carrén ensimmäinen vakoiluromaani Puhelu vainajalle. Sen jälkeen tulivat klassikot Mies kylmästä, Pappi lukkari talonpoika vakooja, Pieni rumpalityttö ym. Nyt le Carrén kirjat ovat muuttuneet, ja pelin henki on sama kuin maailmanpolitiikassa muutenkin: kommunistisen maailman ja lännen välisen vastakkainasettelun tilalla on terrorismi.Tim Weiner päättää CIA:n historiaa käsittelevän kirjansa virkkeeseen: ”Olemme nyt sodassa, joka saattaa kestää yhtä kauan kuin kylmä sota, ja me voitamme tai häviämme tiedustelupalvelujemme mukana.” (Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, Otava 2008).
Tämä uusi sota on hankalampi kuin vanha tuttu kylmä sota. Terrorismi ei tunne selväpiirteisiä rajoja, se voi ponnahtaa pinnalle milloin vain missä vain. Al-Qaidan sisällä vakoilijana toiminut Omar Nasiri kirjoittaa tästä logiikasta: ”Jokainen, joka tukee vihollista, on vapaata riistaa. Enää ei ole siviilejä. Kaikki ovat sodassa.” (Jihadin sydämessä, Tammi 2007)
Tiedustelupalvelujen kannaltakin tilanne on vaikea. John le Carré kuvaa sitä uusimmassa kirjassaan Lainsuojaton (Tammi, 2009), jossa hän kertoo, että isoon tuhoon pystyy vaikka yksi ihminen sadan euron satsauksella. Pommien rakentaminen on yksinkertaista. Nasiri vahvistaa tämän todistamalla, että C4:ää, dynamiittia, nitroglyserolia, RDX:ää, Semtexiä ja TNT:tä pystyy valmistamaan tuotteista, joita löytyy kaupoista tai joita voi varastaa koulujen laboratorioista. Esimerkiksi hiusvärit, jarrunesteet, kahvi, koimyrkky, lannoitteet, lyijykynät, patterit, sitruuna, sokeri ja virtsa sisältävät aineita, joista voi valmistaa räjähdysaineita.
”Mitä jos Hitler olisi tiennyt, ettei Lontoon halvaannuttamiseen tarvita ilmavoimia vaan pelkkä kiihtynyt teini, jolla on pullollinen valkaisuainetta ja pussillinen rikkaruohomyrkkyä.” (Robert Harris: Haamukirjoittaja, Otava 2007)
Monisyiseksi tiedustelu- ja vakoilutoiminnan on nykyisin tehnyt sekin, että mukana tässä ”pelissä” on uusiakin organisaatioita. Viime vuoden lopulla CIA joutui irtisanomaan yhteistyösopimuksensa yksityisen Blackwater-turvayhtiön kanssa. Blackwater oli osallistunut CIA:n operaatioihin muslimialueilla, ja ainakin sellainen tieto on, että vuonna 2007 Blackwaterin cowboyt ampuivat 14 aseetonta siviiliä Bagdadissa.
Blackwater muistuttaa television 24-sarjassa viimeksi ollutta Starkwood-turvayhtiötä, jota USA:n puolustusministeri käytti hyväkseen. Onneksi Jack Bauer tuli hätiin ja tuhosi Starkwoodin.
Terrorismi ei kuitenkaan ole mikään aivan uusi asia. Suomessakin perustettiin 1970-luvun alussa Suojelupoliisiin erityinen jaos, minkä tehtäväksi tuli terrorismiin liittyvää seurantaa, tiedustelua ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten erityisvalvontaa. Jo tätä ennen oli terrorismin uhkiin varauduttu toisinaan valtiovierailujen yhteydessä, konkreettisimmin Jugoslavian presidentin Josip Broz Titon vierailulla 1964.
Ehkäisevää tiedustelua harjoitettiin tehostetusti ennen Helsingissä 1975 pidettyä Etyk-huippukokousta. Supon historiakirjassa Ratakatu 12 (WSOY, 2009) kertoo Kimmo Rentola lähdeaineistoon perustuen, että ennen kokousta oli ”kortilla muutama tuhat eri kansallisuutta olevaa terroristia, joiden nimet Suojelupoliisi oli saanut kansainvälisen yhteistyön merkeissä valtioilta, jotka katsoivat sen olevan yhteisen edun mukaista”. Kortistoa ylläpidettiin Etykin jälkeenkin, ja 70-luvun lopulla Supolla oli jo noin 7000 terroristikorttia.
Supo jututti myös suomalaisia naisia, jotka olivat retkahtaneet johonkin terroristilistalla olleeseen hurmuriin. Tematiikka tuli hyvin tutuksi: ”Hän on kovin ihastunut minuun, enkä ole aikaisemmin tiennytkään kuinka mies voi palvoa naista. Hän haluaa jatkaa kiinteää seurustelua kanssani, eikä minulla ainakaan vielä ole mitään sitä vastaan” (raportti naisen puhuttelusta 26.10.1981).
Supo seurasi 1960-80-luvuilla jonkin verran myös ulkomaalaisten järjestötoimintaa. Ei niistä ilmeisesti paljon irronnut, ei löytynyt terroristisoluja. Raportit jokaisesta käynnistä kuitenkin tehtiin, esimerkiksi näin: ”Kurdi-piirakan syönnin jälkeen jatkui kansantanssiesitykset”.
Konkreettisia tuloksiakin tietenkin on saatu. Ensimmäinen merkittävä terrorismiin liittynyt tapahtuma oli 1981, kun Helsingissä pidätettiin ranskalainen Lahouari Benchellal, joka kuului kovaan ranskalaiseen terroristiryhmään Action Directeen. Pari viikkoa pidätyksen jälkeen Benchellal hirttäytyi sellissä huopaansa.
kari.naskinen@gmail.com
