skip to main |
skip to sidebar
Launeen terveysaseman toiminnasta vastaa nykyisin tamperelainen Pihlajalinna Oy. Se on niitä yksityisiä lääkärifirmoja, jotka ovat päässeet kiinni liiketaloudellisesti voimakkaasti kasvavaan terveydenhoitoalaan, kun kunnat sitä ulkoistavat. Lahden kaupungin ulkoistamia lääkäripalveluja hoitavat tällä hetkellä myös Attendo Med-One Oy ja Mediverkko Oy.
Tuorein tapaus on Jämsässä, jossa Pihlajalinna on ostamassa ja ottamassa hoitoonsa kaupungin terveyspalvelut. Pihlajalinnan omistajiin kuului aluksi myös Terveysrahasto Oy, jonka suurin yksittäinen omistaja on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra). Sääntöjensä mukaan Sitra edistää yhteiskunnan hyvinvointia eduskunnan valvonnassa. Terveysrahasto puolestaan ”tukee suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutosta edistämällä järkevien toimintamallien käyttöä”.
Koska eduskunta valvoo tätä toimintaa, voi sanoa, että eduskunnan hyväksymänä suomalaista terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa yksityistetään kovaa vauhtia. Tästä vauhdista pääsevät nyt osalliseksi lääkäriyhtiöt ja niiden takana olevat kansainväliset sijoittajat. Pihlajalinna oli vuosina 2001-05 Suomen nopeimmin kasvanut yritys. Terveysrahaston tuella se on kasvattanut liikevaihtonsa kolminkertaiseksi. Kun Pihlajalinna oli saanut liiketoimintansa voitolliseksi, luopui Terveysrahasto omasta omistusosuudestaan yhtiössä.
Kai nämä ovat niitä oppeja, joita Sitran edellinen yliasiamies Esko Aho kävi Amerikasta hakemassa.
Lääkärifirma Mehiläisestäkin Sitra omisti aikaisemmin 15 prosenttia, mutta ei omista enää. Mehiläinen ja Suomen Terveystalo (Lahdessa Hemo) ovat nykyisin ulkomaisessa omistuksessa. Pihlajalinna oli aikaisemmin 80-prosenttisesti henkilökunnan omistama, mutta viime vuoden lopulla valta siirtyi yrityskaupassa pääomasijoittaja Sentica Partnersille.
Lehtitietojen mukaan Sitralla on yhteyksiä myös vaalirahoitukseen pörssiyhtiö CapMan Capital Management Oy:n kautta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa CapManin omistajiin kuuluvalta sijoitusyhtiö Winsome Oy:ltä 11 000 euroa. Sitralla on omistusta CapManissa.
Terveydenhuollon erikoisohjelmaa Sitra toteutti 2004-09, ja tänä aikana yksityistäminen sujui vauhdikkaasti. Nyt Sitra on aloittanut uuden julkishallinnon johtamisohjelman. Milloinkahan meille esitellään uutena keksintönä kaupungin hallinnon ulkoistaminen jollekin pääomasijoitusyhtiölle?kari.naskinen@gmail.com
Vuoden 1966 eduskuntavaaleja kutsuttiin Suomen ensimmäisiksi televisiovaaleiksi. Yhdysvalloissa sellaiset oli koettu jo 1960, kun John F. Kennedy oli voittanut Richard Nixonin. Lahtelainen Markku Koski (kuva) esitti tohtorinväitöstilaisuudessaan viime viikolla Tampereen yliopistossa elokuvapätkän Kennedyn ja Nixonin ensimmäisestä tv-keskustelusta, jossa sympaattinen Kennedy peittosi hikoilleen ja hermostuneesti jalkojaan siirrelleen Nixonin.
”Jäykkä, vivahteita tajuamaton Nixon jäi auttamattomasti rennon, hieman sinatramaiseen tapaan puhuneen Kennedyn varjoon. On tosin väitetty, että saman keskustelun radiosta kuunnelleet pitivät Nixonia parempana”, sanoi Koski, jonka väitöskirja käsittelee televisiota ja poliitikkoja.
Kosken keskeisen väitteen mukaan television rooli politiikassa on viime vuosikymmeninä muuttunut niin, että televisio ei enää ole pelkkä tiedotusväline, vaan myös politiikan tapahtumapaikka. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee presidentti Urho Kekkosen ja pääministeri Mauno Koiviston yhteenoton vuonna 1981, kun Koivisto ei yllättäen suostunutkaan jättämään Kekkosen vaatimaa hallituksen eronpyyntöä. Tätä ei kuitenkaan uutisoitu perinteisellä tavalla, vaan Koivisto kertoi asiasta kadulla kameramiehen kanssa ”sattumalta” päivystäneelle tv-toimittajalle Hannu Lehtilälle.
