skip to main |
skip to sidebar
Lahdessakin näkyy Aleksanterinkadulla joskus kerjäläinen. Muualla sama juttu, ja Helsingissä kerjäläisiä on jo useampia. Tämä on herättänyt pahennusta niin paljon, että Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (Kok) kirjoitti asiasta oikein Helsingin Sanomiin ja vaati kerjäämisen kieltämistä lailla. Samaa mieltä on Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Ben Zyskowicz, jonka mielestä kerjääminen julkisella paikalla olisi kiellettävä.
Samalla kannalla ovat Perussuomalaiset: puolueen kunnallisvaaliohjelmassa viime syksynä vaadittiin, että kerjäämiseen olisi oltava samanlainen kirjallinen lupa viranomaisilta kuin rahankeräyksen järjestämiseen. - "Tarpeen niin vaatiessa on eduskunnan lopetettava ylimääräinen kansanvaellus ja sen mukanaan tuoma kerjäämisilmiö säätämällä kerjäämisen Suomessa käytännössä kieltävä irtolaislaki", sanottiin vaaliohjelmassa.
Kokoomuksen ja persujen lähtökohdat samansisältöisille vaatimuksilleen ovat erilaiset. Kokoomuksessa katsotaan, että kerjäläiset rumentavat kaupunkikuvaa ja ovat muutenkin tahra korkean suomalaisen elintason näyteikkunassa. On nöyryyttävää, että Stockmannille tai Amos Anderssonin taidegalleriaan ostoksille menevä kokoomuslainen joutuu silmätysten kurjan köyhälistön edustajan kanssa.
Perussuomalaisten Timo Soini yrittää taiteilla puolueensa rasistisiiven ja asiallisemman porukan välissä, mutta esimerkiksi jyrkkä suhtautuminen kerjäläisiin kuvaa niitä perusperiaatteita, jotka puolueen sisällä vallitsevat. Persut näkevät kerjäläiset yhtenä osana maahanmuuttoa, ja sitä on vastutettava kaikin keinoin.
Lain mukaan kerjääminen ei ole kiellettyä. Järjestyslain perusteella kerjäämiseen on puututtava vain, jos se on häiritsevää tai aggressiivista. Kun KOPin kulmalla maassa istunut nuori nainen toivoi saavansa eteensä panemaansa kuppuun kolikoita, se ei ollut häiritsevää. Jalkarannasta kaupungille tulleen lahtelaisen esteettiseen silmään se kuitenkin osui häiritsevästi, ja Liipolasta torille piipahtanut perussuomalainen ajatteli, että seuraavaksi tuo menee sossuun ja vie meille suomalaisille kuuluvia rahoja.
EU:n keskeisiä periaatteita on ihmisten vapaa liikkuvuus. Suomi ei voi poiketa tästä, eikä Suomi voi sulkea silmiään siltä, että maailmassa on myös sellaista köyhyyttä ja kurjuutta, jota meillä ei ole.
kari.naskinen@gmail.com
Paavo Lipposesta EU:n presidentti ja Ari Vatasesta Kansainvälisen autoliiton (FIA) presidentti?
Ainakin demareiden olisi pidettävä näppinsä erossa Lipposesta. Sosiaalidemokraateilla ei ole mitään syytä tukea Lipposta missään asiassa, sillä Lipponen on kaiken pahan alku sillä tiellä, millä SDP nyt on alenevan kannatuksensa kanssa. Lipposen hallitus lopetti rikkailta perittävän varallisuusveron ja pani muutenkin käyntiin Suomen uusliberalistisen kehityksen. Lipposen hallitusten jälkiä seuraten on oikeistohallitusten ollut helppo viedä Suomea sellaiseen valtiojärjestelmään, missä vaaleilla valituilla poliitikoilla ei enää ole mitään päätettävää, koska uusliberalismissa julkisen sektorin tilalle tuodaan yksityisomistusta ja markkina-ajattelua.
