Kokoomusjohtoisen Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportissa vuonna 2004 sanottiin, että kuntien talous tarvitsee riippumattoman analyytikkotahon, joka seuraisi kuntien taloudellista kehitystä aiempaa tarkoituksenmukaisimmilla mittareilla. Nyt tällainen taho on löytynyt. Sen muodostavat Kauppakamari, Kauppalehti ja Kunnallisalan kehittämissäätiö. Sen ensimmäinen analyysi ”Kuntakymppiranking” (2011) perustuu kymmenen suurimman kaupungin konsernilukuihin, joissa ovat mukana myös kaupunkien tytäryhtiöt ja osuudet kuntayhtymistä.Tässä ”riippumattomien” tahojen analyysissa on tarkoituksenmukaisuus näkyvästi havaittavissa. Kun oikeistolainen kuntapolitiikka ajaa kunnallisten toimintojen ulkoistamista, niin tälle ideologiselle ajatukselle Kuntakymppiranking antaa voimakkaan tukensa. Parhaaksi kaupungiksi nostetaan tässä mielessä Vantaa, jossa suhtaudutaan markkinatalouteen supermyönteisesti. Vantaalla ulkoistamisaste on suurin. Vantaa käyttää eniten yksityisiä palveluntarjoajia järjestämiensä palvelujen tuotannossa. ”Huonoin” ulkoistaja on Oulu.
Kauppakamari, Kokoomus ja EVA ovat myös sitä mieltä, että kaupunkien pitää yhtiöittää toimintojaan mahdollisimman paljon. Yhtiöittämisastetta mitataan sillä, kuinka suuri osa kaupungin sijoituksista on investoitu tytäryhtiötoimintaan, ja Kymppirankingin ideologia on tämä: ”Suurkaupunkien toiminnassa hyvän hallintotavan ylläpitäminen tai siihen pääseminen ja erityisosaamisen kanavointi tapahtuu parhaiten keskeisiä toimintoja yhtiöittämällä.” Yhtiöittämisaste on suurin Lahdessa ja matalin Helsingissä.
Kysymys on isosta ideologisesta muutoksesta. Sosiaalipoliittiset arvot ja tavoitteet ovat joutuneet väistymään markkinataloudellisten ja hallinnollisten arvojen ja tavoitteiden tieltä. Oikeistolaisessa, thatcherilaisessa mallissa huomio kiinnitetään yksipuolisesti palvelujen tuotantoprosessiin. Enää ei tärkeintä ole se, miten moni saa tarvitsemansa palvelut ja ovatko toimet auttaneet sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien poistamisessa.
Koko tämän politiikan perustana on raha ja uskomus siitä, että yksityinen olisi halvempaa. On jo kuitenkin käynyt ilmi, että näin ei asianlaita ole. Taustalla on myös oikeistolainen yhteiskuntakritiikki kaikkea julkista valtaa kohtaan.
Sosiaalipolitiikan professori Briitta Koskiaho sanoo, että kun julkisesti tuotetuista palveluista siirrytään yksityiselle puolelle, peruskysymykset muuttuvat totaalisesti. Esimerkkinä hän mainitsee palvelun jatkuvuuden, mikä on varsinkin vanhuspalveluissa tärkeä asia. Kunnan omassa paikassa vanhus saa elää jatkuvasti turvallisesti, mutta kun palveluja kilpailutetaan, tuottaja voi vaihtua 3-4 vuoden välein. (Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa, Vastapaino 2008)
Kun kunta huolehtii vanhuspalveluista, moni asia on itsestään selvää. Palvelujen takana on tietty yhteiskuntamoraali, koska palvelut ovat poliittisen päätöksenteon ja budjetoinnin tulosta. Yksityistämismallissa lähdetään siitä, että raha on peruskysymys.
”Jos vanhusten asuminen ja kotipalvelut joutuvat kaupallisten firmojen käsiin, onko silloin kyse taloudesta vai ihmisten elämästä”, kysyy Briitta Koskiaho.
kari.naskinen@gmail.com