”Katajanokalla iltapäiväkävelyllä äkättyä Koivistoa verrattiin lehdissä Sheriffi-elokuvan Gary Cooperiin, joka joutui haluamattaan taistelemaan yksin oikeuden puolesta”, sanoo Koski.
Tämä oli poliittista draamaa parhaimmillaan, katsojia kaksi miljoonaa. Tosin Kekkonen oli tehnyt saman jo 1975, kun oli runnannut televisiossa ns. hätätilahallituksen.
Tuorein tapaus on muutaman viikon takaa, kun Paula Lehtomäki oli valinnut television Ykkösaamu-ohjelman ilmoittaakseen, ettei lähdekään kepun puheenjohtajakilpailuun.
Koivisto tiesi hyvin, mitä teki. Vuonna 1981 hän sanoi, että ”politiikka ei ole kokonaan show´ta, mutta kyllä se vain sitäkin on. - - - Menestyä ei voi, jos ei hallitse näyttämölläoloa, sitä että vaalit ratkaistaan itse asiassa tv:n ääressä, kotikatsomossa.”
Kaksitoista myöhemmin Margaret Thatcher sanoi, että ”olohuoneeseen tuleva kuva on voimakkain kommunikaation muoto tällä planeetalla”.
Tiedetään, tiedetään. Vuonna 1991 SDP joutui vaihtamaan puheenjohtajaa, kun Pertti Paasion tankkaava puhetyyli ei sopinut televisioon. Tilalle valittiin moderni supliikkimies Ulf Sundqvist.
Markku Koski panee epäsuosioon joutuneen Harri Holkerin hallituksenkin (1987-91) virheeksi vanhentuneen julkisuusstrategian. Holkeri yritti pitää kiinni käytännöstä, jossa poliitikko antaa herramaisesti lausuntoja itse valitsemanaan hetkenä – ”Minä juon nyt kahvia”. Tämä ei enää sopinut televisiolle, joka pyrki tuomaan esille myös poliitikon muut hetket.
HOHTO ON MENNYT
Televisio on muuttanut politiikkaa, mutta muuttuu televisiokin koko ajan. Kosken väitöskirjan nimi ”Hohto on mennyt herrana olemisesta” kertoo osaksi telkkarin muuttumisesta. Kun kaikki näytetään, on tapahtunut arkipäiväistymistä. Sellaista poliitikkoherraa ei olekaan, joka ei ikään kuin joutuisi nöyrtymään television edessä. Arkipäiväistyminen näkyi kesken väitöstilaisuudenkin. Kun vastaväittäjänä ollut valt. tri Anu Kantola ei oikein osannut valita, teititteleekö vai sinutteleeko hän 20 vuotta itseään vanhempaa Markku Koskea, niin puolessa välissä tilaisuutta Anu Kantola muutti kokonaan arkiseen sinutteluun.
Tärkeintä on joka tapauksessa näkyminen. Tuli siellä väitöstilaisuutta seuratessani mieleen sekin, että mites nämä Lahden seudun poliitikot. Tällaisena telkkarin suurkuluttajana pääsin sellaiseen yhteenvetoon, että näkyvin on Jouko Skinnari, joka eduskunnan kyselytunnilla on hyvin framilla demariryhmän eturivissä. Lisäksi hän saa silloin tällöin tv-aikaa eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa.
Muut kansanedustajamme ovat näkymättömiä. Lehtijulkisuudessa kuitenkin ESS:n nimikkopoliitikko Ilkka Viljanen on hyvin esillä. Viljasta ja Etelä-Suomen Sanomia sitovat yhteen kokoomuslaisuus ja lestadiolaisuus.
Hohto on kohta menossa televisioltakin. Tästä sanoi Anu Kantola, joka juuri edellispäivänä oli seurannut, kun Barack Obama oli vastaillut ihmisten kysymyksiin internetin Youtubessa. Kysymyksiä oli tullut 11 000.
”Mikä on television tulevaisuus? Kanavia on nykyisin valtava määrä, mutta onkohan tällaista nykymallista kanavajärjestelmää tulevaisuudessa ollenkaan, ja onko tv-ohjelmilla enää lähetysaikojakaan, kun ihmiset voivat valita kaiken katsomansa internetistä oman aikataulunsa mukaan? Jääkö televisio välikauden tekniikaksi ennen siirtymistä kokonaan internetaikaan”, kysyi Anu Kantola, joka toimii tutkijana Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän laitoksella.
