Pariisissa toimiva D’Orsayn taidemuseo on ollut mukana tekemässä elokuvaa Kesähetket. Museo lainasi kuvauksiin kallisarvoisia taideteoksia ja esineitä, joiden kohtalosta tämä pienimuotoinen draama kertoo.Ikivanha sanonta ”taide pitkä, elämä lyhyt” (ars longa, vita brevis) saa elokuvassa surullista sisältöä. Taide kyllä jää elämään museoissa, mutta ihmisten elämässä taiteen merkitys kyseenalaistuu sitä mukaa kun sukupolvet vaihtuvat.
Kesähetkissä kuolee 75-vuotias Helene, joka on ylläpitänyt Pariisin laitamilla suvun vanhaa kartanoa ja sen taideaarteita, jotka ovat hänen tunnetun taiteilijasetänsä perua. Sitten Helene kuolee ja tilanne muuttuu. Hänen kolmesta lapsestaan vain yksi on kiinnostunut vanhasta taiteesta, mutta kun hänellä ei ole varaa ostaa kahta muuta sisarusta pois kuolinpesästä, menee koko huusholli myyntiin.
Suurimmatkin aarteet on myytävä tai lahjoitettava museoille, koska veroseuraamukset muodostuisivat muussa tapauksessa kohtuuttoman suuriksi. Keskeisinä teoksina ovat kuuluisan maisemamaalarin Jean-Babtiste-Camille Corot´n (1796 – 1875) kaksi teosta, jotka siis menevät museoon. Elokuva huipentuu kesäbileisiin ränsistyneessä ja tyhjennetyssä kartanossa, johon seuraava, teini-ikäinen sukupolvi kutsuu kavereitaan – seinät ovat tyhjät, mutta rokki soi. Ars longa, mitä väliä... Taiteella, esineillä ja vanhoilla paikoilla ei enää ole merkitystä. Minkä arvon seuraavat sukupolvet antavat perinteelle, sivistykselle ja edellisten sukupolvien kulttuurille?
Helenen säilyttämät taide-esineet toki saavat omat paikkansa siistissä museossa, mutta kuten Helenen kanssa kartanossa asunut apulainen, taloudenhoitajana toiminut vanha nainen sanoo, ”ilman kukkia maljakko on kuollut”.
Elokuvan on ohjannut Oliver Assayas. Mielenkiintoinen tapaus; on taas kerran niitä ranskalaisia elokuvantekijöitä, jotka ovat aloittaneet uransa kirjoittamalla Cahiers du cinéma -lehteen. Viimeksi hän on tullut tunnetuksi kovin toisenlaisesta elokuvasta Carlos the Jackal. Se kertoo pahamaineisesta venezuelalaisesta terroristista Ilich Ramírez Sánchezista, joka tunnetaan myös nimillä Carlos ja Shakaali. Tämä elokuva on Suomessa nähtävänä vain dvd:nä, ja kuuluu ehdottomasti vuoden huippuihin.
Hieno on myös Kesähetket – mutta Juliette Binoche olisi edelleen paremmannäköinen tummatukkaisena.
kari.naskinen@gmail.com
