Valtio hakkaa metsiä tulevien suojelupäätösten alta pois

Suo kasvo sorian koivun,
Ranta kasvo rautiaisen,
Korpi kuusen kukkalatvan,
Kangas kaunoisen petäjän.

Nyt on kuitenkin jotain huolta metsistä. Tällä viikolla ensin metsäpatologian professori Fred Asiegbu sanoi Helsingin yliopiston verkkosivuilla, että tehometsätalouden myötä on puulajien monimuotoisuus vähentynyt, mikä johtaa tautien leviämiseen. Kysymys on ns. luontokadosta, jonka Suomikin on luvannut lopettaa. Eilen Helsingin Sanomissa luonnonsuojelubiologi Panu Halme sanoi, että lupaus ei ole pitänyt, ja kysymys on nimenomaan valtion omista metsistä, joita on Suomen metsistä kolmasosa.

Luontokadon paheneminen on maailmanlaajuinen ympäristökriisi, joka on kietoutunut yhteen ilmastokriisin kanssa, ja kummatkin johtuvat samoista syistä. Eikä kysymys ole vain luonnosta, vaan myös bisneksestä. Fred Asiegbu tutkii Viikin kampuksella männyn ja kuusen kannoista leviävää juurikääpää, joka aiheuttaa vuosittain 50 miljoonan euron menetykset Suomen metsätaloudelle. Vanhassa, monimuotoisessa metsässä juurikääpä ei pääse holtittomasti leviämään, sillä jos kuusten välissä kasvaa haapaa ja koivua, ei tauti tartu niin tehokkaasti kuin yksilajisessa metsässä.

Kun niitä haapoja tai koivuja ei välissä ole, täytyy keksiä muita torjuntakeinoja – helppoahan se on: levitetään kemiallisia torjunta-aineita!

Panu Halme sanoo isossa lehtijutussa olevan päivä päivältä selvempää, että suurin este metsien luontokadon pysäyttämisessä on valtio. Metsähallitus ei osaa tai halua suojella. Valtio hakkaa puustoa matalaksi sellaisista metsistä, jotka varsin hyvin sopisivat suojeltaviksi, jos olisivat yksityisessä omistuksessa.

EU:ssa ja Suomen omissa työryhmissä laaditaan parhaillaan kriteerejä sekä vanhoille että luonnontilaisille metsille. Nyt sitten odotetaan, mutta Halme sanoo, että valtion tarkoituksena on päinvastoin ehtiä hakata arvokohteensa pois ennen kuin ne pakotetaan suojeluun.

Osuivat näiden kahden asiantuntijan kommentit silmiin erityisesti siksi, että olin juuri lukenut ja katsellut toimittaja Tutta Runebergin ja valokuvaaja Kristian Runebergin kirjan Koivu (WG, 1990). Siinä eivät näkymät vielä ole yhtä huolestuttavia, mutta kun tähän sopii, niin muutaman asian lainaan kirjasta.

Koivu- ja lehtimetsät yleensäkin ovat feminiinisiä, niihin liittyvät käsitteet syntymä, hoivaaminen ja kasvaminen. Selvästi koivumetsä on myös isänmaallisempi kuin mäntymetsä. Havumetsä taas on herooinen ja maskuliininen, siihen liitetään käsitteet raivaaminen, kuolema ja sota! Toisaalta ne ovat hyvät yhdessä: hennommman koivun turvana on vahvempi mänty.

Koivu on myös terveydenantaja, sillä koivusta saa vihdan, mahlaa ja koivusokeria eli ksylitolia, josta nyt on kehittynyt myös iso bisnes.

Monet muistavat vielä Linen Bank -konekirjoituspaperin, jota enää ei kai tarvita, kun tietokoneista tulostetaan tekstit tavalliselle kopiopaperille. Linen Bank -koivupaperista sanottiin, että se oli vesileimoineen virallinen asiakirjapaperi, ja kyllä minäkin muistan tehneeni työnhakuilmoituksen Lahteen sellaiselle paperille, että annoin heti hyvän kuvan itsestäni. Linen Bank A4-paperia tehtiin Kankaan paperitehtaassa Jyväskylässä.

Linen Bank oli yksi osoitus siitä, että koivu nosti tuotteen laatua. Laajimmin tämä on hyödynnetty huonekaluteollisuudessa. Varsinkin Lahdesta koilliseen avartuva koivualue on ollut tärkeä kaikille isoille lahtelaisille huonekalualan yrityksille, Askolle, Iskulle, Sotkalle, Sopenkorvelle, Muuramelle ja Lahden Puutyölle.

Yli 30 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa otetaan esille metsäteollisuuden aiheuttama ympäristörasituskin, mutta arvellaan, että uudet teknologiat pystyvät muuttamaan teollisuuden tuotantoprosesseja parempaan suuntaan.

Sitten vielä pätkä Suomen kansan vanhoista runoista (Suomalaisen kirjallisuuden seura):

Päivälintu, pääskylintu
Lenti sen kesoisen päivän,
Etsi maata maatakseni,
Munaa munitakseen.
Lenti vuoren kallalle,
Valoi hän sinne vaskisen pesän,
Muni kultasen munan.
Tuli tuuli merestä,
Käänsi laivan kallallee;
Vieri se muna veteen.
Siihen kasvoi kaunis saari.
Siihen kasvoi komia korpi.

kari.naskinen@gmail.com