Rakas tietokone

Sveitsiläinen Noëlle Revaz (51) Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa:

Oi tietokone, siamilainen kaksoseni
Kaiken me teemme yhdessä,
Kaiken, mitä olemme saavuttaneet
Teemme sen kaiken myös uudestaan, niin toivon
olet väsymätön, toisin kuin minä
olet aina valmiina kun herään
nousen vuoteestani
olet aina läsnä
katselet pikkuisella lampullasi
pikku majakkasi kieppuu
koko yön minun kanssani
sykit hiljaa
ja toisinaan jyrähdät
tai kuorsaat
mutta et kovin pitkään
lähetät hyviä aaltojasi.
Olet pieni, olet kevyt, nielet kaiken,
mitä sinulle annan

kuin valtava aarrearkku
jonka äärtä en näe milloinkaan
Sanon sinua pikku peilikseni
suureksi peiliksi minun pitäisi sinua sanoa
Ajattelen usein, että sisälläsi
on omaelämäkertani
ja jos joku niistä hepuista, joilla on paksut silmälasit,
tulisi ja avaisi sinut
hän löytäisi sieltä minun elämäni
miljardeina ja miljardeina merkkeinä
aarteeni, tietokone

Jos jonakin päivänä taloni palaa
Sinut minä otan kainalooni ja kannan turvaan

(Noëlle Revaz on sen verran nuori, että hän ei varmaankaan ehtinyt Remingtoneilla tai Oliveteilla kirjoittamaankaan. Suomeksi häneltä on ilmestynyt romaani Eläintenkö ehdoilla?, Lurra Editions 2016.)

Voisivatko naiset pelastaa maailman väestökatastrofilta?

Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen aiheena on tällä kertaa ”Kirjailijan luonto”. Avajaispäivänä tänään kanadalainen Rachel Rose (48) alusti keskustelun myös naisten luonnosta. Hän otti esille maapallon liikakansoituksen, joka ei ehkä sittenkään räjähdä niin suureksi kuin on pelätty. Yksi ansio tästä ehkä kuuluu naisille:

”Kun naiset muuttavat kaupunkeihin, he valitsevat itse omat ystävänsä ja perheen painostuksen merkitys vähenee. Naiset käyvät palkkatyössä ja heillä on enemmän itsenäisyyttä. Ja arvatkaapa mitä – kun naisilla on enemmän vapautta, heidän perheensä ovat pienempiä; joillain ei ole lapsia ollenkaan.”

Voisiko naisten vapaus siis olla se seikka, joka riittäisi hidastamaan kohti tuhoa etenevää väestönkasvua? Ehkä ei sittenkään, kuten Rachel Rose alustusta jatkaessaan sanoi:

”On ironista, ettei naisten arvostusta ole nostanut se, että naisia on vähemmän tässä täyteen ahdetussa maailmassa. Se ei ole johtanut miesten ja naisten yhteenliittymiseen. Maissa, joissa poikalapsi on paljon tervetulleempi kuin tytär, on naimakelpoisten naisten puute johtanut väkivaltaan ja kärsimykseen, ei tasa-arvoon.”

Tällaisessa tilanteessa Rachel Rose pohti, mikä kirjoittajan tehtävä olisi. Kuinka käsitellä pelkoa, murhanhimoista naisvihaa ja niiden häpäisemistä, jotka eivät ole kaltaisiamme? Mutta ei ole helppoa kirjailijoillakaan. Omissa kuplissaan hekin elävät:

"Kerroin kerran vilpittömästi ystävälleni, toiselle kirjailijalle, että uudenvuodenlupaukseni oli ystävystyä jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole kirjailija. Me elämme liikaa päämme sisällä, emmekä tarpeeksi ruumiissamme ja sydämessämme. Voimme kuitenkin pyrkiä parempaan. Voimme kuunnella. Voimme tehdä havaintoja ja kirjoittaa totuuden. Levottomina aikoina nämä ovat pyhiä velvollisuuksia."

Rachel Rose on kirjoittanut neljä runokokoelmaa ja muistelmateoksen The Dog Lover Unit: Lessons in Courage from the World’s K9 Cops, joka oli ehdolla Arthur Ellis Awardin voittajaksi parhaana tosipohjaisena rikoskirjana. Rachel Rose on työskennellyt tutkijana Iowan yliopiston International Writing Program -ohjelmassa ja hänelle on myönnetty Vancouverin Poet Laureate Emerita -arvonimi.

kari.naskinen@gmail.com

TUL 100

Suomen Työväen Urheiluliiton perustamisesta tuli tammikuussa kuluneeksi sata vuotta. Pääjuhlallisuuksia vietetään tänä viikonvaihteena Helsingissä. TUL:n seuroja on tällä hetkellä vajaat 900 ja niissä jäseniä 240 000.

