torstai 15. maaliskuuta 2018

Kääntöpiste on hyvä suomalainen rikoselokuva

On surkuhupaista, että uudessa suomalaisessa elokuvassa Kääntöpiste puhutaan enimmäkseen englantia ja että se on hyvä asia, koska puheesta saa selvän suomalaisen tekstityksen ansiosta. Tämä auttaa varsinkin siinä vaiheessa, kun elokuva tulee televisioon, jossa suomalaisten elokuvien ja sarjaelokuvien puhe on jatkuvasti epäselvää suttua. Toissa vuonna lopetin Sorjosen katsomisen tämän takia varttitunnin jälkeen, ja ongelmia oli eilenkin, kun tuli Karpin ensimmäinen jakso. Kääntöpisteessä on jälleen vaikeinta ymmärtää Laura Birnin sössöttävää puhetta, mutta elokuvateattereiden hyvä äänentoista sentään auttaa asiaa jonkin verran.

Elokuva sinänsä on hyvä. Se on rikoselokuva, jossa ei kuitenkaan seurata rikoksen selvittämistä, vaan siihen liittyvien ihmisten tilanteita, joihin liittyy monenlaisia ongelmia. Päähenkilöt ovat paperiton maahanmuuttaja Francis, kuntosaliyrittäjä ja steroidien salakuljettaja Jere sekä Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Vera. He kaikki joutuvat rajoille ja tienhaaroihin, joissa tulee eteen moraalisia valintoja.

Vaikka mukana on siis Angolasta läpi Euroopan paennut Francis, ei maahanmuutto-ongelmia käsitellä kuin ohimennen. Sen verran kuitenkin, että ”valkoisten paskiaisten” sanotaan olevan koko ajan kimpussa. Enemmän huomiota kiinnitetään vaikkapa yksinhuoltajien Jeren ja Veran vaikeuksiin lastensa kanssa, kun asiat eivät suju niin kuin pitäisi.

Tapahtumat sijoittuvat talviseen Ouluun, ja eletään ilmeisesti muutaman vuoden päässä tulevaisuudessa, koska pohjoisessa on käynnissä Naton iso sotaharjoitus, mutta tämäkään ei nouse aiheeksi yhtä mainintaa enempää. Keskiössä ovat vain ihmiset, jotka joutuvat vaikeuksiin sattumien kautta. Elokuvan alussa tapahtuva murhakin on vahinko. Ohjaaja Simo Halinen on sanonut elokuvastaan, että se pyrkii kuvaamaan ihmisten ajautumista vaikeuksiin myös huonon tuurin takia:

”Meidäthän on kasvatettu niin, että kunhan vain tehdään oikeat asiat oikeassa järjestyksessä, elämä menee hyvin, mutta huono tuuri saattaakin joskus johtaa hyviin asioihin ja hyvä tuuri huonoihin.”

Kääntöpisteen ovat tuottaneet suomalainen Kaiho Republic ja ruotsalainen Zentropa International Sweden, joka aiemmin on ollut osatuottajana mm. Lars von Trierin elokuvissa. Ruotsin kautta on parempi mahdollisuus päästä myös kansainvälisille markkinoille. Suomella ei Aki Kaurismäestä huolimatta ole riittävästi vetovoimaa, joten elokuvan vientinimi onkin East from Sweden.

Kääntöpiste
ei nouse parhaiden Nordic Noir -elokuvien luokkaan, mutta on joka tapauksessa hyvin rullaava kertomus mielenkiintoisesta tapahtumaketjusta. Halisen sattumateema tosin tuo mukaan hieman epäuskottavuutta, sillä yhteensattumat vaikuttavat liian keinotekoisilta. Toisaalta jos näitä sattumuksia ei olisi, ei elokuvaakaan olisi, koska juoni olisi pysähtynyt siihen alussa tapahtuvaan rikokseen.

Francista näyttelee hienosti ruotsalainen David Nziga (kuvassa oik.), hän tuo esille niitä pelkoja ja epävarmuustekijöitä, joiden kanssa laittomasti maassa oleva pakolainen elää. Francis yrittää olla hyvä ja hänelle yritetään hyvää, mutta olosuhteet eivät suo hänelle hyvää elämää. Samuli Vauramo Jeren roolissa on eniten kääntöpisteissä, ja nuoren suomalaisen filminäyttelijäkaartiin parhaimmistoon kuuluva Vauramo löytää rooliinsa sekä lämpöä että kovuutta. Murhatun Aleksin pienen roolin näyttelee Andreas af Enehielm (kuvassa vas.).

Simo Halisen (s. 1963) aikaisemmat pitkät elokuvat Cyclomania (2001) ja Kerron sulle kaiken (2013) olivat jo päteviä näyttöjä hänen kyvyistään sekä käsikirjoittajana että ohjaajana, samoin sarjaelokuvat Hokkasen näköinen nainen (2005) ja Kultainen noutaja (2014). Kääntöpiste on kuitenkin ensimmäinen elokuva, jossa toimiva käsikirjoitus toteutuu sekä toiminnallisesti että kuvallisesti niin, että lopputulos tyydyttänee niin jännitys- kuin vakavamman tarinan ystäviä. Kuvaus on Henri Blombergin, joka on taitavasti saanut kiinni pohjoisen keskitalven kaamoksesta.

kari.naskinen@gmail.com