skip to main |
skip to sidebar
Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen (Kok) sanoi Etelä-Suomen Sanomissa, että sosiaalidemokraatit ovat kristillisen koulun asiassa "sotkeutuneet pikkupolitikointiin, vaikka päätettäväksi on tarjolla isompiakin asioita". Viljanen on oikeassa. Koska Viljanen on kykypuolueen kansanedustaja, hän määrittelee Lahdessa sen, mihin asioihin eri puolueet saavat ottaa kantaa. Viljasella on myös suurin kyky Lahdessa ratkaista se, mitkä asiat kuuluvat kaupunginhallituksen päätettäviksi.
Valtuuston varapuheenjohtaja Mika Kari (SDP, ev.lut.) pitää kummallisena, jopa loukkaavana, että Kokoomuksen puolelta vihjaillaan demarien olevan liikkeellä vain uskonasioiden vastustamisen takia. "Näistä herjaavista väitteistä huolimatta julkisin varoin ylläpidettävät koulut ovat aina yhteiskunnallisen päätöksenteon tärkeitä osia, oli näiden koulujen ideologisena pohjana kristinusko, antroposofia tai muu aatesuunta", kirjoittaa Mika Kari blogissaan.
Sitäpaitsi SDP tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän kallellaan kirkkoon päin kuin Kokoomus. SDP:n varapuheenjohtajana on pappi ja puolueen toisena edustajana europarlamentissa on pappi. Muutenkin kansalaiset yhdistävät mielellään sosiaalidemokratian ja uskonnon, mistä on osoituksena sekin, että SDP:n presidenttiehdokkaaksi toivotaan pappismiehiä (Eero Huovinen, Ilkka Kantola, Isä Mitro, Wille Riekkinen).
Kun SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto enemmistönä kaupunginhallituksessa palauttivat kouluasian sivistyslautakunnan uuteen käsittelyyn, kysymys ei ollut uskonnosta, vaan siitä, että lautakunta oli hätiköinyt. Ei ole syytä tehdä yksittäistä koulupäätöstä tässä vaiheessa, kun tekeillä on parhaillaan laajempia palveluverkkolinjauksia ja kehittämissuunnitelmia. Palveluverkkojen yhteistyöryhmän puheenjohtajana toimii Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen Juha Rostedt. Samoin pitää odottaa siihen asti, että päästään selville kuntaliitosasioista.
Vastaavaan palautuspäätökseen olisi kaupunginhallituksella ollut perusteet, olisipa viritteillä ollut mikä tahansa uusi koulu. Sitäkin voi kysyä, mitä tarvetta minkäänlaisilla koulukummallisuuksilla on yleensäkään. Newsweek-lehden tutkimustuloksen mukaan nimenomaan suomalainen koulujärjestelmä on ylivoimaisen paras koko maailmassa - tuskin sitä parantaa sen paremmin kristillinen, perussuomalainen kuin sukupuolineutraali koulukaan.
Se joka tapauksessa on selvää, että jos kristilliselle koululle annetaan lupa laajentua isoksi 250 oppilaan kouluksi, se uhkaa muita kouluja. Todennäköisesti kävisi niin, että Anttilanmäen koulu (kuva) lakkautettaisiin, sillä se on liipasimella jo muutenkin. Ehkä siinä samassa menisi myös Metsäkankaan koulu.
Lahden kaupungin ensi vuoden talousarviota tehdään jo kovaa vauhtia. Se perustuu ns. raamibudjetointiin. Sivistystoimikin saa tietyn määrärahapotin ja niissä raameissa on toimittava. Jos Lahden kaupunki puoltaisi uutta opetuslupaa kristilliselle koululle ja opetusministeriö luvan sitten antaisi, se vaikuttaisi myös budjetoitaviin perusopetuksen menoihin, arviolta 1 - 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän verran olisi säästettävä muista menoista.
kari.naskinen@gmail.com
Suomalainen jalkapallo on niin huonoa, että sitä ei viitsi katsoa. Jossain 5000 asukkaan kunnassa käy pesäpallo-otteluita katsomassa enemmän ihmisiä kuin 100 000 asukkaan kaupungissa jalkapallo-otteluita. Jalkapalloyhtiöiden markkinoinnille tämä on hankala tilanne. Siksi on otettava kaikki irti myös jalkapallokatsomoihin muoti-ilmiönä levinneestä huliganismista.
