Lista olisi paljon pitempikin, mutta juuri nyt on oleellista, että sanonnan elämää suuremmista elokuvista otti käyttöön suuri suomalainen elokuvamies Peter von Bagh, joka 29.8.2013 täyttää 70 vuotta.
”Petteri” tuli minulle tutuksi 1960-luvun puolivälissä, jolloin hän esitteli Jyväskylän Kesän elokuvasarjan elokuvat Elohuvissa Väinönkadulla. Oli ihmeellistä kuulla hänen 5-10 minuutin pituisia elokuvaluentojaan – että joku voi tietää kohta alkavasta elokuvasta niin paljon. Ihmettely kasvoi myöhemmin, kun havaitsin, että eihän Peter von Bagh ollut kuin muutaman vuoden minua vanhempi, mutta tuntui tietävän elokuvasta kaiken, kaiken.
Kerran Petteri mainitsi jotakin amerikkalaisen Arthur Knightin kirjasta Elävät kuvat, joka oli ilmestynyt suomeksi 1960. Se oli harvinaisuus, sillä muita elokuvakirjoja ei luultavasti ollut suomennettu eikä suomalaisten tekemiä elokuvakirjoja tuolloin ollut ollenkaan. Jostakin sen kirjan sain, ja tuolla se on kirjahyllyssäni lähes täydellisesti irtolehtipainoksena. Kirjasta tuli minullekin raamattu.
Elokuvaharrastus oli silloin toisenlaista kuin nyt. Elokuvista sai siis tietoa Knightin kirjasta ja vuodesta 1968 alkaen Filmihullu-lehdestä, jonka päätoimittajaksi Petteri tuli 1971. Lisäksi olivat pari, lähinnä filmitähdistä kertovaa viihdelehteä ja sanomalehtien elokuva-arvostelut, mutta ne koskivat vain uusia ensi-iltaelokuvia. Suurten klassikkojen kanssa oli toisin. Niistä saattoi lukea, mutta niitä ei nähnyt, koska televisiossa niitä ei juurikaan esitetty, eikä vhs:ää eikä internettiä ollut vielä keksitty. Elokuvakerhot tietenkin auttoivat, mutta aukkoja jäi valtavasti.
Oli lukematon määrä elokuvia, joista tiesi jo melko paljon, mutta ei ollut nähnyt. Syntyi lähes tuskallisia tiloja, kun tiesi tällaisia elokuvia olevan – milloin näkisi, missä. Odotus oli aina hurjan iso, kun sitten elokuvakerhon esitys tai Jyväskylän Kesän yöesitys jostakin tällaisesta oli tiedossa.
Ei ihme, että Petteri alkoi puhua ja kirjoittaa elämää suuremmista elokuvista. Siltä ne tuntuivat.
Tohtorinväitöksensä jälkeisenä päivänä oli Helsingin Sanomissa (1.12.2002) juttu Peter von Baghista. Siinä hän kertoi omista ensikokemuksistaan: ”Äitini kuoli hyvin varhain, ja siinä on jokin sellainen varhainen yksinäisyyden perustuntemus, joka aiheuttaa sen, että äänistä ja kuvista tulee seuralaisia. Siihen tulee sellainen seurustelusuhde, joka menee pikkuisen normaalien rajojen ylitse.”
Tämä Petterin seurustelusuhde on sittemmin, hänen tultuaan Oulusta Helsinkiin, muuttunut ikuiseksi avioliitoksi. Hän on kirjoittanut tai toimittanut noin 40 elokuvakirjaa ja tehnyt myös elokuvia. ”Elämää suuremmat elokuvat” oli myös hänen radiosarjansa, sata jaksoa 1984-93, ja näistä ohjelmista hän teki myös kaksi kirjaa.
Peter von Bagh on myös surullinen. Elokuva on menettänyt osan merkityksestään, kun siitä on tullut laajasti katsoen vain osa viihdeteollisuutta. Yli 700-sivuisen Elokuvan historian toisessa painoksessa (1998) hän kirjoittaa:
”Elokuvakoulun huoneessa istuu kolme vuotta alaa opiskelleita, katsomme Howard Hawksin lännenelokuvan Punainen virta. Reaktio on vaimea, kunnes joukon kohteliain - olen mahtanut olla säälittävä, romahtanut näky - kysyy: Onko tämä Hawks ohjannut jotain muuta?”
Syyskuun 14.-15. päivinä järjestää Kansallinen audiovisuaalinen arkisto elokuvateatteri Orionissa Helsingissä seminaarin ”Citizen Peter”, missä myös Petteri itse käyttää puheenvuoron. Seminaarissa julkaistaan myös Antti Alasen ja Olaf Möllerin toimittama kirja Citizen Peter (Like).
kari.naskinen@gmail.com
