Kauneus on tärkeä asia

Televisiosta tuli sunnuntaina lyhytelokuyva Miss Paradise Beach (2024), jossa kaksi tyttöä pohtivat, osallistuisivatko missikilpailuun. Toinen sanoi, että jos voittaisi, pääsisi naimisiin miljonäärin tai jääkiekkoilijan kanssa.

Kauneus on aina ollut iso asia, jota filosofit ovat analysoineet Platonista alkaen. Kristillisessäkin filosofiassa kauneus on totuuden ja hyvyyden ohella oleellisia perusominaisuuksia. En tiedä, kuka on Raamatun kaunein nainen, mutta ainakin Persian kuninkaan Ahasveroksen puoliso Ester luultavasti on erityisen kaunis, koska hänen nimensäkin tarkoittaa tähteä.

Monen mutkan kautta kauneusasia tuli mieleen, kun päälakeeni oli ilmaantunut vähän hilsettä. Ulla-vaimo sanoi, että pitää vaihtaa shampoota ja toi seuraavalta kauppareissulta XZ:aa. Tämähän on vanha tuttu, sanoin ja aloin muistella 50-lukua, kun äitini oli perustanut oman kampaamon, jonka yhteydessä hiusten- ja kauneudenhoitoaineet tulivat minullekin tutuiksi. Eikä tämä Berner Oy:n valmistama XZ nytkään pettänyt, vaan parin viikon päästä ei hilsettä enää ollut.

Mutka XZ:aan oli tullut kuluneelta kesältä, kun Riihimäen kaupunginmuseossa oli kauneudenhoitoa käsittelevä näyttely. Johtui siitä, että alan tuotteita valmistettiin Riihimäellä 1900-luvulla Havi Oy:n ja Teka Oy:n tehtaissa. Otsikkokuvanikin nappasin näyttelystä, jossa oli graafikko Lauri Tokkolan Tekalle piirtämiä mainoskuvia. Ilona-saippuankin käyttäjille mainoksissa luvattiin kauneutta, nuoruutta ja muiden ihailua synnyttävää sametinhienoa, pehmoista, sileää ihoa.

XZ:n lisäksi mieleen jäi tuolta vuosikymmenten takaa monta tuttua tuotemerkkia, joista osa on vieläkin tuotannossa: Elnett, L´Oreal, Revlon, Schwartzkopf, Wella ym.

Jollakin permanenttiaineella äiti teki minullekin 60-luvulla muotiin tulleen minivoguen. Suosikki-lehdestäkin olin jo lukenut siitä, mutta luvatun loivuuden sijasta oma minivogueni meni kuitenkin niin käkkäräiseksi, että se piti heti seuraavana päivänä suoristaa permanenttiainetta ”negatiivisesti” käyttämällä. Pantiin painot hiuksista riippumaan, ja seuraava päivä koulussa sujuikin paremmin.

Shampoosta piti internetistä tutkia lisää. Sieltä selvisi, että shampoo on alun perin intialainen hierontaöljy (hindin sana champna चम्पु merkitsee hieromista). Eurooppaan shampoon toi sieltä muslimi Dean Mahomet 1700-luvulla.

Parturi- ja kampaamomuseokin on Lempäälässä, joten se ohjelmaan ensi kesän kotimaankierrokselle. Siellä varmaan kerrotaan historiaa Suomen kähertäjäliitostakin (1917). Kun sivistys tuli länteen idästä, niin Suomessa kaikki tuli Turusta, jossa pitkäikäisimmät liikkeet ovat Th. Petterssonin (1920), Lindbergin (1932) ja Kuljun parturi-kampaamo (1940).

Tänä vuonna ilmestyi aihetta erinomaisesti syventävä Kustaa H.J. Vilkunan teos Keikareiden kähertäjät - Pohjolan peruukintekijät ja kampaajat 1600-luvulta 1800-luvulle.

Sitten vielä typyt ja jääkiekkoilijat. Koska kaikista pelaajista ei tule NHL-miljonäärejä, niin mikä muu heissä mahtaa pimuja vetää puoleensa. Lätkämiesten kiinnostus kauniisiin mimmeihin taas on selvä asia, vaikka Stendhal olikin oikeassa siinä, että ”kauneus on vasta lupaus onnesta”. Stendhalin syndrooma voi joka tapauksessa aiheuttaa pakahduttavan hurmioitumisen kauniin taideteoksen lisäksi myös kauniin naisen kohdalla, voi saada aikaan sekavuutta, sydämentykytystä ja muita huumaavia oireita. Sen verran jääkiekkomiestä minussakin on, että tunnen asian.

kari.naskinen@gmail.com