Pohjanmaalaiset opetelkoot puhumaan suomea

Tangomarkkinoiden toinen juontaja, Pohjanmaalta kotoisin oleva nainen, puhui niin rumaa murretta, että pilasi koko ohjelman. Tämä on pohjalaisten tapa muutenkin. Ovat kuin Suomen omistajia. Ketkään muut kuin pohjalaiset eivät yleissuomalaisissa yhteyksissä venytä tai vanuta suomen kieltä yhtä rumalla tavalla.

Tämä on yksi osoitus siitä leuhkuudesta, mikä pohjanmaalaisten luonteeseen kuuluu. Pohjalaiset ovat oikein ylpeitä siitäkin, että samaan sakkiin ovat kuuluneet sellaiset suurrikolliset kuin Matti Haapoja, Isontalon Antti ja Rannanjärvi, ja samaa sakkia olivat tietenkin lapuanliikkeen väki ja pääosin myös IKL:n kannattajat.

Eivätkä asiat mitenkään ole muuttuneet. Tuoreiden tilastojen mukaan Etelä-Pohjanmaa on nopeimmin väkivaltaistuva alue Suomessa. Vaikka koko maan henkirikollisuus on laskussa, Suomesta löytyy yhä alueita joissa murhat ja tapot lisääntyvät. Yksi tällainen on Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus Seinäjoki.

Onneksi sentään Tangomarkkinoiden voitto jäi Suomeen eikä mennyt Pohjanmaalle, vaikka vähältä piti.

kari.naskinen@gmail.com

Ahtisaari osoittaa kaapinpaikan

Martti Ahtisaari on osoittanut, mihin kaappiin hänen saamansa Nobelin rauhanpalkinto kuuluu. Se on asetettu Kirkkonummella olevan golfkentän baariin nähtäväksi.

Ei siinä mitään, eikös Matti Nykäsenkin mitalit kierrelleet milloin missäkin.

Muiden presidenttien olisi myös tuotava ansiomerkkinsä ja vastaavat esille. Esimerkiksi Mauno Koivistolle ja Tarja Haloselle myönnetyt Vapaudenristin suurristit pitäisi panna kiertueelle ABC-asemille.

kari.naskinen@gmail.com

Asian ytimessä Heinäsuolla

Heinäsuon kesäteatterissa on tänä kesänä pureuduttu tämän teatterilajin syvimpään ytimeen. Näytelmä on Seppojuhani Ruotsalaisen Hunajaa, johtaja Ketarainen, ja ainakin tässä Hollolan versiossa kysymys on alusta loppuun siitä yhdestä ja samasta. Tämän alemmas ei rimaa enää voi laskea. Tai kyllä voi - jos ensi kesänä jatketaan samalla linjalla, voivat miesnäyttelijät esiintyä ilman housuja ja naiset tissit paljaina.

Näytelmän keskeinen sisältö on, mitä tapahtuu, kun viagraa nappaillaan siellä sun täällä. Joensuussa on kuulemma syntynyt ensimmäinen viagralapsikin, ei istu eikä konttaa, vaan seisoo koko ajan. Entä mitä vanhemmalla naisella on rintojensa välissä sellaista mitä ei ole nuoremmalla naisella - napa.

Tässä Heinäsuon typeryyden maksimoinnissa on kyse siitä, mistä muutenkin? Johan kirkkokin houkuttelee jäsenistöään pysymään mukana kuvittamalla sanomaansa väärinpäin olevan kirkkoveneen kuvalla.

kari.naskinen@gmail.com

Herrat pelastuvat aina

Kuntien eläkevakuutusyhtiön toimitusjohtaja Markku Kauppinen tyri sen verran pahasti, että päätti erota tehtävästään. Mutta ei hätää. Herroilla on selustat turvattu. Kauppisellakin on turvanaan ns. johtajasopimus, mikä takaa hänelle muhkean erorahan. Miksi kaikilla työssä olevilla ei ole tällaista sopimusta?

