Suomessa on puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta, joilla ei ole taitoja digitaalisten asioiden itsenäiseen hoitamiseen. Heihin pitäisi asentaa jonkinlaiset sovellukset, jotta hekin soveltuisivat tähän muuttuneeseen yhteiskuntaan. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho (Kok) jätti hallitukselle kyselyn, miten jatkossa varmistetaan vaihtoehtoiset palvelut digimaailmasta syrjäytymisvaarassa oleville kansalaisille.
Asiasta on uutinen tämän päivän Helsingin Sanomissa. Toisaalla samassa lehdessä valtiovarainministeriön tietohallintoneuvos Marjukka Ala-Harja jo tavallaan vastaa: linja on, että ensisijaisuus annetaan digitaalisesti asioiville ihmisille ja joitain vaihtoehtoisia kanavia järkätään niitä tarvitseville – ei mitään faktaa.
Lahden kaupunkikehitysjohtaja Olli Alho taas sanoo tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa, että digikännykän lisäksi parkkimaksun voi 20 parkkimittarissa maksaa pankkikortilla. Tulkaapa kehitysjohtaja meille iltapäiväkahville Lahdenkadulle ja jättäkää sovelluspuhelimenne kaupungintalolle, niin ette pysty autoanne tänne pysäköimään, koska täällä ei lähettyvilläkään ole pankkikorttimittaria. Eikä tulekaan Alhon mielestä, vaikka eduskunnan oikeusasiamiehen antaman lausunnon mukaan pankkikortilla pitää pystyä maksamaan.
THL:n selvityksen mukaan yli 65-vuotiaista suomalaisista valtavan iso osa ei osaa ilman apua käyttää internettiä sähköiseen asiointiin. Yli 75-vuotiaista peräti 20 prosenttia ei edes omista ns. älypuhelinta. Sitten tulee eteen tilanteita, joissa yhteiskunta kuitenkin käytännössä pakottaa käyttämään näitä uuden maailman vehkeitä. Jos omaisia ei ole lähettyvillä, joutuu ”pahimmassa tapauksessa jopa naapurin pyytää hoitamaan omia asioitaan”, kuten kansanedustaja Mia Laiho sanoo. Millaisia naapurit mahtavat olla tai jos ei lähinaapureita ole, niin kenet vielä vieraamman saa apuun ja ovatko sen jälkeen omat pankki- ja muut tiedot edelleen vain omassa hallinnassa?
Pelko digimaailman huijauksista on yksi syy, jonka takia monet jättäytyvät tämän toiminnan ulkopuolelle. Kysymys ei kuitenkaan ole vain virallisisten asioiden hoitamisesta. Pankkiasiointi, matkaliput, terveystiedot, hoito-ohjeet jne. Kännykkäsovelluksia pyydetään yhä enemmän yhä moninaisimmissa yhteyksissä. Ruokaostoksetkin maksavat vähemmän, jos operoi sovellusten kanssa. Eikä autolla voi enää mennä joihinkin paikkoihin, koska parkkimaksun hoitamiseen tarvitaan sovellus.
Vanhuusasiavaltuutettu Päivi Topo sanoi tilannetta kokonaisuudessaan käsittämättömäksi: ”Kävin juuri keskustelemassa valtiovarainministeriön johdon kanssa. He totesivat, että tällaisesta on vaikea edes puhua, koska tuollainen tilanne on laiton. Mutta mehän olemme itse rakentaneet yhteiskunnan, joka ajaa ihmiset tällaisiin tilanteisiin. Sitten sanotaan, että älä tee noin.” (HS 12.6.2026)
”Syrjässä olemisen tunne on lisääntynyt. Vihaisuutta, turhautumista, mitättömyyden tunnetta. Nämä ihmiset kokevat paljon nimenomaan kielteisiä tunteita – minä en enää kuulu tänne.”
Lahden kehitysjohtaja Alho sanoo tämän päivän lehdessä, ettei hänen korviinsa ole viime aikoina tullut palautetta maksutavoista. Ollaankohan siellä kaupungintalon tilimuurien suojassa tietoisia mistään muistakaan kaupunkilaisten ongelmista?
kari.naskinen@gmail.com
