Portugali ja osa suomalaisista ovat tällä hetkellä kylmässä sodassa. Näin asiat eivät kuitenkaan suju. Maailmantaloudessa linkitykset ovat niin tiheitä sinne sun tänne, että eristäytymiseen ei ole varaa. Tästä oli hyvänä esimerkkinä jopa se oikea kylmä sota, missä osapuolina olivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen 1945-91.Vaikka USA ja Neuvostoliitto olivat vihoissa, oli blokkien välillä yhteistyötä. Varsinkaan Euroopan tasolla rautaesirippu ei ollut niin luja kuin yleisesti luultiin. Kanssakäyminen ja tiedonsiirto olivat jatkuvaa kulttuurin, tieteen ja talouden sektoreilla. Ideoita ja innovaatioita vaihdettiin. Eivätkä välit olleet täysin kylmenneet myöskään poliittisella puolella, yhteyksiä pidettiin, mutta pois julkiselta näyttämöltä.
Yleisen historian dosentti Sari Autio-Sarasmo kirjoittaa näistä asioista Aleksanteri-instituutin julkaisemassa kirjassa, ja viime vuonna hän luennoi aiheesta Lahden kansanopiston ja Historian ystäväin liiton kesäseminaarissa, jossa muistiinpanoja tein. Sari Autio-Sarasmo sanoi, että Neuvostoliitto kutoi länteen monitasoisen vuorovaikutusverkoston. Varsinkin pienet maat hyödynsivät tätä mahdollisuutta. Puola, Tshekkoslovakia, Unkari ja Viro olivat varsin aktiivisia. Sama kuvio toistuu nyt EU:ssa, jossa pienetkin pääsevät hyötymään kanssakäymisestä isojen kanssa.
Itäblokki tarvitsi lännen teknologiaa, ja länsi kauppankäyntiä, josta tuli rahaa. Esimerkiksi nykyisenkaltaiset pehmeät piilolinssit kehitti kemisti Otto Wichterle Prahassa 1961, ja tämän patentin osti amerikkalainen Bauch & Lomb, joka sai pehmeät linssit kaupallistetuksi 1971.
Suomella oli omanlaisensa asema rautaesiripun länsipuolella - tällä kohtaa esiripussa oli ohuempia kohtia. Suomi solmi 1955 ensimmäisenä länsimaana tieteellis-teknisen yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Yhtenä osoituksena tästä oli Loviisan ydinvoimalan rakentaminen 1977. Tarjouskilpailun siitä oli tosin 1960-luvulla voittanut länsisaksalainen AEG, mutta jotenkin asia mulkkaantui lopulta niin, että Imatran Voima Oy teki sopimuksen neukkujen kanssa.
NOKIALLA YHTEISTYÖTÄ SEKÄ NEUVOSTO-
LIITON ETTÄ PENTAGONIN KANSSA
Nokia aloitti yhteistyön Neuvostoliiton kanssa 1950-luvulla, ja 1980-luvulla Nokian pääjohtaja Kari Kairamo teki korkeaa teknologiaa koskeneen sopimuksen myös Pentagonin kanssa. Sari Autio-Sarasmo sanoikin, että kyllä USA tarkkaan tiesi, mitä Suomesta itärajan yli vietiin. Tämä Pentagon-sopimus tulee julkiseksi vasta tänä vuonna.
Kovan kovaa vastaan jenkit panivat, kun Rauma-Repola alkoi valmistaa Neuvostoliitolle syvänmerenlaitteita 1987. Nato oli jo 1949 julistanut huippukorkean teknologian vientikiellon (CoCom). Se oli Naton kauppapoliittinen ase, tarkoituksena estää strategisten tuotteiden, laitteiden ja materiaalien vienti Varsovan liiton maihin. Rauma-Repolan tapauksessa kielto sukelluspallojen (kuva) myymisestä Neuvostoliitolle tuli CIA:lta.
Rauma-Repolan sukellusalukset olivat Yhdysvalloille hankala juttu, koska sillä itsellään ei ollut yhtä syvälle sukeltavia ja yhtä toimintakykykyisiä aluksia. Nämä Mir I ja Mir II ovat edelleen parhaat tähän tarkoitukseen tehdyt alukset. Ne esiintyvät näyttävästi esimerkiksi Steven Spielbergin Titanic-elokuvassa. Niillä tehtiin myös ensimmäiset tutkimukset uponneeseen Kursk-sukellusveneeseen.
Rauma-Repolan silloinen pääjohtaja Tauno Matomäki tiesi alusta alkaen hankkeen suurvaltapoliittiset vaarat. Neuvostoliitto oli tilannut alukset alunperin kanadalaiselta yhtiöltä, mutta se tilaus meni puihin poliittisen painostuksen vuoksi. Toimitukset olisivat rikkoneet CoCom-vientikieltosopimusta Neuvostoliittoon. Kanada oli allekirjoittanut sopimuksen, mutta Suomi ei, koska ei halunnut ärsyttää Neuvostoliittoa.
Rauhansopimuskin kielsi Suomelta sukelluslaitteiden valmistuksen ja hallussapidon. Tämän pykälän todettiin virallisessa tulkinnassa kuitenkin tarkoittavan vain sotilaallisia sukellusaluksia, ja Rauma-Repolan vehkeet olivat tutkimusaluksia. Kaksi tällaista sukelluspalloa toimitettiinkin Neuvostoliitolle 1987. Rauma Repola syötti silloin julkisuuteen tarinan, jonka mukaan lisää tilauksia ei vastoin odotuksia tullutkaan. Totuus oli kuitenkin yksinomaan se, että hanke pantiin jäihin CIA:n painostuksesta.
Tulipa pitkä aasinsilta Portugalista CIA:han. Lahden kansanopiston tämän vuoden historiaseminaarissa 15.-17.6. käsitellään mm. 1990-luvun pankkikriisiä – oliko se itse tehtyä vai tuontitavaraa. Kai siellä joku kysyy luennon pitävältä dosentti Antti Kuusterältä sitäkin, mitä mieltä hän on Portugalin kriisin syistä.
Tohtori Panu Rajala puolestaan esitelmöi Juhani Ahosta ja F.E. Sillanpäästä epäoikeudenmukaisuuden tulkkeina. Sieltäköhän SDP haki vaaliteemansa?
kari.naskinen@gmail.com