Väitöstilaisuus veti salin täyteen, ehkä 250 ihmistä. Lahtelaisten lisäksi siellä oli muitakin tuttuja, lähelläni istuivat mm. Markus Aaltonen, Timo Aaltonen, Kalevi Aho, Peter von Bagh, Dave Lindholm ja Kaarle Nordenstreng.
kari.naskinen@gmail.com
SKP:n Lahden osasto ja Demokraattinen sivistysliitto järjestävät sunnuntaina 14.2. klo 14 Teatteri Vanhassa Jukossa mielenkiintoisen tilaisuuden. Teatteriryhmä Rujo esittää rienausnäytelmän Mannerheim eli lapsistani ei mitään ja dosentti Heikki Tervahattu luennoi asevarustelusta ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi esiintyy laulutrio Katkennut köysi. Sisäänpääsy 5 euroa.
Pilkkanäytelmän sotamarsalkasta on kirjoittanut ja ohjannut Teatterikorkeakoulussa ohjausta opiskeleva Lauri Maijala. Mannerheimia esittää Vanhan Jukon taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen (kuva).
”Pilkkaamme kotia, uskontoa ja isänmaata. Kerjäämme verta nenästämme kyseenalaistamalla Suomen ainoan sallitun nekrofilian muodon, C.G.E. Mannerheimin rakastamisen. Se nimittäin vaarantaa sinun ja lähimmäistesi terveyden”, sanoo rujo porukka.
Teatteri Rujo esiintyi viimeksi kutsuttuna Työväen näyttämöpäivillä Mannerheimin esikuntakaupungissa Mikkelissä. Kun en ole Maijalan näytelmää nähnyt, lainaan muiden arvosteluja:
Savon Sanomat: ”Mannerheim on keskiössä. Hänen myyttinsä ja kulttinsa joutuvat vanutukseen, johon sotkeutuvat myös Hitler, Ryti, Svinhufvud ja marsalkan lempihevonen Kathy. Esitys ottaa kaiken irti myös Mannerheim-animaatiosta ja Renny Harlinin suurelokuvahankkeesta. Se kommentoi itseään ja naurattaa julmetusti.”
Etelä-Saimaa: ”Se on sekä poskettoman hauskaa että syvältä kouraisevan koskettavaa teatteria. Se on kaikessa loistokkuudessaan kerta kaikkiaan hämmentävän hieno. Esitys on raikas kuin kirpeä pakkaspäivä. Sen parissa on mukava tomuttaa vaikka omia, paljon hölynpölyä keränneitä asenteitaan.”
Teatteri Rujon edelliset näytelmät Kunnalliskertomus eli Myyrän painajainen ja Woyzeck ovat voittaneet kannustusrahapalkinnot Seinäjoen Harrastajateatterikesässä. Kunnalliskertomus kutsuttiin viime kesänä lisäksi Helsingin Juhlaviikkojen Stage-festivaaleille.
kari.naskinen@gmail.com
Moottoripyörämessuilla Lahdessa vieraillut Giacomo Agostini oli aikoinaan Imatran ajoissa niin suuri tähti, että en nuorena toimittajana 60-luvulla päässyt häntä edes haastattelemaan. Varikollakaan Agostini ei ollut samalla tavalla kuin muut, vaan kreivi Domenico Agustan kilpatalli MV Agusta oli vuokrannut varikon tuntumasta jonkin varastorakennuksen tms. omaksi, muiden katseiden piilossa olevaksi tukikohdakseen. Pääsin haastattelemaan Agostinia vasta 70-luvun lopulla, kun hän kävi Marlboron mainoskiertueella Maarianhaminassa.
Agostinin elkeet olivat toisenlaiset kuin muilla. Kun muut ajajat toivat tietenkin itse ajokkinsa starttiruudukkoon, niin Agostinin pyörän työnsivät paikalleen sinipukuiset mekaanikot. Agostini itse seisoskeli valokuvattavana, ja yleensä mukana oli joku vaalea misu. Vasta noin minuuttia ennen starttia Agostini tuli ajopelinsä luokse.
Kilpailujen ulkopuolella Ago – Italiassa ”Mino” – oli jonkinlaisessa playboyn maineessa. Naisista Agostini sanoi: ”He soittavat minulle mitä mahdottomimpina aikoina. He haluavat vain minun kuulevan, miten he suutelevat kuulotorvea” (Turun Sanomat 12.9.1970).
