Helsingin kaupunginorkesterin esiintymistä Tukholmassa viime viikolla täydennettiin savukoneella. Esa-Pekka Salosen johtama sinfoniakonsertti piti saada näyttäväksi. Näin tämä nyt menee, sisällöllä ei niin väliä – tai siitä huolimatta – kunhan esitys herättää huomiota. Sama koskee yhteiskunnallista keskustelua, politiikkaa ja talouselämää. On osattava esittää.Espoon kaupunginteatterissa menee parhaillaan Juha Jokelan näytelmä Esitystalous, jossa Enter Stage Finland Oy:n toimitusjohtaja luennoi esittämisen tärkeydestä. Näyttelijä Tommi Korpelassa on samaa keikarimaisuutta kuin konsultti Jari Sarasvuossa, joka puolestaan on kirjoittanut kirjan Huomiotalous (Otava, 2005). Viesti on selvä: tärkeintä on, miten asiansa esittää, olkoon asia mikä tahansa.
”Huomiotaloudessa se, joka hallitsee keskustelua ja rakentaa kaikkien seuraamia paraateja, pystyy kääntämään rahavirrat puoleensa. Huomiotalous on uusi maailma uusin säännöin. Siinä arvo syntyy kyvystä johtaa kollektiivista mieltä ja henkilökohtaista kypsymistä”, sanoo Sarasvuo.
Tärkeintä on, miten näkyy ja miten paljon. Politiikassa tämän opin osaaja on Kokoomus. Se on perustanut poliittisen esiintymisensä hyvän mainostoimiston varaan. Kokoomus on ostanut itselleen ylivertaista osaamista ja tulokset näkyvät.
Sen sijaan demareiden esitys ei mene läpi. Espoon näytelmässäkin vieraillaan SDP:n puoluehallituksen kokouksessa. (Kuva: Stefan Bremer)
Kokoomuksen Toivo-talkoot ovat luoneet mielikuvan iloisesta meiningistä ja työväenpuolue-esityskin on ainakin osittain mennyt läpi. Viimeksi Kokoomus on esittänyt itsensä vihreänä puolueena, jolla on viisi miljoonaa sävyä. Nämä kaikki ovat esitystä, savuverhoa sille, että todellisuudessa Kokoomuksessa ovat menossa Talikko-talkoot, joiden avulla pöyhitään valtavaa ruskeaa läjää niin, että se möyhentyy miltään haisemattomaksi kuplaksi.
Kokoomuksen kannalta tärkeintä joka tapauksessa on, että tuntuu toimivan. Nobel-kirjailija Luigi Pirandellon sanoin: "Niin on jos siltä näyttää". Tämän tiesi aikoinaan myös Urho Kekkonen, joka taitavasti käytti tiedotusvälineitä omiin esityksiinsä. Kun Kekkonen sanoi jotakin uudenvuodenpuheessaan, niin se oli valtakunnan virallinen totuus.
VAALEISTA TULLUT
MAINOSTOIMISTOJEN SOTA
Espoon teatterin nettisivulla tietokirjailija Risto Isomäki sanoo, että viime vuosina käydyt vaalitaistelut ovat olleet puhdasta esitystaloutta. Sillä mitä on sanottu, tai sillä, onko esitetyillä väitteillä ollut jotain tekemistä todellisuuden kanssa, ei ole ollut paljonkaan merkitystä. Oleellista on ollut vain se, miten vakuuttavasti asiat on osattu esittää.
”Vaaleista on tullut eräänlainen mainostoimistojen sota. Parhaan ja näyttävimmän mainoskampanjan tilannut voittaa. Jos vaaleissa ja vaalien ulkopuolella käytäisiin ihan oikeaa poliittista keskustelua tärkeistä ja tarkkaan mietityistä yhteiskunnallisista aloitteista, ne veisivät helposti huomion kauniilta, mutta tyhjyyttään kumisevilta kuorilta”, kirjoittaa Isomäki.
Mutta kun ei käydä. Esitystalous ei anna siihen mahdollisuutta. Markku J. Jääskeläinen kirjoitti Uutispäivä Demarissa (1.9.) uskovansa SDP:n oppositiopolitiikan tuottavan vielä tulosta: ”Ratkaisevaa ei ole, miltä se näyttää tänään, vaan mitä se tuottaa ensi huhtikuussa”. Niinhän sitä toivoisi, mutta väärässä on Jääskeläinen. On turha toivoa tuotosta, jos ei pysty esittämään asiaansa – ja tämä on totuus: viihdyttävästi, huomiota herättävästi.
Esittämnisen kanssa voi tietenkin myös munia. Tästä on tuoreena todisteena Lahden seudun kuntaliitosasia. Kun asiaa esittivät Lahden herrat ja helsinkiläinen Osmo Soininvaara, nousivat karvat pystyyn Lahden ulkopuolella. Lahtelaisten vilpittömyyteen ei uskottu. Viime viikon markkinoilla juttelin asiasta kahden tunnetun hollolalaisen maajussin kanssa, toinen kokoomuslainen, toinen kepulainen. He sanoivat, että kansanäänestystuloksilla onnistuttiin torjumaan lahtelaisten ryöstöretki.
Varsinkin Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Salmi ja kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta esiintyivät yli-innokkaina. Se sai muut vastahankaan. Olisi pitänyt pyytää kurssitusta Sarasvuolta.
Mielenkiintoista nähdä, paljonko tämä heikentää Viljasen tulevaa vaalimenestystä. Johtavat poliitikot olivat muutenkin suurkunnan kannalla. Koko hankkeen yksiä käynnistäjiä olivat kansanedustajina tammikuussa 2006 olleet Matti Kauppila, Maija-Liisa Lindqvist, Tuija Nurmi, Juha Rehula, Timo Seppälä ja Jouko Skinnari, jotka yhteisessä julkilausumassaan ilmoittivat, että Päijät-Hämeessä on edettävä kohti maakunnan kokoista kuntaa.
Se on jo toinen asia, että voihan näin vielä käydäkin. Niin se meni Jyväskylässä ja Oulussakin, että ensin kuntaliitokset tyrmättiin, mutta myöhemmin tultiin tosiasioiden kanssa uusiin aatoksiin ja päätettiin yhdistymisistä.
kari.naskinen@gmail.com