Kauppisen ja Kevan sopimus on tietenkin salainen. Tämä on ymmärrettävää, sillä erorahan suuruus ei kestäisi päivänvaloa. Kun Jyväskylän kaupunginjohtaja Pekka Kettunen lähti lätkimään, hän sai erorahana 200 000 euroa. Kauppisen tapauksessa summa on vähintään tätä luokkaa. Tällaisten kultaisten kädenpuristusten arvo on yleensä 1-2 vuoden palkka, ja Kauppisen ansiotulot olivat vuonna 2007 yli 200 000 euroa. Vastaavanlaiset sopimukset on melkein kaikilla kaupunginjohtajilla, myös Lahden Jyrki Myllyvirralla.

Erorahasopimus on kummallinen. Erorahan saa johtajasopimuksen perusteella esimerkiksi sellaisessakin tapauksessa, että johtaja saa potkut, joihin johtaja myöntyy ilman vastaanhangoittelua.

Ilman tällaista erorahasopimusta Kauppisen eroaminen olisi ihmeellinen juttu. Jos Kauppinen on viaton Keskustapuolueen vaalirahakähmintöihin, kuten hän väittää, ei syytä eroon olisi ollut. Helppo oli kuitenkin 60-vuotiaana lähteä lätkimään, kun saa ilmaista rahaa muutaman sata tonnia ja kohta alkaa eläkekin juosta.

Kesken kaiken lähteminen on Kauppiselle sikälikin edullista, että jos hän olisi jäänyt töihin eläkeikäänsä asti, häneltä olisi jäänyt 400 000 euron eroraha saamatta. Kyllä herrana on helppo olla.

Helppoa on myös vaalirahoituksen järjestäminen. Ensin sovitaan, että Keva maksaa välikäden (Oka Oy) kautta Novalle 20 miljoonaa euroa tontti- ja kiinteistökaupoista. Ylihintaa on 400 000 euroa, mutta Nova lupaa antaa tuon summan Keskustapuolueelle. Minkäänlaiset selvitykset eivät tällaista koplausta paljasta, ja pelkäksi arveluksi tämä tietenkin jääkin, ennen kuin joku joskus koko tämän vyyhdin paljastaa.

kari.naskinen@gmail.com

Kunnallisverolle katto?

Tax tarkoittaa englannin kielessä veroja. Kun kunnallispoliitikot joskus kuukauden kuluttua alkavat rakentaa ensi vuoden talousarvioita, on yksi keskeinen kysymys, paljonko verotustaakkaa lisätään. Lisäämään joudutaan, koska valtion kunnille maksamat osuudet eivät riitä kattamaan niitä kasvavia menoja, joita aiheutuu kunnallisalan palkkaratkaisujen ja uusien tehtävien takia varsinkin nyt, kun verotulot ovat laman takia pienentyneet.

Kuntatalous on kovilla. Noin 30 kriisikuntaa on jo valtion erityistarkkailussa. Lahdella ei ole pelkoa tällaisesta, mutta kunnallisveron korottamisesta tullaan täälläkin käymään vakavaa keskustelua. Lahden veroprosentti on nyt 19. Sillä asetutaan aika lailla keskiarvoon, sillä kunnallisverohaarukka koko maassa on 16,5 - 21.

Yhden mielenkiintoisen veroajatuksen heitti viime vuoden lopulla pääministeri Matti Vanhanen Keskustan puoluevaltuuskunnassa. Hän esitti, että kunnallisveroprosentille asetettaisiin kattoraja. Idea tyrmättiin heti monelta taholta, yhtenä perusteena se, että näin kunnilta vietäisiin itsemääräämisoikeutta, mikä niille on perustuslaissakin annettu.

Tällä perusteella on ehdotusta turha vastustaa, sillä kuntien itsemääräämisoikeus on pirstaleina jo nyt. Kunnilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa, kun valtiovalta määrää niille uusia tehtäviä. Kunnallisveronkin osalta valtio pelaa omaa peliään, kun verotukseen tehdään vähennysoikeuksia. Sipoolaisilta voi myös kysyä, mitä mieltä he ovat kunnan itsemääräämisoikeudesta.