Toinen kahjo on Vatanen. Ennen EU-vaaleja Vatanen sanoi, että käsitys ihmisen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. Lisäksi Vatanen sanoi, että ihmisiä syyllistetään turhaan materiaalisesta hyvinvoinnista. Jos ei syyllistettäisi, ymmärrettäisiin, että ilmastonmuutos ja muut sellaiset asiat ovat pelkästään hyviä, koska ne todistavat ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisestä. Vatasen käsitykset maailmasta ovat sitä tasoa, että hän todennäköisesti pitää maapalloa litteänä, ja luotu 4000 vuotta sitten.
Lipponen ja Vatanen kuuluvat siihen ihmisryhmään, joille taivaskaan ei ole rajana, kun pitää itseään tuoda esille. Molemmat olisivat kaikkein mieluiten itsevaltiaita; Lipponen sitä jo olikin pääministerivuosinaan.
SDP:n pitäisi irtisanoutua kaikista Lipposen hankeista, ja FIA:n suomalaisen jäsenjärjestön Autoliiton pitäisi äänestää FIA:n johtoon Jean Todtia.
Uusliberalistisessa pörssihuumassa Suomen valtio liberalisoi myös työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan. Niille annettiin lupa tehdä sijoituksia entistä suuremmilla riskeillä vapaan keinottelun vapailla markkinoilla. Näin on sitten pelattukin ja tuloksena on, että lakisääteisissä työeläkerahastoissa on nyt rahaa kymmeniä miljardeja euroa vähemmän kuin vuosi sitten.
kari.naskinen@gmail.com
Osa kaupunginvaltuutetuista haluaisi, että Lahdessa siirryttäisiin demokratiasta vähemmistödiktatuuriin. Kun kaupunginvaltuuston tekemä päätös ei miellytä, lähtee valtuustossa tappiolle jäänyt vähemmistö hakemaan muutosta oikeusteitse keinotekoisin perustein.
Demokratia on kuitenkin sellainen järjestelmä, että siinä enemmistön päätökset voittavat. Edustuksellisessa demokratiassa päätöksentekoelimen päätös on aina oikea riippumatta siitä, syntyykö se 1:n tai 50:n äänen enemmistöllä. Tätä eivät Ranta-Kartanon kaava-asiassa häviölle jääneet ymmärrä.
Pitkin kevättä tämä vähemmistö ruikutti sitä, miksi nyt yhtäkkiä on niin kiire päättää asiasta, miksi ei rauhassa ja ajan kanssa pohdita asiaa. "Yhtäkkiä" tarkoitti tämän vähemmistön mielestä sitä, että koko prosessiin käytetyt viisi vuotta ei ollut riittävä aika, olisi pitänyt käyttää toiset viisi vuotta. Myös asukastilaisuuksia pidettiin, mutta kovin vähän niissä ihmisiä oli paikalla.
Todellisuudessa kävi niin, että vähemmistöläiset eivät olleet kiinnostuneita koko asiasta kuin vasta loppuvaiheissa. Sama koski sitä "kansalaisliikettä", joka alkoi kerätä nimiä hanketta vastustavaan adressiin.
Tällainen nimienkeruu sinänsä oli naurettavaa puuhaa. Kuukaudenpäivät sitten istuskelin torikahvilassa yhden tuttavan kanssa ja keskusteltiin siinä asiasta. Tuttava oli kirjoittanut nimensä adressiin. Kysyin, miksi?
"No kun sanoivat, että se alue rakennetaan umpeen", vastasi hän.
"Ketkä sanoivat?"
"Se oli joku nainen, joka nimiä keräsi."
"Millaiset piirrokset tai kuvat sait nähtäväksesi niistä suunnitelmista."
"Ei siinä mitään kuvia ollut, mutta se nainen sanoi, että täyteen rakennetaan."
"Miten rakennetaan?"
"No en minä siitä... ainakin korkeita taloja."