Markkinoinnissa mukana olevien jalkapallotoimittajien avulla viestitetään ihmisille, että jalkapallo on jännä juttu, matseissa voi tapahtua jotain älytöntä, kun ns. fanit innostuvat. Esimerkiksi kun FC Lahti ja HJK viime viikolla kohtasivat, pohdittiin lehtien ennakkojutuissa käytännöllisesti katsoen vain sitä, mitä hurjaa mahtaa syntyä, kun HJK:n pelottavat fanit saapuvat Lahteen.
FC Lahden oma "kannattajaryhmä" on osaltaan tehnyt parhaansa ja onnistunut karkottamaan katsomosta meitä vanhempia penkkiurheilijoita. Tiedotusvälineet ovat osasyyllisiä tähänkin. Jos niissä ei mitenkään noteerattaisi näiden humalaisten fanien käyttäytymistä, menisi "kannattajien" touhu hukkaan. Niillehän paras palkinto toiminnastaan on, että niistä kirjoitetaan seuraavan päivän lehdissä.
Tyypillistä tässä suhteessa oli, kun HIFK:n kannattajien retkuporukka kävi viime viikolla Lahdessa. Vastustaja alasarjan ottelussa oli City Stars. Normaalisti City Starsin peleistä on Etelä-Suomen Sanomissa tulitikkulaatikon kokoinen uutisjuttu, mutta nyt kun helsinkiläiset huligaanit kävivät Kisapuistossa riehumassa, oli lehdessä iso juttu ja kuva. Onneksi katsomoa ei tällä kertaa poltettu.
Hyvää pesäpalloa näkee kohta Kouvolassa, jossa KPL kohtaa semifinaaliotteluissa Sotkamon tai Vimpelin.
kari.naskinen@gmail.com
Taidegalleria Forsblomilla Helsingissä oli noin 60 cm korkea alumiiniveistos, maalattu punaiseksi. En ollut aiemmin astunut kadulta näyttelyyn, josta olisi voinut ostaa yhtä kalliin taideteoksen, hinta 325 000 euroa. Kalliimpiakin on tietenkin Ateneumissa ja muissakin museoissa, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan Keitele (1905) Lahden taidemuseossa. Samoin voi miljoonateoksia ostaa Bukowskin ja Hagelstamin huutokaupoissa. Mutta jos pankkikortin takana olisi nyt ollut tarpeeksi rahaa, olisin ohikulkijana Pohjois-Esplanadilla voinut tehdä kaupat. Toinen vaihtoehto olisi ollut tilata Ferrari 458 Coupe, sekin punainen, 343 000 euroa.
Forsblomin teoksen tekijä oli 31-vuotiaana aidsiin kuollut amerikkalainen Keith Haring (1958 - 1990). Taiteilijanuransa hän oli aloittanut tekemällä graffiteja New Yorkin metrotunneleissa, ja sitten kun tärppäsi niin tärppäsi oikein kunnolla. New Yorkin taidepiirit löysivät Haringin ja alkoivat puhua "uudesta Andy Warholista". Alkoi hurja nousu - Madonnakin tilasi Haringilta kuvituksen levynsä kanteen.
Kuvassa on Haringin veistos Potsdamer Platzilla Berliinissä. Forsblomilla esillä ollut veistos oli melkein kuin puolet tuosta veistoksesta, tuo punainen ukkeli.
Lopullisen hintapiikin Haringin teoksille aiheutti hänen traaginen kuolemansa. Tuttu juttu, esimerkkejä on Suomestakin. Kun Salmelan vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittu Ilkka Lammi (s. 1976) hukkui juhannuksena 2000, hänen maalaustensa kaupallinen arvo humahti kerralla ylös. Samoin Kalervo Palsan (1947 - 1987) työt nousivat uusille hintalukemille taiteilijan kuoleman jälkeen.