Mutta mitäpä jos Vanhasen mallin mukaisesti määrättäisiin, että kunnallisvero ei saa olla korkeampi kuin vaikkapa 17 prosenttia tai 19 prosenttia? Jos kunta ei selviäisi palvelutehtävistään tällä, tulisi valtio apuun.

Kuntatalouden erikoistutkija Heikki Helin on tähän sanonut, että näin ei ainakaan kannustettaisi kuntia terveeseen taloudenhoitoon. Niin kai, mutta pitäisi luoda niin tiukka seurantajärjestelmä, ettei lepsuiluun olisi mahdollisuuksia. Kun kerran valtio pystyy nyt panemaan suitset Nivalalle ja muille kriisikunnille, niin miksei tällainen kontrolli toimisi yleisemminkin.

Kunnallisverolle ylärajan asettaminen olisi myös oikeudenmukaisuuskysymys. Ei verotuksen tulisi olla erilainen riippuen asuinpaikkakunnasta. Kunnallisvero ei ole oikeudenmukainen siksikään, että se on tasavero eli se peritään kaikilta saman prosenttimäärän perusteella. Jos kuntien verotuloaukkoa paikattaisiin valtion verotuloilla, perustuisi kuntienkin tulopohja nykyistä enemmän progressiiviseen verotukseen, jollainen valtion tulovero on.

Nykyisen yhteiskunnallisen ajattelun (nykyisen hallituksen) peruslähtökohta kuitenkin on, että mieluiten koko verotusjärjestelmän pitäisi perustua tasaveromalliin. Tätä mallia noudattaa Kokoomuksen voimakkaasti ajama tuloveron alentaminen ja vastapainoksi kaikkien muiden verojen ja maksujen korottaminen. Valtion tulovero on ainoa rikkaimpia ja köyhimpiä tasa-arvoisemmin kohteleva vero, kaikissa muissa veroissa ja maksuissa rasitus on sama rikkailla ja köyhillä.

kari.naskinen@gmail.com

Maailman kovin urheilukilpailu

Lauantaina 4.7. se taas alkaa, Ranskan ympäriajo, maailman kovin urheilukilpailu. Vaikka maantiepyöräilyn seuraaminen on joskus älyttömän tylsää, on tästä Eurosportin 20 vuotta sitten meille suomalaisillekin penkkiurheilijoille tuomasta tapahtumasta tullut yksi vuoden kohokohdista.

Juuri se näennäinen tylsyys pitää sisällään sen jännitteen, mikä kilpailuun sisältyy. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavassa silmänräpäyksessä. Muutamalla rajulla polkaisulla voi etapin voitto ratketa, tai huolimattomalla tilanteen seuraamisella voi menettää koko kilpailun yleisvoiton.

Formula- ja rallikilpailuissa puhutaan aina tallimääräyksistä. Maantiepyöräily on kokonaisuudessaan tallikilpailu. Jokaisessa joukkueessa on kapteeni, jonka eteen muut työskentelevät. Kapteenin tärkein apuajaja on "luutnantti", joka aina ajaa lähellä kapteenia ja joka yleensä on myös se ajaja, joka vetää kapteenia viimeisissä kovissa kireissä, esimerkiksi rankoissa mäkikireissä maaliin.

Kapteeni voi myös vaihtua kilpailun aikana. Esimerkiksi Bjarne Riis lähti vuoden 1997 Ranskan ympäriajoon edellisvuoden voittajana ja joukkueensa kapteenina hakemaan toista voittoa. Kilpailun aikana tilanteet kuitenkin muuttuivat niin, että oli syytä vaihtaa kapteenia. Uudeksi kapteeniksi nimettiin Jan Ullrich ja hän voittikin kilpailun.

Apuajajien tehtävänä on siis tehdä kaikkensa kapteenin hyväksi. On mäkiapuajajia ja tasaisen maan apuajajia. Apuajajat myös seuraavat koko ajan muiden irtiottoja, he myös noutavat huoltoautosta juomapullot ja sadevehkeet. Tällaisessa roolissa on nyt myös lahtelainen Jussi Veikkanen (nro 109) ranskalaistallissa Francaise des Jeux.

