Venäläinen suurliikemies Mikhail Fridman (kuvassa vas.) kertoi äskettäin amerikkalaisen Bloomberg-uutistoimiston jutussa, että hänen luottokorttinsa on suljettu ja pankkitilinsä jäädytetty, koska EU ja Iso-Britannia asettivat hänet pakotelistalleen. Nyt rahat eivät muka riitä edes siivoojaan hänen Lontoon Mayfairissa sijaitsevassa 80 miljoonan euron arvoisessa talossa. Miljardöörioligarkki Oleg Deripaska (oik.) on ollut USA:n pakotelistalla jo neljä vuotta, koska häntä epäillään rahanpesusta Vladimir Putinille.
Muita pakotelistoilla olevia miljardöörejä ovat mm. maailman suurimpiin nikkelintuottajiin kuuluva, jääkiekkoyhtiö Jokerien osaomistaja ja Harjavallan terästehtaan omistaja Vladimir Potanin, kaasuntuottaja Leonid Mihelson, konkurssiuhan alle nyt joutuneen Severstal-teräsjätin pääomistaja Aleksei Mordašov, toinen teräsalan suuryrittäjä Vladimir Lisin, kaliumilla ja hiilikaivoksilla omaisuutensa luonut Andrei Melnitšenko, asetehdas Rosoboroneksportin pääjohtaja Aleksandr Mihejev, suursijoittaja Ališer Usmanov sekä öljynviennillä vaurastunut Roman Abramovitš. Pakotteet ovat siltikin liian pehmeitä, sanoi upporikkaita oligarkkeja tutkinut sosiologi Elisabeth Schimpfössl, joka kävi Helsingin yliopistossa luennoimassa.
Ennen luentoaan tutkija antoi haastattelun Helsingin Sanomille, jossa hän sanoi kansainvälisen finanssijärjestelmän näyttävän haluttomalta puuttumaan kunnolla oligarkkien omistuksiin. Hänen mielestään pakotteita pitäisi laajentaa voimakkaasti ja lisätä listoille nykyistä enemmän oligarkkien perheenjäseniä. Pakotteet ovat toistaiseksi koskeneet vain pientä, ilmeisen sattumanvaraisesti valittua joukkoa, jonka valikoitumiseen on vaikuttanut enemmän henkilöiden tunnettuus ja julkinen asema lännessä kuin se, että pakotteet toimisivat tehokkaasti. On tietenkin ikävää, jos ei voi enää matkustaa omalla suihkukoneella tai purjehtia loistojahdilla, mutta jos on ehtinyt siirtää miljardeja Panamaan, ovat rahat hyvässä turvassa ja käytettävissä tarvittaessa.
Paljon on pohdintaa siitä, voisivatko oligarkit vaikuttaa Putiniin sodan lopettamiseksi. Astonin yliopiston tutkija Elisabeth Schimpfössl kuvasi oligarkkien asemaa Venäjällä luennossaan Helsingin yliopistossa toissa päivänä. En ollut luennolla, mutta sain yliopiston sosiologian dosentin Jukka Gronowin yhteenvedon luennosta. Siinä kävi ilmi, että varsinaisten oligarkkien aika oli 2000-luvun alussa, jolloin Putinin asema perustui vielä eri valtaryhmien väliseen tasapainoiluun. Oligarkkien piiri on sittemmin "puhdistettu" hallitukselle hankalista ja epäluotettavista henkilöistä.
Nykyiset oligarkit, mikäli heitä sellaisiksi voi vielä kutsua, ovat täysin eri joukkoa kuin ne erilaisissa "viroissa", valtionyhtiöiden johdossa ja valtion korkeissa asemissa olevat Putinin valitsemat käskyläiset, vaikka monet heistäkin elävät luksuselämää huvijahteineen, suihkukoneineen ja Nizzan huviloineen, viinitarhoineen, kotimaisine palatseineen jne. Sota ei ole heidän etujen mukaista, mutta koska heidän omaisuutensa ja taloudelliset voittonsa ovat riippuvaisia Putinin hallinnosta, merkitsisi sodan avoin vastustaminen heille taloudellista loppua. Muutamien sotaa kyseenalaistaneiden kommentit ovat olleet täysin hampaattomia ja merkityksetömiä.
Gronowin luentoselostuksen mukaan Venäjän huippurikkaisiin liikemiehiin olisi päästävä käsiksi niin, että sillä olisi poliittistakin vaikutusta. Pitäisi puuttua Lontoon asemaan veroparatiisina tai sellaisten välittäjänä, mikä taas uhkaisi paitsi Lontoon pankkimaailmaa myös muidenkin maiden miljardöörejä, jotka käyttävät Lontoon Cityn palveluita hyväkseen omiin finanssioperaatioihinsa ja rahanpesuun. Siksi se ei ole mahdollista, vaan lännessä tyydytään näihin sinänsä näyttäviin, mutta sattumanvaraisiin ja rajoitettuihin sanktioihin, joilla ei ole todellista vaikutusta.
MAANPAKO TAI VANKILEIRI
Kansan Uutisissa oli eilen toimittaja Antero Eerolan iso juttu näistä asioista, ja hänen näkemyksensä on, että Putinin todellinen haastaminen, saati vastustaminen voi olla jopa oligarkeille vaikeaa, ellei mahdotonta. Putin lähettikin viime viikolla terveiset ulkomailla viihtyville rikkaille karkeaan tyyliin, että Venäjällä on ”viides kolonna” ja ”kansallisia pettureita”, jotka tekevät rahansa Venäjällä, mutta asuvat muualla. - ”Mutta mikä tahansa kansakunta, aivan erityisesti Venäjän kansa, erottaa kyllä todelliset patriootit saastaisista pettureista ja sylkee heidät pois kuin hyönteisen suustaan.”
Putinin asenne oligarkkeihin on ollut ankara presidenttikauden alusta lukien. Tämä pätee ainakin niihin alkuperäisiin oligarkkeihin, jotka kokosivat omaisuutensa Venäjän kaaoksen vuosina 1990-luvulla. Heti presidentiksi valintansa jälkeen keväällä 2000 Putin komensi suurliikemiehet Kremliin ja kertoi heille, että talossa on uusi isäntä. Oligarkit saisivat pitää omaisuutensa, mutta he eivät saisi enää ostaa rahoillaan poliittista vaikutusvaltaa. Vuosien myötä kielletty politikointi tuli tarkoittamaan käytännössä samaa kuin Putinin arvostelu.
Ne, jotka eivät ymmärrä viisarien uutta asentoa, murskattaisiin. Varoitukset lähetettiin muutamin esimerkein. Suurliikemiehet Boris Berezovski ja Vladimir Guzinski savustettiin maanpakoon ja entinen öljyparoni Mihail Hodorkovski passitettiin vankileirille.
Sitten se yksi kysymys: voisivatko oligarkit nousta Putinia vastaan? Schimpfösslin mielestä kyllä, jos heidän olisi täysin välttämätöntä ryhtyä puolustramaan omaisuuttaan, joka ei vielä ole Panamassa tai muissa veronkiertoparatiiseissa. Lopullinen lojaalisuus mitataan kuitenkin vasta peridentinvaaleissa 2024, joissa Putin tarvitsee oligarkkien tuen menestyäkseen.
kari.naskinen@gmail.com