Kuolema ei kuitenkaan aina aiheuta hinnannousua heti. Taidemarkkinoiden asiantuntija, fil. tri Pauliina Laitinen-Laiho sanoo, että väliaikaisesti hinnat voivat jopa laskea taiteilijan kuoleman jälkeen, koska myyntiin saattaa tulla aikaisempaa enemmän teoksia myyjien ollessa siinä uskossa, että kuolema automaattisesti nostaa hintoja.
"Esimerkiksi Juhani Palmun (s. 1944) töissä on se vaara, että hinnat romahtavat taiteilijan poismenon jälkeen, koska teoksia tulee markkinoille äkkiseltään paljon myyntiin. Heti niitä ei itse asiassa kannattaisi myydä, vaan vasta myöhemmin, jos taiteilija läpäisee ajan testin, jolloin punnitaan hänen tuotantonsa taidehistoriallinen arvo", kirjoittaa Pauliina Laitinen-Laiho. (Taide sijoituskohteena, WSOY 2004)
Myös Pyhäniemen tämän kesän näyttelyssä esitellyn Olli Lyytikäisen (1949 - 1987) työt ovat kasvattaneet arvoaan merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Viime aikoina on markkinoille ilmestynyt myös väärennettyjä "Lyytikäisiä", mutta Pauliina Laitinen-Laihon mukaan tämä ei vähennä aitojen arvoa. Päinvastoin kiinnostus Olli Lyytikäistä kohtaan saattaa nousta, koska hän on niin kiinnostava taiteilija, että väärentäjätkin hänet noteeraavat.
Haringin Helsingissä esitellyn veistoksen olisi joka tapauksessa saanut halvalla - ja toisen esillä olleen veistoksen hinta ei ollut kuin 275 000 euroa. Riippuu vain siitä, mihin vertaa. Pablo Picasson maalauksesta Nu au Plateau de Sculpteur (1932) maksettiin äskettäin Christie'sin huutokaupassa New Yorkissa uusi maailmanennätyshinta 81 miljoonaa euroa. Teos kuului viime vuonna kuolleen keräilijän yksityiskokoelmaan.
Sen verran tyyris Haringin Helsingissä käynyt teos joka tapauksessa on, että esimerkiksi Suomen Valtion taidemuseo ei pystyisi ostamaan sitä ensi vuoden taidehankintamäärärahoillaan, 239 000 euroa.
Mutta se Ferrari? Jos saisi valita, kumman ottaisi, Haringin vai Ferrarin? Ferrarista ei lastenlapsille jäisi juuri mitään...
kari.naskinen@gmail.com
Otsikon nimiluetteloa voisi jatkaa pitkään. Kysymys on maailman tunnetuimmasta tiestä, Chicagosta Kaliforniaan menevästä valtatie 66:sta. Mistään muusta tiestä eivät taiteilijat ole innostuneet yhtä paljon. Eilen oli Lahden Jazztorilla konsertti, jossa julkistettiin levyllinen lauluja tästä tieteemasta. Laulut on säveltänyt lahtelainen Raimo Hast ja sanoittanut toinen lahtelainen Rauli Nordberg. Kuvassa tekijät ja esiintyjät.
Levyn kansipaperin esittelytekstissä Markku Koski valottaa Route 66:n ja taiteen yhtymäkohtia alkaen John Steinbeckin Vihan hedelmistä (1940). Enää tietä ei varsinaisesti ole, mutta edelleen se kiinnostaa, ja pätkiä siitä on vielä ajettavassa kunnossakin (Historic Route 66). Yksi uusimmista 66-aiheisista teoksista on Walt Disney -tuotantoa oleva animaatioelokuva Autot (2006), jossa ”eläville autoille” ovat äänensä antaneet mm. Michael Schumacher ja Top Gearin suupaltti Jeremy Clarkson. Suomenkielisessä versiossa esiintyvät mm. Mika Häkkinen, Matti Kyllönen ja Erkki Mustakari.