Kaiken takana toimii tallipäällikkö. Jokaisella ajajalla on nappi korvassa, johon tallipäällikkö antaa puhelimella ohjeita. Koko ajan on ajajilla tilanteista täysi tieto.

Irtiotot ovat maantiekilpailun suola. Yksittäisen kilpailijan tekeminä ne kuitenkin harvoin onnistuvat. Mukaan tarvitaan yleensä 3-5 ajajaa, jolloin ilmanvastusta voidaan vähentää vetovuoroja vaihtelemalla. Jos 45 km:n tuntivauhdissa pääsee ajamaan kahden muun ajajan "imussa", rasitus on 30 prosenttia vähäisempi kuin yksin ajaessa. Jos irtiotossa on neljä ajajaa, he vetävät vuorotellen 15-20 sekunnin jaksoissa. Pääjoukossa vetovastuu on aina sillä joukkueella, jonka ajaja johtaa yleiskilpailua. Sääntö tämä ei ole, mutta kuuluu joukkuekilpailun etiikkaan, hyviin tapoihin.

Tour de France alkaa huomenna lauantaina ja päättyy kolmen viikon kuluttua 26.7. Huilipäiviä on vain kaksi. Yksi kovimmista ratkaisupaikoista on toiseksi viimeisen etapin loppunousu, 21 kilometriä pitkä Mont Ventouxin mäki, jonka nousuprosentti on 7,6 (nousua keskimäärin 76 metriä tuhannen metrin matkalla).

Vielä ehtii ennen starttia lukea Jukka Pakkasen kirjan Raateleva nousu (Kirjapaja, 2009), jossa mm. siteerataan italialaista kirjailijaa Dino Buzzatia (1906 - 1972): kun Fausto Goppi ja Gino Bartali kilpailivat Italian ympäriajon voitosta 1949, näki Buzzati tuossa myyttiseksi kasvaneessa kamppailussa eksistentiaalisen ulottuvuuden - ajaja oli kuin olemassaolon armottomuuteen heitetty ihminen vastassaan vihamieleiset luonnonvoimat, tai kuin Franz Kafkan Linnan tehtävästään epätietoinen maanmittari K.

Viime vuonna Jussi Veikkanen oli Italian ympäriajon 7. etapilla kuudes. Etapin voitti Alessandro Bertolini. Nyt Veikkanen lähtee parantamaan tätä toistaiseksi kovinta saavutustaan.

KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT
MAANTIEPYÖRÄILIJÄT

1. Eddy Merckx, 37 suurvoittoa vuosina 1966-76 (voittanut Tourin, Giron ja Vueltan), tunninajon maailmanennätys 1972
2. Jacques Anquetil, 25 suurvoittoa 1953-66 (voittanut Tourin, Giron ja Vueltan), tunninajon maailmanennätys 1956
3. Fausto Coppi, 20 suurvoittoa 1940-54 ja tunninajon maailmanennätys 1942
4. Bernard Hinault, 25 suurvoittoa 1977-85 (voittanut Tourin, Giron ja Vueltan)
5. Gino Bartali, 24 suurvoittoa 1936-53
6. Miguel Indurain, 9 suurvoittoa 1990-96 (5 Touria ja 2 Giroa), olympiavoitto, aika-ajon MM, tunninajon maailmanennätys 1994
7. Lance Armstrong, 9 suurvoittoa 1993 - 2005 (7 Touria) ja MM
8. Roger de Vlaeminck, 19 suurvoittoa 1970-79
9. Rik Van Looy, 18 suurvoittoa 1956-68
10. Constante Cirardengo, 16 suurvoittoa 1914-28

Alberto Contador voitti Pariisi - Nizzan 2007, Tourin 2007, Giron 2008 ja Vueltan 2008. Jos Contador nyt voittaa Tourin, hän nousee kymmenen parhaan listalle.

