Pyhää sotalaitosta ei saa pilkata

Vaikka Pentti Haanpää tiesi sotalaitoksen olevan ihmiskunnan pyhimpiä ja jaloimpia paikkoja, hän ei uskonut, että hänen omat kokemuksensa asevelvollisuudesta olivat kaikkein kovinta pyhyyden pilkkaa. Tämän takia ei WSOY suostunut vuonna 1928 julkaisemaan Haanpään novellikokoelmaa Kenttä ja kasarmi. Kirjeessä Haanpäälle WSOY:n edustaja edellytti, että yksi kertomus liian brutaalina ei kelpaa ollenkaan, ja muistakin kertomuksista on poistettava pahimpia kohtia.

Haanpään ja WSOY:n laaja kirjeenvaihto on julkaistu Otavan julkaisemassa kirjassa Pentti Haanpään Kirjeet (2004), jonka löysin Orimattilan kirjaston poistohyllystä (0 euroa). Nämä poistohyllyt ovat usein antoisia, Hollolan Salpakankaalla kirjojen hinnat ovat 20 senttiä ja Lahden pääkirjastossa euron (myös cd-levyt).

Mutta Haanpäästä kuitenkin, sillä ajankohtainen on asia nytkin. Suomen sota- ja muiden herrojen valmistautumista sotaan ei saa pilkata.

Haanpään novellikokoelman julkaisi lopulta Suomen Sosialidemokraattia kustantanut Kansanvalta Oy, mutta silläkin meni lopulta pupu pöksyyn. Valkoisessa Suomessa 1930-luvulla se ei uskaltanut kustantaa vaaralliseksi pilkkaajaksi leimatun Haanpään 1931 kirjoittamaa Noitaympyrä-romaania eikä 1933 valmiiksi saamaa novellikokoelmaa Ilmeitä isänmaan kasvoilla. Vasta 1956 vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen Otava julkaisi nämä molemmat.

Jo 1930-luvun lopulla Haanpää sai sentään muutamia teoksiaan julki, kun Gummerus kustansi mm. romaanin Taivalvaaran näyttelijä (1938) ja novellikokoelman Ihmiselon karvas ihanuus (1939).

Poikkeuksen näissä Haanpään kustannussodissa muodosti hänen omiin talvisotakokemuksiinsa perustuva Korpisotaa, joka ilmestyi Otavan kustantamana 1940. Siinä tämän pyhän sodan kuvaaminen oli kohdallaan, koska suomalainen oli parempaa rotua ja neuvostoliitfolainen vain tyhmä ryssä.

Itsesensuuria Otavakin toteutti ennen kirjan julkaisemista, mutta sitten se olikin hyväksyttävää laatua: sotataidottomia venäläisiä kuskattiin sotatantereelle kuin mullilasteja, mutta suomalaiset olivat oikealla asialla ja osasivat sen.

Haanpää itse oli suorittanut asevelvollisuutensa Sakkolassa Karjalankannaksella 1925-26 ja talvisodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 40:ssä Pelkosenniemellä, Sallassa ja Viipurinlahdella. Haanpää toimi tavallisena rivimiehenä huoltojoukoissa ja myös kiväärimiehenä pahoissakin paikoissa. Uudelleen sotaan hän joutui 1941, III Armeijakunnan I/12:een.

Ensimmäisen Kenttä 
ja kasarmi -novelli-
kokoelman kansikuva.

Haanpää oli lähempänä oikeaa sotaa kuin ne parempaa mainetta nauttineet kirjailijat, jotka tiedotus- ja propagandatehtävissä saivat osallistua sotaan lähinnä kirjoituspöytien takana, kuten Viljo Kajava, Olavi Paavolainen, Unto Seppänen ja Mika Waltari. Haanpään romaani omakohtaisesti koetusta sodasta olikin ensimmäinen todellinen kuvaus talvisodasta. Näistä mainetta nauttineista kirjoituspöytäkirjailijoista Paavolainen oli päämajan propagandaosastolla Mikkelissä haukkuen Kentän ja kasarmin ”harvinaisen kömpelöksi erehdykseksi”.

JUMALAINEN
TALOUSJÄRJESTELMÄ

Haanpää kirjoitti jo 1930-luvulla, että Suomessakin ”talousjärjestelmä on muka luonnonilmiö, jumalainen koneisto, jonka toimintaan valtiovalta ei voi sekaantua” (Tulenkantajat, 1933 ja 1934). Tuolloin maassa oli Toivo Kivimäen (Edistyspuolue) johtama porvarihallitus. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Haanpään ja Tulenkantajien päätoimittajan Erkki Valan sakkoihin Raamatusta lainaamilla ja pilkkaavaa esitystapaa käyttäen lausumina, jotka halventavat julkisia viranomaisia ja laillista yhteiskuntajärjestelmää, kirkkoakin. Haasteen oikeuteen oli allekirjoittanut oikeusministeri Eric Serlachius (Rkp). Hovioikeus kuitenkin pudotti sakkojen määrää melkein puolella.

Edelleen ollaan samassa tilanteessa. Päivi Räsänenkin tuomittiin Raamatun siteeraamisesta.

Laillista isänmaata ei koskaan saa pilkata, vaikka USA:n DCA-sotajoukkojen täällä olo Tikkakoskelta Ivaloon isänmaan itsenäisyyttä hämärtääkin. Kirjapainojakaan ei Suomessa tarvita samalla tavalla kuin Haanpään aikana; kun Into-kustannus julkaisi Korpisotaa alkuperäisenä tekstinä, kirja painettiin Livonia-kirjapainossa Latviassa 2019.

Talousjärjestelmä joka tapauksessa pitää Isänmaata pystyssä, vaikka juuri nyt huonosti meneekin, ei kuitenkaan osinkojen kahmijoilla. Kuten Haanpää kirjoitti, tärkeät piirit, pankit ja yhtymät ovat valtiovallan asioihin sekaantumisen kautta saaneet yhteiskunnassa itselleen kadehdittavat olot, vapaudet ja väljyydet, eikä tähän kokonaisuuteen sovi puuttua.

kari.naskinen@gmail.com