Autot ovat tietenkin esillä uudella levylläkin: Raimo Hast laulaa Prinsessastaan, yli 40 vuotta vanhasta Plymouth Belvederestä.
Suomessa valtatie 66:sta lauloi ensimmäisen kerran Eero ja Jussi & The Boys heti ensimmäisellä levyllään 1964. Silloin solistina oli Eero Raittinen ja nyt Hastin - Nordbergin levyllä 66-vuotias Jussi Raittinen. Jo tässä välissä oli Jussi Raittinen levyttänyt suomenkielisen Valtatie 66:n vuonna 1975, joka ei tosin kerro Route 66:sta, vaan Suomen kantatie 66:sta (Orivesi - Lapua). Myös M.A.Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä Route 66. Vaikka Rauli Badding Somerjoella oli bensaa suonissaan, hän ei valtatiestä laulanut, mutta Nordberg sentään muistaa Somerjokea kappaleessa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa:
Tintarella di lunaa
vielä lisää extramunaa,
eldis palleissa on Elviksen.
Metsämökkiin menee terkut,
seiniin pyyhitty on herkut,
miksi Badding sai, vaan minä en.
Levynjulkaisukonsertissa solisteina lauloivat Matti Esko, Ismo Haavisto, Marko Haavisto, Raimo Hast, Kristiina Lanki, Pirjo Lehti, Harri Marstio, Maya Paakkari, Pekka Myllykoski, Mikko Perkoila, Jussi Raittinen ja Baby Boy Varhama. Bändissä soittivat Pekka "Devil" Virtanen, Lari-Hermanni Lius, Jussi Kinnunen ja Kimmo Parviainen. Levyllä solisteina laulavat myös Markku Aro, Matti Heinänen, Jemina ja Selina Sillanpää sekä Kari Vepsä.
U.S. Route 66 perustettiin - tai oikeammin sai numerotunnuksensa - marraskuussa 1926. Virallisesti se lakkautettiin 1985. Alkuperäisellä tiellä seikkailivat aikoinaan myös George Maharis ja Martin Milner. Seuraavat seikkailijat ovat Nordberg, Hast ja kumppanit, jotka lähtevät Historic Route 66:lle pitämään loppupalaveria onnistuneen levytyssession jälkeen - siellä se varmaan sujuu hyvin Greyhound-bussin takaosassa...
kari.naskinen@gmail.com
Amerikkalaisen Newsweek-lehden mukaan Suomi-Finland on maailman paras maa. Maailman johtavan poliittis-taloudellis-analyyttisen ryhmän muodostavat Jyri Häkämies, Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ovat puolestaan julkistaneet tutkimustuloksensa, mikä osoittaa, että Venäjä on huono, Hollantikin on sitä parempi.
Saman tutkimuslaitoksen mukaan myös Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto oli huono. Se käytti jopa vääriä menetelmiä ankarassa avaruuskilpailussa. Häkämies, Katainen ja Stubb ovat pystyneet todistamaan, että Sputnikissa ei ollutkaan Laika-koira, vaan DDR:ssä valmistettu laite, josta saatiin koiran haukuntaa muistuttava ääni. Myöhemmin DDR:n keksintöministeriö Erfindungsministerium myi tämän patentin Amerikkaan Duracellille, mutta sillä rajoituksella, että se ei saanut ryhtyä tekemään Duracell-koiria. Niin syntyi Duracell-pupu.
Viimeksi Barcelonan EM-kisoissa venäläiset petkuttivat taas. Juuri ennen kilpailujen alkua venäläiset urheilijat vaihtoivat jalkaansa sellaiset piikkarit, joissa oli kolme piikkiä enemmän kuin muilla. Tämän ansiosta Venäjä voitti eniten mitaleita.