Arka paikka Agostinille oli aikoinaan se, että hän on vain 169 senttiä pitkä. Lehtimiehiä hän pyysi aina kertomaan, että 170 cm.
Agostini voitti 15 maailmanmestaruutta. Aktiiviuransa aikana 1964-77 Agostini oli ylivoimainen. Imatralla hän saavutti yhteensä 16 voittoa kahdessa luokassa. Viimeisen mestaruutensa Agostini ajoi Yamahalla vuonna 1975, ja se olikin ensimmäinen japsien mestaruus kuninkuusluokassa. Tästä alkaneen Yamahan, Suzukin ja Hondan valtakauden katkaisi vasta Casey Stoner vuonna 2007 italialaisella Ducatilla.
Kaikkien aikojen parhaan ratamoottoripyöräilijän (TT, RR, MotoGP) titteli on nyttemmin siirtynyt Valentino Rossille (182 cm). Hän on voittanut 9 maailmanmestaruutta, joista 7 isossa luokassa. Tilanne on kuitenkin nykyisin erilainen kuin Agostinin aikana: enää ei sama kuljettaja aja kuin yhdessä luokassa. Agostini voitti 8 mestaruutta 500-kuutioisissa ja 7 mestaruutta 350-kuutioisissa. Lisäksi tosiasia on, että MV Agustalla ajaessaan Agostinilla ei ollut kunnollisia vastustajia kaluston suhteen. Sen sijaan Rossi joutuu joka kisassa kamppailemaan hiki päässä jokaisesta sijoituksesta.
Agostini saavutti yhteensä 122 MM-osakilpailuvoittoa kahdessa eri luokassa. Rossilla voittoja on 103, ja ison kuninkuusluokan voitoissa Rossi jo johtaa 76 - 68.
kari.naskinen@gmail.com
Suomessa myytiin viime vuonna noin 90 000 uutta henkilöautoa. Näin pieneen myyntimäärään oli jääty edellisen kerran vuonna 1993. Autokauppa romahti viime vuonna alas 35 prosenttia, Lahdessa peräti 40 prosenttia. Vuoden lopulla tilanne oli monien merkkien kohdalla katastrofaalinen: koska myyntiennusteet olivat menneet pahasti pieleen, oli varastoissa runsaasti myymättömiä autoja, ja uusi rekisteröintivuosi painoi jo päälle. Pahasti tästä tilanteesta otti takkiinsa mm. Toyota, joka joutui myymään autojaan kovilla alennuksilla. Oma lukunsa on Delta-Auto, jonka vaikeudet johtivat siihen, että Fiat-konserni otti siltä pois omien markkiensä maahantuonnin.
Toyota säilytti viime vuonna markkinajohtajan asemansa, mutta tämän vuoden alku on jo ollut Volkswagenin voimannäyttöä. Oman ongelmansa Toyotalle aiheuttavat nyt uusien mallien jarruviat.
Viime vuoden tilannetta kuvaa sekin, että uusien autojen mainontaan käytettiin rahaa 45 miljoonaa euroa, kun vastaava summa oli ollut edellisvuonna 60 miljoonaa euroa. Autokaupan mainontasummat pienenivät selvästi enemmän kuin mediamainonnan pudotus yleisesti oli. Mainonnan merkityksen tuntevat parhaiten kolme kärkimerkkiä eli Toyota, VW ja Ford, jotka pudottivat mainospanostuksiaan huomattavasti vähemmän kuin muut merkit.
Jotain hyvääkin viime vuosi tuotti: vaihtoautovarastot pienenivät lähes puoleen. Niiden arvoindeksin pisteluku oli viime vuoden alussa noin 190, mutta vuoden lopussa enää 122. Niin vähiin kävivät varsinkin hyvät, vähän ajetut vaihtoautot, että autoliikkeet joutuivat keväällä käynnistämään ostotoiminnan. Käytettyjä autoja ostettiin suomalaisten merkkiliikkeiden halleihin mm. Ruotsista ja Baltian maista.
Tämän vuoden yksi mielenkiinnonkohteista on romanialainen Dacia, jonka perusmalli (kuva)maksaa noin 11 000 euroa. Hyvä vaihtoehto uudelle autolle tässä hintaluokassa. Viime vuonna Dacia oli nopeimmin myyntiään kasvattanut auto Euroopassa; kasvu oli 27 prosenttia, vaikka automyynti kokonaisuudessaan väheni 3 prosenttia. Esimerkiksi Saksassa näitä romanialaisia halpa-autoja myytiin 83 500 ja Ranskassa 66 500.