TUL:n toiminta on nykyisin suuntautunut pääasiassa harraste-, kunto- ja terveysliikuntaan, mutta seuroissa on edelleen myös kovia kilpaurheilijoita, jotka menestyksellisesti kamppailevat SM-mitaleista. Historiallisesti tarkastellen huippu-urheilukin kuului aikoinaan oleellisena osana TUL:n toimintaan, mistä todisteina ovat mm. 21 urheilijan olympiamitalit.

Juhlavuoden kunniaksi ja enemmän huippu-urheilusta kiinnostuneena laadin listan TUL:n kaikkien aikojen parhaista urheilijoista. Rajanveto osoittautui vaikeaksi, sillä osa urheilijoista ehti edustaa parhaina vuosinaan sekä TUL:ää että SVUL:ää. Esimerkkinä vaikkapa Jorma Limmonen, jonka seura Helsingin Tarmo oli ensin TUL:n ja myöhemmin SVUL:n seura. Rooman olympiakisoissa 1960 Limmonen voitti pronssia porvariseuran nyrkkeilijänä.

Entä ammattinyrkkeilijät? Eiväthän he enää ammattilaisina omia lähtöseurojaan edusta. Eivätkä KTP:n jalkapalloilijat Arto Tolsa ja Teemu Pukki maailmalla pelatessaan enää Tullin miehiä ole olleet.

Tässä joka tapauksessa 20 parasta aakkosjärjestyksessä:

Gunnar Bärlund, Helsingin Jyry, kaikkien aikojen paras suomalainen nyrkkeilijä.
Ismo Falck, Suomussalmen Vastus, olympiakisoissa jousiammunnan joukkuekilpailuissa Soulissa neljäs, Barcelonassa hopeaa.
Kelpo Gröndahl, Reposaaren Kunto, olympiakultaa Helsingissä 1952.
Voitto Hellsten, TuTo, pronssia Melbournessa 1956, Ruotsin-tappaja.
Juhani Järvinen, HTL, 1959 MM- ja EM-kullat sekä maailmanennätys 1500 metrillä.
Valentin Kononen, Korson Kaiku, 50 km:n MM-kultaa ja -hopeaa sekä EM-hopeaa.
Lasse Laine, Tampereen Sisu, MM-kulta permantovoimistelussa 1967.
Raimo "Spike" Lindholm, TMP, koripallomaajoukkueessa kaksissa olympiakisoissa 1952 ja 1964.
Olli Mäki, Kokkolan Työväen Urheilijat, EM-kulta 1959 ja MM-ottelu 1962.
Soini Nikkinen, Lahden Kaleva, keihäänheiton EM-pronssi 1954 ja ME Kuhmoisissa 1956.
Hannu Rantakari, Tampereen Sisu, voimistelun hypyissä olympiapronssia Tokiossa 1964.
Tapio Rautavaara (kuvassa), Oulunkylän Tähti, TUL:n ensimmäinen olympiavoittaja 1948, jousiammunnassa MM-joukkuekultaa 1958.
Marjut Rolig (o.s. Lukkarinen), Lohjan Louhi, Albertvillessa 1992 kultaa ja hopeaa, seuraavana vuonna MM-pronssi.
Reima Salonen, Turun Weikot, EM-pronssi 1976 ja EM-kulta 1982.
Toivo Salonen, HTL, Cortinan olympiakisoissa 1956 pronssia, MM-kisoissa ja EM-kisoissa hopeaa.
Jani Sievinen, Nummelan Kisaajat, MM-kulta, viisi EM-kultaa ja olympiahopeaa Atlantassa 1996.
Tapio Sipilä, Muhoksen Voitto, olympiahopea Los Angelesista, yksi MM-kulta ja seitsemän muuta arvokisamitalia.
Eero Tapio, Haukiputaan Heitto, MM-paineista kultaa, hopeaa ja pronssia, EM-paineista kultaa ja hopeaa.
Tarmo Uusivirta, Jyväskylän Työväen Nyrkkeilijät, kaksi MM-hopeaa ja EM-kulta. Ammattilaisena ylemmän keskisarjan toinen haastaja.
Jorma Valkama, Elannon Isku, Melbournessa 1956 pituushypyn pronssia.

kari.naskinen@gmail.com

Solveigin laulu

Turkulainen säveltäjä ja kuoronjohtaja Gottfrid Gräsbeck (1927 - 2010) sekä hänen lapsensa, viulisti Manfred Gräsbeck ja pianisti Folke Gräsbeck ovat hyvin tuttuja nimiä. Lapsia on vielä kolme lisää, joista niminä jonkin verran tuttuja ovat viulisti Eva Gräsbeck, laulaja Yvonne Gräsbeck - ja nyt sain käsiini Solveig Gräsbeckin levyn, jolla hän laulaa säveltämiään ja sanoittamiaan lauluja. Hieno yllätys, että tämäntyylistä iskelmämusiikkia edelleen tehdään näin laadukkaasti.

