Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n päämaja nimettiin 1999 sen entisen johtajan George H.W. Bushin mukaan. Tienvarren kyltissä olevat kirjaimet FHWA ovat lyhenne liikenneministeriön alaisen tiehallintoviraston nimestä. Komeasta plakaatista huolimatta CIA ei itse pidä itsestään suurta meteliä, mutta muut pitävät sitäkin enemmän. Kirjoja ja elokuvia CIA:sta tulee jatkuvasti. Nyt luin Norman Mailerin Porton haamun (1991), jonka nimi ei tarkoita prostituoitua, vaan on yhden tärkeän romaanihenkilön koodinimi. Mailerin yli tuhatsivuinen teos on hieno kaunokirjallinen saavutus, joka käsittelee yli 400 sivun verran USA:n hallinnon tavoitetta salamurhata Fidel Castro ja samalla syrjäyttää kommunistihallinto Kuubassa. Kokonaiskuvan antaminen CIA:sta tällaisissa operaatioissa lankeavista tehtävistä jää silti Mailerilla vajaaksi, koska romaanitaide vaatii muuta. Tästä kovemmasta puolesta saa erinomaisen kuvan vaikka Tim Weinerin isosta CIA:n historiakirjasta (2007), josta kirjoitin ”CIA on enemmän salainen armeija kuin tiedustelupalvelu” (17.2.2009)
CIA:n komea päämaja sijaitsee Langleyn kaupungissa Virginiassa lähellä Washington D.C.:tä. Langleyn ”mausoleumin” sisääntuloaulassa korkealla seinässä ovat Johanneksen evankeliumin kahdeksannen luvun sanat ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Mailerin kirjassa totuutta haetaan sen kertojan, toisen polven CIA-agentin Harry Hubbardin avustuksella. Hän ei ole juurikaan mukana CIA:n rankimmissa toiminnoissa, ja hän sanookin jännittävimpien kokemustensa sijoittuvan ravintolailtoihin työpöydän ääressä kulutettujen päivien päätteeksi. Siellä ne isot asiat kuulee kokeneemmilta pomomiehiltä.
”Kerran 50-luvulla kiinalaiset kehtasivat ilmoittaa, että aikovat järjestää ensimmäiset messunsa Japanissa. Esitellä kehittynyttä konepajatekniikkaansa. Siitä nousi helkkarinmoinen haloo. Entä jos he olisivat tosiaan kilpailukykyisiä? Amerikkalaisilla intresseillä oli iso läjä dukaatteja potissa, joten emme tosiaan halunneet, että japanilaiset alkaisivat katselle Kiinan suuntaan. No, minun onnistui livahtaa ennakkoesittelyyn, ja kinuskikommareiden kama oli säälittävää. Surkeita kopioita meidän koneistamme. Heidän vähät hyvät kamansa olivat käsintehtyjä. Siitä huolimatta päätin pilata heidän näyttelynsä. Suunnittelin ovelan operaation. Tokion ylle pudotettiin yhtenä yönä satojatuhansia lentolehtisiä. Kutsussa sanottiin: ´Tulkaa Kiinan messuille. Vapaa pääsy, ilmainen olut, ilmainen riisi, ilmainen sashimi´. Kinukit hukkuivat niihin lehtiä heilutteleviin tokiolaisiin. Joutuivat sulkemaan ovensa. Karmeat haukkumiset lehdissä. Joutuivat hilaamaan kiinalaiset perseensä pois kaupungista.”
Näin Amerikka toimii. ”Hyvä” ”pahaa” vastaan. Norman Mailer esittelee CIA:n jonkinlaisena ”Amerikan mielenä”, joka kuitenkin turvautuu myös yhteistyöhön mafian kanssa. Vaikka virallisenChurch-komitean raportin (1975) mukaan CIA ei onnistuneesti toteuttanut yhtään suoraa poliittista murhaa ulkomaisesta johtajasta kylmän sodan aikana, niin tosiasia kuitenkin on, että CIA oli varsinkin kylmän sodan aikana toistuvasti mukana vieraita valtioita koskevissa operaatioissa. Church-komitean mukaan tällaisia projekteja oli tuhansia!
Tämän raportin jälkeen 1976 presidentti Gerald Ford kielsi poliittiset salamurhat, ja myöhemmin tämän vahvistivat Jimmy Carter ja Ronald Reagan.
Fidel Castro oli ollut sitkein ja voittamaton. Salamurhayrityksiä oli ollut satoja. Ne alkoivat 50-luvulla Dwight Eisenhowerin presidenttikaudella, jatkuivat John F. Kennedyn ja Lyndon Johnsonin kaudella ja kiihtyivät äärimmilleen Richard Nixonin kaudella. Läheskään kaikki Castroa koskeneet operaatiot eivät olleet CIA:n toteuttamia, vaan osan se järjesti alihankkijansa mafian kautta ja osan junailivat maanpanossa Floridassa asuneet kuubalaiset.