Viides pyöräilijä, joka on voittanut kaikki kolme suurta ympäriajoa, on Felice Gimondi (vuosina 1965-69).

kari.naskinen@gmail.com

Kun ei ole yhteistä päämäärää, ei tarvita myöskään yhteishenkeä

Kristian Smedsin Tuntematon sotilas päättyy kovaan rokinrämpytykseen, josta erottuvat sanat ”Suomi kuolee”. Suomenlinnan kesäteatterissa päättyy Q-teatterin Siniväriset toteamukseen ”Suomi hukkuu”. Q-teatterin näytelmän ovat kirjoittaneet Kati Kaartinen, Okko Leo ja Outi Nyytäjä.

Talvisodan hengestä aina puhutaan. Enää ei ole sellaista tilannetta päällä, mikä ajaisi ihmiset tekemään kaikki samaa asiaa yhdessä jonkun puolesta, sanotaan Siniväristen käsiohjelmassa. Tokko sotakaan olisi enää sellainen asia, joka yhdistäisi kansaa samalla tavalla kuin 70 vuotta sitten.

Yhteishengen ja yhteisöllisyyden puuttumisen huomaa monissa yhteyksissä. Autoilijatkaan eivät enää pidä yhtä – eivät enää vilkuttele valoja vastaantulijoille varoittaakseen poliisien ratsiasta.

Siniväriset palaa sotavuosiin Lotta Svärd -järjestön kautta. Vaikka Lotta Svärd perustettiin nimenomaan oikeistolaisen Suojeluskunta-järjestön sisareksi, se kuului sotavuosina siihen tiiviiseen yhteisöön, joka Suomea puolusti. Ainakaan kaikki lotat eivät liittyneet järjestöön poliittisista syistä, mutta selvästi poliittisaatteellinen Lotta Svärd oli. Jäseniksi ei kelpuutettu kommunisteja eikä juutalaisia. Saksalaishenki vallitsi tässäkin järjestössä, ja keväällä 1943 lottien puheenjohtaja Fanni Luukkonen kävi Adolf Hitlerin päämajassa ottamassa vastaan ainoana ei-saksalaisena naisena Kotka-ritarikunnan ristin ansioistaan ”bolsevismia vaastaan käymästään taistelusta”.

Jotain tällaista tarvittaisiin nytkin, vai? Tätä pohditaan varsinkin Outi Nyytäjän kirjoittamassa osassa, jossa henkiinherännyt Fanni Luukkonen alkaa kouluttaa uutta amatsoniryhmää. Synninpäästöä Lotta Svärd ei näytelmässä kuitenkaan saa. Se tehdään selväksi, että lottajärjestön ideologinen pohja oli sama kuin suojeluskunnilla: kodin, uskonnon ja isänmaan suojeleminen kaikenmaailman kommareilta ja muilta vääränvärisiltä. Vaikka lotat eivät käyttäneet aseita, oli Lotta Svärd selvästi maanpuolustusjärjestö. Se perustettiin 1921. Ennen talvisotaa siihen kuului yli 100 000 naista ja 25 000 pikkulottaa.

Suomenlinnassa ei joistakin ennakkojutuista huolimatta lyödä lottia lyttyyn. Lottien huoraamista sivutaan, mutta ei tuo nyt mikään kummallinen asia ollut, jos rintamalotat välillä helpottivatkin sotilaiden alapaineita. Enemmän näytelmä käsittelee sitä aikakautta, joka nyt on jonkinlaisessa päätösvaiheessaan, kuolemassa tai hukkumassa. Outi Nyytäjä puhuu jo demokratiankin loppumisesta. Ainakin se on pahassa kriisissä, mistä todisteina ovat vaalien jatkuvasti pienenevät äänestysprosentit. Kriisissä on myös puoluejärjestelmä, koska puolueet ovat munineet maineensa. Jos ihmiset saisivat nyt päättää, he taitaisivat lakkauttaa puolueet, ja vaaleissa äänestettäisiin vain henkilökohtaisia ehdokkaita ilman minkäänlaisia yhteisötunnuksia. Näin päästäisiin eroon ikävistä yhteisöllisyyden rippeistä ja voitaisiin entistä selvemmin toimia vain yksilöinä.

kari.naskinen@gmail.com