Iskelmä on tähän ehkä liian rajoittunut ilmaisu, sillä Solveigin lauluista saa selviä mielleyhtymiä myös jatsahtavampaan suuntaan. Aina kun tällainen uusi tuttavuus osuus kohdalle, tulee automaattisesti tehdyksi vertailuja joihinkin ennestään tuttuihin, jotta voi uuden laulajan sijoittaa johonkin lokeroon. Tässä tapauksessa mielikuviini yhdistyvät esimerkiksi Helena Siltala ja Maynie Siren. Lisäksi kun levyllä olevat kappaleet ovat yhtä lukuunottamatta englanninkielisiä, hakee korva vastaavasta tyylilajista amerikkalaisia esikuvia. Rohkeasti heitän tähän, mutta mieleen tulee esimerkiksi Jo Staffordin kevyet hitit 1940-50-luvuilta.

Kuulijan kannalta joutuu kuitenkin harmittelemaan sitä, että sävellykset ovat kovin samanlaisia keskenään. Mukava poikkeus on yksi ruotsinkielinen laulu, joka siis kieleltään erottuu joukosta.

Sovitukset on tehnyt alan ammattimies Seppo Korhonen, joka tämän tyylilajin hyvin hallitsee. Sellaista keinuvaa, kaunista menoa. Levyllä Korhonen myös soittaa kosketinsoittimia.

Solveig Gräsbeckistä en internetistä löytänyt muuta kuin hänen kotisivunsa, joiden tietojen mukaan Solveig suoritti pianopedagogiikan loppututkinnon 1997, filosofian maisterintutkinnon musiikkifilosofiassa 2002 ja toimii pianonsoitonopettajana Helsingissä. Jo 1981 hän oli voittanut Hannikaisen pianokilpailuissa Jyväskylässä sekä samana vuonna Göteborgin ja Turun musiikkitapatumissa.

Hieman lisää tietoa sää levykotelon esittelytekstistä, jonka on kirjoittanut Folke Gräsbeck. Solveig on esiintynyt monissa yhtyeissä, jotka myös ovat esittäneet hänen tekemiään kappaleita, mm. Beat-yhtye ja Nikkilä All Stars. Lisäksi hän on esiintynyt vanhemman siskonsa Yvonne kanssa, voittivat kerran sarjansa Nuorison taidetapahtumassakin.

Juuri ilmestyneen levyn on tuottanut tunnetun musiikkimiehen Ari Hakulisen Turun Tähtituotanto Oy. Levyllä soittavat Seppo Korhosen lisäksi Vesa Anttila (kitara), Jay Kortehisto (vetopasuuna), Topi Kurki (rummut), Anssi Nykänen (rummut, percussion), Heikki Pohto (saksofoni), Timo Pratskin (kosketinsoittimet), Harri Rantanen (basso), Timo Seppänen (kitara) ja Mikko Vuorela (basso).

Tärkeintä on kuitenkin Solveigin laulu. Se soi niin kuin laulujen sisällöt edellyttävät, on rakkautta, kaipuuta ja toivoa, pettymyksiä, tätä kaikkea niin kuin iskelmissä pitää - What We Really Feel, Shut Me in Your Arms, Let Our Stars Shine... ja viimeisenä kappaleena ruotsinkielinen Man leker ej med kärleken. Kyllä näitä mieluummin kuuntelee kuin suurinta osaa nykyisestä popmusiikin tuotannosta.

kari.naskinen@gmail.com

Paavo Nurmi vai Mikael Agricola?

Sata vuotta sitten kesäkuun puolivälissä Paavo Nurmi oli Turun urheilupuistossa 5000 metrin juoksussa kolmas. Näin pitkiä matkoja ei Paavo Nurmen nimikkokilpailuissakaan enää tänä iltana juosta.

Paavo Nurmi on monien mielestä Suomen kaikkien aikojen paras urheilija. Olympiavoitoillaan ja maailmanennätyksillään Nurmi sai aikaan myös vääristymää, kuten Matti Kurjensaari 1962 kirjoitti Suomen Kuvalehdessä avoimessa kirjeessään Nurmelle: "Teidän kauttanne urheilu tuli ylimitoitetuksi kansakunnan elämässä."