Vajaissa kymmenessä vuodessa Dacian vuosimyynti on noussut 50 000:sta yli 300 000:een. Nyt Suomessa maahantuoja Renault Suomi Oy:n toimitusjohtaja Timo Lehtonen uskoo, että meillä Dacian myynti tänä vuonna tulee olemaan noin 1000 autoa. Viime vuonna noin tuhannen auton myyntiin pääsivät Fiat, Renault ja Seat.
Kun Dacia lanseerattiin Suomessa joulukuun lopulla, oli kiinnostus kova. Dacian internetsivuillekin tehtiin ensimmäisen viikon aikana 32 000 vierailua.
Vuonna 1966 perustettu Dacia on koko ajan toiminut yhteistyössä Renaultin kanssa, ja nyt Renault omistaa koko tehtaan.
kari.naskinen@gmail.com
Suomessa maataloustukien osuus valtion menoista on suhteellisesti laskien suurin koko EU:ssa. Suoraan veronmaksajien rahoista menee maanviljelijöille 1,3 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi Suomi saa EU:lta maataloustukia lähes miljardin, ja suomalaisten veronmaksajien rahoja nekin ovat, koska Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Euromääräisesti Suomea enemmän maksaa kansallisia maataloustukiaisia vain iso maatalousmaa Ranska, ja Suomen kanssa samalla tasoa on Saksa. OECD:n mukaan Suomi paneekin liikaa rahaa maatalouden tukemiseen.
Maataloustukia vuosittain havainnollisella tavalla tilastoinut Esko Seppänen (Vas) toteaa, että kun muut maksattavat maataloutensa tukiaiset EU:lla, Suomi maksaa ne pääosin itse. Vertailun vuoksi: Tanska maksaa vuosittain kansallista maataloustukea 112 miljoonaa, Ruotsi noin 100 miljoonaa, Viro 32 miljoonaa ja Latvia 17 miljoonaa. Suurista maatalousmaista Italia maksoi vuonna 2008 omasta pussista 836 miljoonaa ja Espanja 670 miljoonaa euroa.
Seppänen kirjoitti Hymy-lehdessä 15.12.2009, että omakustanteisuus Suomen maataloudessa periytyy EU-jäsenyysneuvotteluista vuodelta 1994. Silloin Kokoomus ja SDP käännyttivät kepun kenttäväen EU-jäsenyyden puolelle päättämällä ottaa Suomen maatalouden ylläpidon kansan kustannettavaksi pääosin Suomen omista verovaroista.
”Suomi maksaa omista varoistaan maanviljelijöille rahaa myös siitä, että he eivät tuota mitään. Kun tuottamatta jättämisen tukiaiset määräävät peltojen vuokratason, tekevät ylisuuret passiivisuuskorvaukset pellonvuokrauksen usein kannattamattomaksi niille, jotka haluaisivat tuottaa ruokaa tai energiaa. Suomessa siis maksetaan siitä, että maalla maataan pirtin pankolla, mutta ei siitä, että ollaan työssä ja touhussa", selvittää Seppänen. Vanha pakettipeltoidea siis on käytössä edelleen.
Viime päivinä on lehdissä ollut tilastoja maanviljelijöille maksetuista tukiaisista. Lahden seudulla suurimmat avustettavat olivat viime vuonna hollolalaiset Matti ja Anna Vuorinen, 608 000 euroa. Etelä-Suomen Sanomissa viime sunnuntaina Vuorinen kuitenkin itki ja valitti, kuten kaikilla yrittäjillä aina on tapana.
Vuoriset olivat tällä tukisummallaan aivan Suomen kärkipäätä. Yksityishenkilöistä eivät tätä enempää saaneet tukea kuin kaksi maajussia, toinen Kiuruvedellä, toinen Vihdissä. Kepulaisista kansanedustajista eniten tukea saivat viime vuonna Timo Kaunisto Laitilasta 125 000 euroa ja Jari Leppä Pertunmaalta 108 000 euroa.
