Jeesus oli

Jo toinen pääsiäinen ilman Bachin Matteus- tai Johannes-passiota kirkossa. Yle Radio 1:stä Matteus-passio kyllä tulee tänä iltana, mutta ei se ole sama asia. Välillä voi puhelin soida, jääkaapillakin tulee ehkä käydyksi ja muita häiriötekijöitä.

Matteus-passio Jeesuksen elämän loppuvaiheista on sisällöltään kova juttu ja sävellyksenä ehkä kaikkien aikojen paras. Enkä minäkään siitä irti pääse, tämä on jo neljäs kerta, kun siitä kirjoitan.

Jeesus saattaa olla maailmanhistorian tunnetuin henkilö ainakin kristinuskon vaikutuspiirissä ja sen liepeillä olevien ihmisten keskuudessa.

Johann Sebastian Bachille Jeesus oli niin totta kuin totta voi olla. Kun Jeesus on kuollut ja maanjäristys koettu, kuullaan ristiinnaulittuja Golgatalla vartioimassa olevien sotilaiden uskontunnustus: ”Wahrlich, dieser ist Gottes Sohn gewesen” (Totisesti, tämä on ollut Jumalan Poika).

Musiikkitieteilijä Topi Linjamaa on selvittänyt meille maallikoille, että Bach kirjoitti tähän kohtaan 14 nuottia bassoäänelle. Tiedetään, että äänenmurroksen jälkeen kuoropoika Johann Sebastian siirtyi sopraanosta bassoon, ja näin Bach kirjoitti itsensä kauhistuneiden sotilaiden joukkoon tunnustamaan, että Jumalan Poika tässä oli. (Matkaopas Matteus-passioon, Basam, 2020)

Todisteita Jeesuksen taivaallisesta jumalallisesta isästä ei toistaiseksi ole löytynyt. Perseverancekaan ei ole tehnyt havaintoa. Jeesus Nasaretilainen sen sijaan oli historiallinen henkilö. Nykytutkimuksen mukaan tästä ei ole epäselvyyttä. Evankelistojen ja Paavalin lisäksi Jeesuksen olemassaolon mainitsivat ensimmäisellä vuosisadalla eläneet juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen Tacitus, joka mainitsi kirjoituksissaan myös Pontius Pilatuksen. Näistä tiedoista pystyy päättelemään, että Jeesus kuoli 30-33 vuotta syntymänsä jälkeen.

Historiallinen tosiasia on sekin, että roomalaiset ristiinnaulitsivat juutalaisia. Tämän yleiseksi tulleen teloitustavan roomalaiset olivat todennäköisesti omaksuneet Intiasta kreikkalaisten välityksellä. Tacituksen mukaan Pilatus teloitutti Jeesuksen, joka oli joukkionsa tai lahkonsa (lat. vulgus) perustaja. Kuolemantuomion perusteena oli kansankiihotus, joka uhkasi yhteiskuntarauhaa. Päätöksen teki Jerusalemin Suuri neuvosto ja sen vahvisti Pontius Pilatus roomalaisen miehitysvallan edustajana. Pilatus kuitenkin oli pakkoraossa, sillä kuten hän Bachin teoksessakin laulaa, ”olen syytön tämän Vanhurskaan vereen, katsokaa eteenne”. Tästä se alkoi juutalaisviha, joka huipentui 1900 vuotta myöhemmin.

Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti Raimo Harjula (1937 - 2012) kirjoitti tutkimuksen Jeesuksen elämästä ja persoonasta: Jeesus – mies myyttien takana (Gaudeamus, 2012). Siinä hän vetää analyysinsa lopputulokseksi, että käsitystä Jeesuksen kuolemasta koko maailman synnit sovittavana uhrina on mahdotonta sopeuttaa Galilean profeetan omaan julistukseen, vaan tämä näkemys edustaa myöhäisempiä traditioita ja tulkintoja:

”Historian Jeesus itse ei esiintynyt Maailman Vapahtajana, vaan hänen missionsa oli aikansa juutalaisen uskonnollisuuden uudistaminen. Samalla sovitusoppi tarjoaa esimerkin siitä kuinka pyhät elämäkerrat synnyttävät ympärilleen yhä uusia tulkintakerrostumia, jotka eivät siis itse ole enää sakraalibiografioita.”

Kun maalliseen nykypääsiäiseen kuuluvat mämmi ja kananmunat, liitetään munista puhumiseen usein myös kaksimielisyyksiä. Eikähän maailma ilman seksiä pyörisikään. Tiesi tämän myös Bach, joka yhdessä kantaatissaan (BWV 49) panee Jeesuksen vikittelemään Seele-neitosta: ”Tule, kaunokainen, tule ja anna minun suudella sinua.”

kari.naskinen@gmail.com