Tällaista on se paljon puhuttu kansalaisvaikuttaminen. Pieni klikki lähtee liikkeelle ja kusettaa ihmisiä oman asiansa taakse, sitten viedään nimilista kaupungintalolle ja sanotaan, että näin paljon meitä on vastustamassa asiaa. Nimiä tässä adressissa oli 5000, joista joka neljäs ei-lahtelaisia. Lahden asukkaista nimensä listalle oli kirjoittanut 4 prosenttia. Nimeään ei ollut kirjoittanut 96 prosenttia.
Turhanpäiväiset oikeusprosessit hidastavat monien hankkeiden eteenpäinmenoa, kuten Lahdessakin on viime vuosina nähty. Tokmannin iso keskusvarastokin on nyt Mäntsälässä, koska valitukset viivästyttivät Kujalan logistiikka-alueen rakentamisen aloittamista.
Ranta-Kartanon tapauksessa valitukset hidastavat kaavamuutoksen loppuun saattamista useilla vuosilla, kun todennäköistä on, että valittaminen ei lopu Kouvolan hallinto-oikeuteen. Tällä kertaa vahinko ei ole kuitenkaan niin iso, koska pari vuotta sinne tai tänne ei haittaa. Paljon aikaa ja vaivaa kuitenkin tuhlaantuu, sekä rahaa veronmaksajilta, koska vastinelausuntojen antaminen on työläs tehtävä kaupungintalolla.
kari.naskinen@gmail.com
Kuva on Lahden kaupungin strategia-asiakirjan kannesta. Strategia ulottuu vuoteen 2025. Sen yksi keskeisiä tavoitteita on, että Lahti asettuu kestävää kehitystä tavoittelevien kaupunkien eturiviin. Ainakin tavoitetasolla ollaankin jo kärjessä. Tämä käy selville Kuntaliiiton kyselyn tuloksista. Kysely koski mm. sitä, millaisin toimenpitein ja tavoittein kunnissa tehdään ilmastotyötä. Vastausten mukaan vain neljännes kunnista tekee aktiivisesti työtä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.
Suomi valtiona on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 30 %, mikäli tavoitteeseen sitoutuu riittävästi muita valtioita. Lahden strategiassa mennään pitemmälle: tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen puolittaminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2025 mennessä.
Yhtä rohkeita tavoitteita ei muualla ole. Lähimmäksi Lahden tavoitetta asettuvat Kuopio (vähennystavoite 40 %), pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia (39 %), Uusikaupunki (30 %), Maarianhamina (25 %), Pori (20 %) ja Turku (20 %).
Ruotsissa ollaan aktiivisempia. Siellä jo puolet kunnista on tehnyt laajemman ilmastonmuutoksen torjumista koskevan suunnitelman. Ruotsissa kunnat tavoittelevat keskimäärin 30 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2015 mennessä.
Lahdessa on jo tähän mennessä tehty operaatioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Lahti Energia on vähentänyt hiilenkäyttöä, Kolavan kaatopaikalla on metaanikaasupäästöjä pystyttä vähentämään yli puolella ja kaatopaikkakaasua on ryhdytty käyttämään myös teollisuuslaitoksen lämmitykseen (Hartwall).Tämän päivän Helsingin Sanomissa Lahti saakin kiitosta. Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä kirjoittaa, että "vain harvat kunnat, kuten Lahti ja Uusikaupunki, ovat pystyneet näkemään energiatehokkuuden keinona saada säästöjä ja sitä kautta parantaa tulevaisuudessa talouttaan".
Kaupungin strategian mukaan Lahti tulee kehittämään yhdyskuntarakennettaan ja liikennejärjestelmäänsä kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla, siis tavoitteena henkilöautoliikenteen väheneminen.
Yhdyskuntarakenteen kehittäminen ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen näkökulmista on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että on hyväksytty Ranta-Kartanon alueen kaavamuutos. Seuraava vastaavanlainen päätös on toivottavasti se, että luovutaan toriparkkisuunnitelmasta eli henkilöautojen houkuttelemisesta enenevässä määrin kaupungin keskustaan.