kari.naskinen@gmail.com
Jos kepun puheenjohtaja- ja pääministerivalintaan saisi osallistua vaikkapa kympin äänestysmaksulla, menisin mukaan ja antaisin ääneni Mauri Pekkariselle. Samaa mieltä on Turun Sanomien entinen päätoimittaja Aimo Massinen (SDP), joka blogissaan 24.1. analysoi pikaisesti neljä pääehdokasta:
”Mari Kiviniemi on ihan tyylikäs poliitikko, kokenut, hyvin koulutettu ja kielitaitoinenkin. Mutta mikä häneltä poliitikkona puuttuu, sen mukana puuttuu melkein kaikki. Hänessä ei ole henkilökohtaista särmää, sellaista charmia, joka vetäisi puoleensa suuria massoja. Kiviniemi ei ole keskusteluseurueiden keskipiste. Väki ei kokoonnu kiinnostuneena hänen ympärilleen kuulemaan, mitä ministerillä on sanottavaa. Kiviniemi on tosikko.”
”Kiviniemestä keskusta saisi vielä harmaamman puheenjohtajan ja pääministerin kuin edeltäjänsä. Hän ei olisi värikas edes yksityiselämältään. Kiviniemi hymyilee kauniisti, mutta ei sano suoraan mitään. Tv:n ykkösaamussakin hän lateli ympäripyöreitä ottamatta kantaa juuri mihinkään.”
”Kiviniemi pyrkii puheenjohtajaksi ja pääministeriksi, vaikka hän viimeksi putosi keskustan varapuheenjohtajan tuoliltakin.”
”Anneli Jäätteenmäki joutui 2003 eroamaan pääministerin tehtävästä menetettyään eduskunnan ja samalla varmasti kansan enemmistönkin luottamuksen. Mutta kun Ilkan entinen päätoimittaja Kari Hokkanen ja muut kepusatraapit yhä väittävät, että Jäätteenmäki vain ´auttoi Suomea välttämään Irakin sotaan liittymisen´, tämä valhe menee keskustan kentässä läpi. Tosiasiassa silloinen pääministeri Paavo Lipponen puhui yhteisen ulkopoliittisen linjauksemme mukaisesti Washingtonissa vain Irakin sodan jälkeisen jälleenrakennusyhteistyön puolesta, mikä on aivan eri asia kuin sotakoalitioon liittyminen.”
”Olisi vallan merkillistä, jos eduskunnan luottamuksen menettänyt entinen pääministeri palaisi uudelleen pääministeriksi. Siinä olisi kokoomuksellakin nielemistä.”
”Ihan isänmaallisista syistä näkisin, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, mieluummin pääministerinä vaikka Paavo Väyrysen kuin Anneli Jäätteenmäen. Väyrynen olisi toki pääministerinä arvaamaton, mutta Anneli olisi kävelevä katastrofi. Jäätteenmäki ei selviäisi tehtävästä kunnialla.”
”Ehkä paras väliaikaisratkaisu olisi, jos keskustan puheenjohtajaksi ja maan pääministeriksi valittaisiin Mauri Pekkarinen! Elinkeinoministeri hallitsee jo nyt melkein puolta valtakuntaa, niin miksei anneta hänelle vajaaksi vuodeksi koko valtakunta.”
”Pekkarinenkin on toki politiikan vanha ketku ja tunnettu ´pekkaroinnistaan´, kotiin päin vetämisistään, mutta hän tekee uutterasti työtä myös koko maan hyväksi. Pekkarinen perehtyy asioihin perin pohjin. Häntä ei saa kiinni tietämättömyydestä."
"Pekkarinen on Väyryseen verrattava konkari, mutta hänellä on paljon vähemmän vastustajia. Tomeran Pekkarisen johdolla hallitus saattaisi saada vielä vaalikauden loppukautenakin jotain aikaan. Talouskriisi odottaa yhä kipeästi toimenpiteitä."
"Mauri ei ole tehnyt tehtäväänsä. Mauri saa mennä vaikka keskustan puheenjohtajaksi ja maan pääministeriksi. Siis ei kun kehiin, Pekkarinen!"
Yhdessä Lipposen hallituksen liikenneministerin Susanna Huovisen (SDP) kanssa Pekkarinen sai aikaan myös Lusin - Vaajakosken tien parannuksen.
kari.naskinen@gmail.com
Launeen terveysaseman toiminnasta vastaa nykyisin tamperelainen Pihlajalinna Oy. Se on niitä yksityisiä lääkärifirmoja, jotka ovat päässeet kiinni liiketaloudellisesti voimakkaasti kasvavaan terveydenhoitoalaan, kun kunnat sitä ulkoistavat. Lahden kaupungin ulkoistamia lääkäripalveluja hoitavat tällä hetkellä myös Attendo Med-One Oy ja Mediverkko Oy.