Kestävyysurheilun asiantuntijana tutkimusryhmässä oleva Alexander Stubb on päätynyt siihen, että suomalainen mies on nyt kahteen kertaa osoittautunut paremmaksi kuin venäläinen. Suomalainen kestää paremmin sekä kylmää että kuumaa. Ensimmäinen testi oli talvisota ja toinen Heinolan löylykilpailu. Asian lopulliseksi varmistamiseksi tutkimusryhmä on sopinut Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Hannele Rämön kanssa, että ensi kesänä Heinolassa testataan vielä suomalaisten ja venäläisten kosteudensietokyky. Suomalainen ja venäläinen upotetaan Heinolan läpi menevään jokeen kymmenen kilon betonipainot jaloissa ja voittaja on se, joka nousee sieltä elävänä. Muita testejä ei enää tarvita sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, että savua venäläiset eivät myöskään kestä, kuten Katainen totesi tutkimusryhmän pitämässä tiedotustilaisuudessa.
kari.naskinen@gmail.com
Kun ihmiset ovat yhteiskunnallisesti aktivoituneet ja alkaneet entistä enemmän käyttää kansalaisille suotuja oikeuksia, on se joillakin tahoilla koettu uhkana. Lahdessakin on lähinnä Kokoomuksen taholta vaadittu, että esimerkiksi kaavavalitusten tekemistä tulisi rajoittaa. Sitäkin mieltä ollaan, että erilaisten kunnallisten aloitteiden tekemiselle olisi asetettava tiukempia suitsia. Perusteiksi sanotaan, että "turhat" valitukset ja aloitteet vain työllistävät virkamiehiä ja hidastavat dynaamista kasvupolitiikkaa.
Nykyinen porvarihallitus on tehnyt esityksen asemakaavavalitusten vaikeuttamiseksi tietyin hallintomenettelyin. Lisäksi kiinteistöpohatta Toivo Sukari (Kok) on esittänyt, että valittaja joutuisi maksamaan sakon, jos valitus ei johtaisi mihinkään.
Demokraattisen järjestelmän kannalta tällaiset ehdotukset ovat tylyjä. Kuten Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on sanonut, hallituksen ja Sukarin esitysten toteutuminen söisi tavallisen kuntalaisen ja maanomistajan oikeusturvaa. - "On tärkeää, että rahasta ei tule kynnystä sille, uskaltaako mennä oikeuteen", sanoo Hallberg.
Kunnallisvalituksista tutkimuksen tehnyt julkisoikeuden professori Eija Mäkinen kirjoittaa Kuntalehden uusimmassa numerossa (5.8.), että valituksilla on merkittävä vaikutus: ne pakottavat kiinnittämään huomiota laillisuuskysymyksiin. Hallberg painottaa sitä, että valitusoikeudella on ennaltaehkäisevä vaikutus, koska se pakottaa huolellisempaan suunnitteluun ja karsimaan epäasiallisia intressejä.
Mahdollisuus tehdä kunnallisvalituksia on oleellinen osa kunnallista itsehallintoa. Valitusmahdollisuus on kuntalaisen tärkeä oikeus valvoa oman kuntansa toimielimiä.
"Oikeusvaltiossa asianosaisella pitää olla oikeus päästä tuomioistuimeen. Tätä perustuslaillista oikeutta ei voida poistaa", sanoo Eija Mäkinen Joensuun yliopistosta.
Eija Mäkisen tutkimuksen tulokset eivät viittaa siihen, että valituksia tehtäisiin runsaasti tai tarpeettomasti.
Kuntajohtajien puheenjohtaja Arto Lepistö haluaisi tiukentaa myös ehtoja valtuustoaloitteiden tekemiselle. Hän vaatii, että tällaisen aloitteen allekirjoittajia pitäisi olla vähintään kolmannes valtuutetuista. Lisäksi hän esittää, että talouspainotteiset aloitteet olisi käsiteltävä aina talousarviokokouksessa. Näin homma hoituisi pois yksinkertaisesti nuijankopauruksella, kuten Lepistö toteaa: "Tällöin lukuisiin aloitteisiin voitaisiin vastata, että talousarvio ei sisällä määrärahoja aloitteen toteuttamiseen" (Kuntalehti 17.6.).
Näin ollaan demokratialta nakertamassa pohjaa alta pois. Kuntaliiton johtavan lakimiehen Heikki Harjulan sanoin tosiasia joka tapauksessa on, että "valtuustoaloite on demokratian työkalu".