Strategia edellyttää, että kehitetään asukkaiden viihtyisyyttä, terveyttä ja hyvinvointia edistävää elinympäristöä. Tämä tarkoittaa, että pakokaasuliikennettä poistetaan keskustasta.
Kuntaliiton selvityksessä eivät muut Päijät-Hämeen kunnat juurikaan ole esillä, Lahden lisäksi vain kaksi:
- Kärkölässä on alakoulun, päiväkodin ja vanhusten palvelutalon lämmitys vaihdettu öljystä hakkeeseen (öljynsäästö 50 000 litraa vuodessa); kaukolämpöverkko yhdistetään ensi tammikuussa Koskipower Oy:n puujätteellä toimivaan voimalaitokseen (öljynsäästö 220 000 litraa vuodessa).
- Hämeenkosken kunnanviraston ja vanhainkodin lämmitys on vaihdettu öljystä hakkeeseen.
kari.naskinen@gmail.com
Joitakin aikoja sitten paljastui valvontakameran kuvista, että kaksi ostoskeskuksen vartijaa oli Helsingissä hakannut ja potkinut maahan kaatamaansa miestä. Turussa taas vartija oli selvittänyt jotakin kahakkaa pesäpallomailalla.
Nyt sisäministeriö haluaisi laajentaa "turvatyöntekijöi-den" valtuuksia. Vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat kaksi eri asiaa, mutta oleellista ministeriön ehdotuksessa on, että tällaisille poliisiorganisaatioon kuulumattomille järjestyksenpitäjille annettaisiin nykyistä enemmän valtuuksia puuttua asioihin.
Ministeriö ei perusteluissaan sitä sano, mutta pohjatyötä uudistushankkeelle on tehnyt se, että poliisien määrää on järjestelmällisesti vähennetty jo vuosien ajan. Nyt on sitten hyvä sanoa, että kun poliisin resurssit eivät riitä, pitää tätä toimintaa yksityistää.
Järjestyksenvalvojat ja vartijat muodostavat nykyisin oman ammattikuntansa, joka suurimmalta osaltaan on varmaankin ammattitaitoistakin. Silloin tällöin esiin tulevat ongelmat kuitenkin paljastavat, että rekrytointi näihin tehtäviin ei aina ole onnistunut. Poliisit joutuvat tässä suhteessa läpäisemään tiukemman seulan. Poliisikoulutukseen hakeutuvilta edellytetään hyvää terveyttä, ja ammattiin soveltuvuuden arvioinnissa kiinnitetään huomiota henkilön persoonallisuuteen ja elämäntapoihin, hänen tulee olla yhteistyö- ja oppimiskykyinen, viestintätaitoinen sekä luonteeltaan poliisin ammattiin sopiva. Poliisiksi pyrkivän luotettavuutta ja vuorovaikutustaitoja osoittaa se, että hän on noudattanut sääntöjä ja pysynyt erossa rikkeistä. Potkimisen tai pesäpallomailalla lyömisen ei katsota osoittavan oikeanlaisia vuorovaikutustaitoja.
Valtion tuottavuusohjelma ja yleinen ajan henki joka tapauksessa ovat ajaneet siihen, että julkisen vallan tähän asti hoitamia tehtäviä pyritään siirtämään yksityissektorin hoidettaviksi. Milloinhan aletaan suunnitella Puolustusvoimien yksityistämistä?
kari.naskinen@gmail.com
Tämän päivän Helsingin Sanomissa on taas juttu suomalaisen metsäteollisuuden bisneksistä Uruguayssa. Aikaisemmin tänä vuonna Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen kehui Uruguayta fantastiseksi ympäristöksi, ja eilen UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen sanoi, että "me haluamme olla edelläkävijä metsäteollisuudessa".