RIISTO OLI
PAHINTA KUUBASSA
John F. Kennedy kuoli 22.11.1963. Vajaa kuukausi sen jälkeen 14.12.1963 ilmestyi ranskalaisen toimittajan Jean Danielin haastattelu New Republic -lehdessä. Hän oli haastatellut presidenttiä Valkoisessa talossa 24.10.1963. Tulloin presidentti oli sanonut: ”Uskon, ettei maailmassa ole toista maata - - - jossa taloudellinen siirtomaavalta, riisto ja nöyryytys ovat olleet pahemmat kuin Kuubassa, johtuenn osaksi minun maani politiikasta Bautistan vallan aikana. Uskon, että juuri me loimme, rakensimme ja tuotimme Castron liikkeen itse sitä tajuamatta. Uskon, että näiden virheiden kasautuminen on asettanut koko Latinalaisen Amerikan vaaralle alttiiksi.”
Kennedy itse oli kuitenkin valtuuttanut salaisen Operaatio Mongoosen (virallisesti The Cuban Project) CIA:n ja muiden viranomaisten yhteistyössä marraskuussa 1961. Operaatiota johtivat Mailerin kirjassakin esiintyvät kenraali Edward Lansdale ja CIA:n William King Harvey, poliittisessa ohjauksessa oli Robert F. Kennedy. Hanke sisälsi Caston murhaamisen lisäksi sabotaasia (öljynjalostamoiden ja voimaloiden tuhoamista), taloudellista ja psykologista sodankäyntiä.
Donald Trump jatkaa nyt tätä vaaran politiikkaa.
Church-komitea totesi, että Yhdysvaltain viranomaiset aloittivat salamurhasuunnitelmat Castron lisäksi Kongon Patrice Lumumbaa vastaan sekä kannustivat vallankaappauksia, jotka johtivat Dominikaanisen tasavallan Rafael Trujillon, Etelä-Vietnamin Ngo Dinh Diemin ja Chilen René Schneiderin kuolemiin.
Mutta kun sanotaan, ettei suoria, CIA:n itsensä toteuttamia johtajamurhia löytynyt, niin eipä sitten. Kun esimerkiksi Che Guevara teloitettiin bolivian presidentin René Barrientisin virallisesta käskystä La Higueran kyläkoulussa, seisoivat CIA:n neuvonantajat vieressä todistamassa, että varmasti henki lähti.
Kenraali Schneiderin murhan lisäksi CIA yritti Nixonin ja Henry Kissingerin käskystä estää Salvador Allenden virkaanastumisen. Sotilaskaappauksen jälkeen Allende syrjäytettiin ja hän teki itsemurhan 11.9.1973. Vaikka CIA ei suoraan johtanut kaappausta, se loi maaperää epävakaudelle, rahoitti lakkoja ja tiesi kaappaussuunnitelmista etukäteen. CIA käytti miljoonia dollaria vaalirahoitukseen, propagandaan ja vastustamaan Allenden sosialistipuoluetta vaaleissa. Kaappauksen jälkeen CIA jatkoi yhteistyötä Augusto Pinochetin hallinnon ja Chilen salaisen poliisin kanssa, vaikka tietoisuus laajista ihmisoikeusloukkauksista, kidutuksista ja poliittisista murhista oli kaikkien tiedossa.
MARILYN MONROE +
JUDITH CAMPBELL =
MODENE MURPHY
Yksi keskeisiä henkilöitä romaanissa on lentoemäntä Modene Murphy, joka joitakin aikoja suhaa myös kirjan kertojan Harry Hubbardin kanssa. Modene Murphy on lukemieni tulkintojen perusteella fiktiivinen yhdistelmä Marilyn Monroeta ja Judith Campbell Exneriä, joka oli Yhdysvaltain senaattori, John F. Kennedyn, Frank Sinatran sekä mafiajohtajien Sam Giancanan ja John Rosellin rakastajatar. Hubbardin mukaan Modene Murphy oli ”kyltymätön”.
Myös JFK vaikuttaa kyltymättömältä, vaikka selkä vaivasikin. Sen sijaan velipoika Robert oli toisenlainen. Jacqueline Kennedyltä lainaksi saamastaan Edith Hamiltonin kirjasta The Green Way hän opetteli tiettyjä kohtia ulkoa, ja eniten hänelle merkitsi katkelma mytologisesta Troijan sodan ylipäälliköstä Agamemnonista, josta antiikin kreikkalainen tragediakirjailija Aiskhylos kirjoitti: ”Sen, joka oppii, täytyy kärsiä. Ja jopa unissamme tuska, joka ei voi unohtaa, putoaa pisara pisaralta syvemmälle, ja omassa epätoivossamme, vastoin tahtoamme, viisaus tulee luoksemme Jumalan pelottavan armon ansiosta.”
Tässä kuvassa 19.5.1962 oikeusministeri Robert Kennedy (vas.) ja presidentti John F. Kennedy (selin) seisovat Marilyn Monroe välissään Madison Square Gardenissa järjestetyn JFK:n 45-vuotissyntymäpäivän juhlagaalan jälkeen. Gaalassa Marilyn oli laulanut kuuluisaksi tulleen ”Happy Birthday, Mr. President”.
kari.naskinen@gmail.com