Mitähän sanottaisiin, jos joku ehdottaisi, että eduskunta-aloitteiden määrää pitää rajoittaa? Ehkä Sukarin keino olisi, että jokainen aloite maksaisi ja kertyneet varat käytettäisiin Kokoomuksen ja Keskustan vaalirahoitukseen.
kari.naskinen@gmail.com
Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki on tullut siihen tulokseen, että työnantajan maksamat kilometrikorvaukset oman auton käytöstä ovat liian suuria, verotonta tuloa autoilijoille. Oikeassa on. Kilometrikorvauksilla työntekijä pystyy nettoamaan hyvin verrattuna siihen, että tekisi työnantajan määräämiä matkoja julkisilla kulkuneuvoilla.
Kilometrikorvaus oman auton käytöstä on nykyisin 45 sentin luokkaa. Näin suureen korvaukseen on päädytty, koska otetaan huomioon myös auton hankinnasta aiheutuvat pääomakulut. Valtaosa kilometrikorvauksia saavista on kuitenkin sellaisia, että heillä olisi auto siitä huolimatta, että työnantajan ajoja ei olisi ollenkaan. Pääomakulut olisi perusteltua ottaa huomioon vain siinä tapauksessa, että työntekijä joutuu itse ostamaan auton pelkästään työajoja varten.
Minulla on vielä niin vähän aikaa työnantajan maksamien kilometrirahojen saamisesta, että muistan tilanteen hyvin. Pyrin mahdollisimman paljon hoitamaan työajoista omalla autolla. Esimerkiksi Helsingissä en koskaan käynyt junalla tai linja-autolla, koska siitä ei olisi jäänyt käteen mitään. Nykyhinnoilla edestakainen reissu Helsinkiin menee seuraavasti:
Matka 220 km. Auton kulutus 7 litraa satasella eli bensaa kuluu 15,4 litraa. Jos ostaa bensat Hennalan Shelliltä, litrahinta on 1,39 ja Helsingin-reissun bensakulut 21,40. Kilometrikorvauksia saa 220 x 0,45 = 99 euroa. Voittoa verottomana tulona 77,60.
Työnantajallekin tulisi halvemmaksi, että määräisi tällaiset matkat tehtäviksi junalla. Edestakainen Lahti - Helsinki - Lahti maksaa Z-junalla 28,60.
Autoliiton miehet ja muut kustannuslaskijat perustelevat km-korvausten korkeutta sillä, että syntyy myös rengas- ja huoltokuluja, on maksettava myös vakuutukset, ja monet maksavat myös autopaikasta pihassaan. Näin tietenkin, mutta tämä on juuri se tilanne, että nämä kulut syntyvät ilman työajojakin. Jos ajaa vuodessa 30 000 km, joista työajoja 5000 km, niin turha ottaa laskelmiin muita kuin bensakulut.
Autoliiton vastaus Anni Sinnemäen vaatimukseen kilometrikorvausten alentamisesta on, että ei missään tapauksessa, koska se vähentäisi autoilua ja sitä kautta valtion verotuloja. Tällä logiikalla Autoliiton kanta on, että kaikkien autoperheiden pitäisi hankkia mahdollisimman iso auto, jotta valtio saisi enemmän auto- ja polttoaineveroja. Eikä missään nimessä saisi työreissuja hoitaa julkisilla kulkuneuvoilla.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen (Kok) sanoi Etelä-Suomen Sanomissa, että sosiaalidemokraatit ovat kristillisen koulun asiassa "sotkeutuneet pikkupolitikointiin, vaikka päätettäväksi on tarjolla isompiakin asioita". Viljanen on oikeassa. Koska Viljanen on kykypuolueen kansanedustaja, hän määrittelee Lahdessa sen, mihin asioihin eri puolueet saavat ottaa kantaa. Viljasella on myös suurin kyky Lahdessa ratkaista se, mitkä asiat kuuluvat kaupunginhallituksen päätettäviksi.