En mene tänään kilpailuja katsomaan, mutta kun pari viikkoa sitten ajoin Turkuun, oli tienposkessa iso plakaatti, jossa ylimitoitetusti toivotettiin tervetulleeksi "Paavo Nurmen kaupunkiin". Turku on suomalaisen sivistyksen synnyinsija, joten kyllä se on muutakin kuin yhden juoksijan kaupunki.

Toisaalta jos toivotettaisiin tervetulleeksi Mikael Agricolan, Pietari Brahen, Henrik Gabriel Porthanin tai Juhana III:n kaupunkiin, niin menisi harakoille, koska näitä nimiä ei esiinny somessa.

Paavo Nurmi oli omalaatuinen ihminen. Eikä keskivertoihminen koskaan voi maailman parhaaksi tullakaan, ei missään asiassa. Nurmi oli "suuri vaikenija", joka piti etäisyyttä muihin. Radioonkin Nurmi suostui 75-vuotispäivänään haastateltavaksi vain, kun haastattelijaksi hommattiin presidentti Urho Kekkonen. Siinä sivussa pääsivät sitten omia kysymyksiään esittämään myös kauppaneuvos Kalle Kaihari, urheiluselostaja Pekka Tiilikainen ja maratonjuoksun olympiamitalisti Armas Toivonen.

Urheilu-uransa jälkeen Nurmi ryhtyi rakennusurakoitsijaksi. Lisäksi hän perusti Helsinkiin herrainvaatehtimon. Paavo Nurmi oli Suomen suurin julkkis. Kaikki tiesivät, että Nurmi oli presidentistä seuraava, vai olikohan toisinpäin.

Kerran Nurmi oli istunut iltaa Savoyssa entisen turkulaisen rakennusmestarin ja urheilumiehen Allan Mannerkorven kanssa. Pois lähdettiin Nurmen autolla, jonka poliisi pysäytti Stockmannin edessä. Tietenkin poliisimies tunnisti Nurmen ja senkin, että miehet autossa olivat maistissa. Nurmi vähän kimpaantui, mutta suostui sitten menemään takapenkille, kun poliisi lupasi ajaa Nurmen ja Mannerkorven koteihinsa.

"Koko ajomatkan hän motkotti takapenkiltä, että kuinka poliisimies voi ajaa noin kömpelösti, rikkoo vaihteet, koko auton", muisteli Mannerkorpi.

Turun urheilupuistossa Paavo Nurmi kilpaili viimeisen kerran 1933, jolloin hän voitti Kalevan kisoissa 1500 metriä.

Paavo Nurmen ennätys 1500 metrillä 3.52,3, Lasse Virenin 3.41,8.
Paavo Nurmen ennätys 5000 metrillä 14.28,2, Lasse Virenin 13.16,4.

kari.naskinen@gmail.com

Kaupungin tuet urheiluseuroille 6 milj. euroa vuodessa + hyppyrimäet

Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa on juttu Lahden kaupungin tuista urheiluseuroille. Erilaisten liikuntapaikkojen käyttöön kaupunki antoi viime vuonna tukia yhteensä 5,2 miljoonaa euroa, vuosiavustuksia seurojen toimintaan annettiin 140 000  euroa ja lisäksi kaupungin yhtiöt sponsoroivat urheiluseuroja 627 000 eurolla.

Jos sponsorointeja ei lasketa, saivat tukea eniten Kuusysi, Päijät-Hämeen Salibandyseura ja Kiekkoreipas, jokainen yli 500 000 euroa. Seuraaviksi suurimmat tuet saivat FC Reipas, Lahden Uimaseura, Lahden Basketball Juniorit ja Lahden Ahkera.

LHS:n kohdalla näiden summien ynnääminen on hankalaa, koska ei hyppyrimäkien ylläpitoa voi laskea LHS:n avustamiseksi, vaikka sen muutamat hyppääjät niitä käyttävätkin. Hyppyrimäistä aiheutuvat vuosikustannukset ovat 1,3 miljoonaa euroa, mutta mäet ovat pystyssä Salpausselän kisojen ja niiden kautta koko Lahden takia. Lahdessa nähdään, että Salpausselän kisojen ja muiden urheilutapahtumien merkitys Lahdelle on iso ja historiallisesti tärkeä.

Hyppyrimäkien lisäksi koko urheilukeskus on merkittävä osa Lahtea. Tämän kokonaisuuden kustannukset olivat viime vuonna 3,8 miljoonaa euroa. Tähän summaan sisältyy myös Salpausselän latujen kunnossapito.