Stora Ensolle, UPM:lle, Metsä-Botnialle ja M-realille Uruguay on paratiisi. OECD:n huhtikuussa julkistaman listan mukaan Uruguay on yksi maailman pahimmista veroparatiiseista, muut ovat Costa Rica, Malesia ja Filippiinit. Doing Business -raportti puolestaan paljastaa, että työntekijöiden irtisanominen on kaikkein helpointa maailmassa nimenomaan Uruguayssa.
Ei ihme, että Suomen metsäteollisuus hakeutuu Uruguayhin. Suomen metsäteollisuuden ulkoistaminen työnantajien paratiisiin on niin räikeä temppu, että siihen ovat kiinnittäneet huomiota jopa suurpääoman tiukimmat puolustajat:
"Tropiikissa sellua syntyy halvalla. Palkitsevinta on eukalyptuksen ylivoimaisen nopea kasvu. Asia on tarpeen mainita siksi, että meillä elämöidään epäolennaisuuksilla, esimerkiksi paperityöntekijöiden palkoilla." (Aamulehti 20.5.)
Metsä-Botnia, M-real, Stora Enso ja UPM ovat löytäneet perille fantastiseen paratiisiin. Ei tarvitse kantaa murhetta työntekijöiden oikeuksista, ei veroista, ei ay-liikkeestä täällä raukoilla rajoilla, ei mistään muusta kuin vihreän eukalyptuskullan vuolemisesta.
kari.naskinen@gmail.com
Katsoin Pedro Almodovarin kidnappaus- ja rakkauselokuvan Sido minut! Ota minut! (1990). Tuli mieleen, että mitähän kaikkea oli takana siinäkin kidnappaustapaukses-sa, missä Herlinin miljonäärisuvun perijätär Minna Nurminen oli pari viikkoa panttivankina, kun rosvo odotteli lunnasrahoja.
Tapaus oli kummallinen, ja kummallista oli myös lehdistön toiminta. Suomalaisittain ainutlaatuinen, harvinaisen mielenkiintoinen rikos jäi iltapäivälehdissäkin yllättävän vähälle setvimiselle sen jälkeen, kun kidnappaaja oli saatu kiinni. Normaalisti tällaista juttua olisi vatkattu viikkotolkulla, mutta nyt asia oli kerralla loppuun käsitelty. Katsokaapa vain, niin tämä tapaus tullaan oikeudessakin käsittelemään suljetuin ovin - kyllä rahalla sentään jotakin saa.
Tämän rikoksen yhteydessä oli monta sellaista asiaa, jotka panivat salapoliisikirjallisuudenystävän mietteliääksi. Yksi keskeisistä kysymyksistä on, miten oli mahdollista, että koko homman takana oli vain yksi mies. Niin monimutkainen ja vaativa oli operaatio ollut, että se ei tunnu uskottavalta yhden miehen tekemäksi.
Oliko siis apureita, ja jos oli, niin kuuluivatko he jotenkin sisäpiiriin? Entä Tukholma-syndrooma? Miksi tämänkaltaista spekulaatiota ei ole lehdissä käyty? Pakko tulla siihen johtopäätökseen, että Herlin on liian kova nimi joutuakseen tällaiseen pyöritykseen. Toista se on, kun nimi on Lundgren; jo kaksi päivää Amadeus Lundgrenin tangovoiton jälkeen lööpit huusivat, että rattijuoppo, rattijuoppo...
Onkohan se turkulainen kidnappaaja muuten nähnyt Almodovarin elokuvan, tai tämän tarinatyypin alullepanijan, Willian Wylerin Neitoperhon (1965)?
kari.naskinen@gmail.com
Lahdessakin näkyy Aleksanterinkadulla joskus kerjäläinen. Muualla sama juttu, ja Helsingissä kerjäläisiä on jo useampia. Tämä on herättänyt pahennusta niin paljon, että Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (Kok) kirjoitti asiasta oikein Helsingin Sanomiin ja vaati kerjäämisen kieltämistä lailla. Samaa mieltä on Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Ben Zyskowicz, jonka mielestä kerjääminen julkisella paikalla olisi kiellettävä.
