Isossa jutussa voi olla esimerkiksi valokuva isosta sillasta ja teksti alkaa neljän duunarin jutustelulla työmaakopin edustalla. Luodaan tunnelmaa, miehet kommentoivat jotakin, jossain vaiheessa tulee esille paikkakuntakin, mutta itse asia odottaa vielä. Sitten kuitenkin selviää, että miehet ovat olleet kaventamassa sillan ajoratoja, koska pyöräilijöille on pitänyt tehdä turvalliset omat kaistat.
Jossain jutussa on kuva pyörätuolissa istuvasta naisesta, ja taas alkaa juttu tyhjänpäiväisellä lepertelyllä. Lopulta käy ilmi, että rouvalla on ollut jokin vähäpätöiseltä vaikuttanut sairaus, joka kuitenkin yllättäen vei hänen liikuntakykynsä.
Eivät nämä ole uutisjuttuja tai ainakin ne on tehty huonosti. Ei enää ole paluuta siihen ennenvanhaiseen aikaan, jossa sanomalehdissä julkaistiin jatkokertomuksiakin. Tällaisia tarinallisia juttuja voi kyllä olla niissä sunnuntailehden liiteosissa, joissa on muutakin kuin uutistyyppistä aineistoa, mutta normaaliin arkilehteen ne eivät kuulu.
Journalistiikan lehtori Lauri Haapanen Jyväskylän yliopistosta perusteli Media & viestintä -lehdessä, että ”tarinallinen juttu” on oikeastaan parempi kuin tavanomainen uutisjuttu, koska se tarjoaa lukijalle mahdollisuuden muihinkin tulkintoihin kuin normaali uutisjuttu. Kun tarinajutussa kierrellään ja kaarrellaan asian ympärillä, se ”voi itse asiassa olla rehellisempi todellisuutta kohtaan, ja tämän logiikan perusteella tarinallisen jutun kirjoittaja voi kokea tekevänsä objektiivisempaa journalismia”, pohti Haapanen. (M & v 17.12.2020)
Haapasen mukaan perinteinen uutinen esittää itsensä totuutena ja antaa lukijalle hyvin vähän työkaluja kyseenalaistaa itseään. Tarkoittaa kai, että uutisen loppuun olisi aina lisättävä jonkinlainen epäilyksensiemen.
Uutisjutut sinänsä ovat myös pahassa puristuksessa. Kun jokseenkin kaikki mielenkiintoiset uutistapahtumat ovat luettavissa heti uutispäivänä internetissä, ei lukijalla ole uutisnälkää enää seuraavana aamuna. Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Martti Huhtamäki kuvasi kärjistäen paperilehtien uutistoimittajien työtä nykyisin: ”Toimittajat eivät enää vaivaudu uutisten lähteille niin kuin ennen. Nyt seurataan työpaikalla nettiä, ja kun uutinen tulee jostain tuutista, se muotoillaan ja riittää, kun jutun perään kirjoitetaan esimerkiksi, että ensimmäisenä uutisesta kertoi Salon Seudun Sanomat.” (Kauppa-Suomi 14/2021)
Tilanne on hankala sekä toimituksellisesti että kaupallisesti. Viime vuoden alentuneita levikkinumeroitaankaan ei 3-7-päiväisistä sanomalehdistä ole julkistanut kuin yksitoista.
Eikä edes ykköslehti Helsingin Sanomat toimi kunnolla. Vaikka se muista lehdistä poiketen ilmestyi myös pääsiäislauantaina, sitä ei pystytty pääkaupunkiseudun ulkopuolella jakamaaan. Meille se lauantain lehti tuli seuraavana keskiviikkona.
kari.naskinen@gmail.com