Hiihto on osa Lahden imagoa. Tämä näkyi hyvin myös viime keskiviikkona Ahkeran järjestämissä kansainvälisissä yleisurheilukilpailuissa: keihäänheittopaikan takana matalassa seisomakatsomossa oli punainen latukone jo valmiina odottamassa ensi talvea.

Tilankäyttötukia ja toiminta-avustuksia myönnettiin viime vuonna eniten jalkapallolle 1,3 milj. euroa ja jääurheilulle 1,2 milj. euroa. Seuraaviksi suurimmat lajiryhmät näin rahassa laskien olivat salibandy, vesiurheilu, koripallo, yleisurheilu ja pesäpallo.

Urheiluseuroille tänä vuonna myönnettävistä toiminta-avustuksista kaupungin liikunta- ja kulttuurilautakunta päätti muutama viikko sitten:

FC Reipas  10 000 euroa
Junior-Pelicans  10 000
Lahden Ahkera  10 000
Lahden Hiihtoseura  10 000
Päijät-Hämeen Salibandyseura  10 000
Lahden Kaleva  9000
Lahden Uimaseura  9000
Lahti Ringette  8000
Nastolan Naseva  4600
Lahden Mailaveikot  4500
Viipurin Reipas 4500
Lahden Naisvoimistelijat  4000
Nastolan Nopsa 3000
SB Girls  2500
Lahden Verkkopalloseura  2000
Lahden Judoseura  1800
Nastolan Sukellussuunnistajat  1500
Lahden Ratsastajat  1200
Lahti-Sulkkis  1000
Lahden Laaki  600
Lahden Tenniskerho  600
Lahden Työväen Hiihtäjät  600
Lahden Atomi  500
Lahden Frisbee Club  500
Lahden Pöytätennisseura  500
LASB edustus  500
Nastolan Minton  500
Nick´s Dancing  500
Lahden Sugata  400
Lahen Pojat Junnut  400
Mukkulan Riento  400
Nastolan Urheiluratsastajat  400
Urheilusukellusseura Pingviinit  400
A-haa Team  300
Jousiseura Lahden Vasama  300
Keilaseura Bay  300
Kuurojen urheiluseura Gepardit  300
Lahden kiipeilyseura Kitka  300
Piao de Baia  300
Red & White  300
Seibukan Lahti  300
Myllylammen Urheilijat  200
Nastolan Hapkido  200
Nastolan Pallo  200
Nastolan Sulka  200

Kymmenen seuran avustuksista päätetään myöhemmin, kunhan ovat täydentäneet vaillinaisiksi jääneitä hakemuksiaan.

kari.naskinen@gmail.com

Olen huono lahtelainen

1. En ollut koskaan kesätöissä Mallasjuomalla

2. En ole asunut Hakatorneissa enkä Liipolassa.

3. En ole hiihtänyt Salpausselällä enkä muuallakaan.

4. En ehtinyt käydä vanhassa puukirkossa.

5. En ostanut Helmi Mynttiseltä piirakoita kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa, enkä ole syönyt lihamukia.

6. En ole koskaan käyttänyt tuulipukua, vaikka Simo kaveri onkin.

7. En pitänyt Sleepy Sleepersin enkä Amuletin musiikista.

8. En kerro asuvani Lahessa, koska osaan sanoa d-kirjaimen.

9. En jatkuvasti hauku lahtelaista päätöksentekoa.

10. Kun liikennevalot vaihtuvat vihreästä keltaiseksi, en paina kaasua, vaan jarrutan.

JOTAIN HYVÄÄKIN

1. Olen yli 50 kertaa käynyt Salpausselän kisoissa.

2. Kannatan intohimoisesti lahtelaisia urheiluseuroja, varsinkin Reipasta.

3. Juon vain Hartwallin olutta, työllisyyssyistä.

4. Käyn vähintään kerran vuodessa nauttimassa Suomen parhaan ravintola-annoksen, El Toron pippuripihvin.

5. Ostan sähkön Lahti Energialta, vaikka joltain muulta yhtiöltä saisi sentin/kWh halvemmalla.

6. Kaipaan Jalkarannan Shelliä ja muutamaa muutakin hävitettyä paikkaa.

7. Lastenikaan en ole antanut muuttaa muualle.

8. Kotonani on pääasiassa lahtelaisten taiteilijoiden töitä.

9. Olen kaikissa vaaleissa äänestänyt lahtelaista ehdokasta, enkä vahingossakaan hämeenlinnalaista.

10. Oman kansalaisvelvollisuuteni olen hoitanut suostumalla kerran ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin.

kari.naskinengmail.com