Valtioidenvälinen vakoilu on kovaa toimintaa. Se on ankaraa, tunteetonta, armottoman vaativaa paljastumisen ja muiden virheiden välttämiseksi. Ranskalaisessa Le bureau -sarjaelokuvassa tätä kaikkea kuvaa kriittisessä tilanteessa kentällä olevan agentin valvoja Marie-Jeanne Duthilleul: ”Tehtävämme ei ole pelastaa agenttejamme, tehtävämme on hankkia tietoja.”
Tämä Tv 1:n ja Yle Areenan ohjelmistoon kuuluva sarja on maineensa veroinen, erinomainen. Se tarjoaa kattavan tietopaketin salaisesta vakoilutoiminnasta, jota tämä sarja käsittelee Ranskan ulkomaantiedustelupalvelun DGSE:n näkökulmasta. Tämä Directorate General for External Security (Ulkoisen turvallisuuden pääosasto) turvaa Ranskan kansallista turvallisuutta, jota varten on kerättävä tiedustelutietoja myös vaarallisilla vakoiluoperaatioilla ulkomailla. Kuten tiedusteluvirastossa sanotaan, on tiedustelu-upseerin eli agentin joskus asetettava myös oma tiedonantajakontaktinsa vaaraan, jos edellytyksenä on näin saavuttaa lopputulos paremmin – tämä kaikki ilman omantunnontuskia. Hurjimmalta kuulosti, kun yhdessä jaksossa sanottiin, että oman agentinkin voi uhrata, jos siitä on hyötyä.
Jotta agentit eivät kuitenkaan aiheuttaisi ylimääräisiä vahinkoja, ehdottomiin ohjeisiin kuuluu myös, ettei ”kentällä” saa rakastua. Pää on pidettävä kylmänä. Tässä ei DGSE:n huipputekijä Guillame Debailly kuitenkaan onnistu, vaan saattaa kohtuuttoman suuriin vaaroihin rakastumisensa takia kaksi kaunista naista Damaskoksessa ja Moskovassa. Debailly, salanimeltään Paul Lefebvre ja koodinimeltään Moukka, palaa sarjan alussa DGSE:n päämajaan Pariisin 20. kaupunginosaan oltuaan kuusi vuotta salaisessa tehtävässä Syyriassa. Ei kuitenkaan mene pitkään, kun Debailly haluaa takaisin kentälle ja myös pääsee. Osa Le bureaun kohtauksista kuvattiin harvinaisesti DGSE:n päämajassa Pariisissa.
Tästä alkaa Le bureaun 50 jakson tarina, joka kattaa vuodet 2011-19 + takaumat 1990-luvulta asti. Katsoin sarjan vasta nyt, koska sen ensimmäisellä esityskerralla Suomessa ei vanhalla televisiollani Yle Areena näkynyt. Kun nyt katsoin ensimmäisen 50 minuutin jakson, tajusin heti, että tämän sarjan laaja-alaista tapahtuma- ja henkilövalikoimaa ei voi kunnolla seurata tavallisen television jakso/viikko-rytmillä, joten katsoin kaikki jaksot vähän yli kahdessa viikossa. Hyvin toimi, paitsi että viimeisen jakson jälkeen seuraavana päivänä oli vieroitusoireita.
CIA, NSA, FSB,
DGSI, Mossad
Sarjan alkuperäinen nimi on Le bureau des légendes, jolla tarkoitetaan kaikkein DGSE:n salaisinta osastoa. Näillä legendoilla tarkoitetaan syvimmissä peiterooleissa olevia soluttautujia, joita yhdessä jaksossa sanottiin sillä hetkellä olevan ulkomailla yhdeksän. Todellinen määrä tämä ei varmaankaan ole, koska tällaiset tiedot ovat kovimman luokan valtionsalaisuuksia. Le bureaun mukaan tiedustelun painopisteet ovat Lähi-idässä, Länsi- ja Pohjois-Afrikassa sekä Venäjällä. Yhteistyötä näytetään tekevän CIA:n, NSA:n ja Ranskan kotimaantiedustelupalvelun DGSI:n kanssa, joskin ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat ajoittain vastustajiakin, kuten CIA, FSB ja Mossad.
Vaikka sarja on fiktiivinen, niin kovin vakuuttavalta se vaikuttaa. Sarjan luoja ja useimmissa jaksoissa ohjaajanakin toiminut Eric Rochant on kyllä perusteellisesti saanut asiaankuuluvaa tietoa peitetehtävissä toimineilta entisiltä agenteilta. Todellisuudentuntu on Le bureaussa lähempänä kuin John le Carren kirjoihin perustuvissa elokuvissa, joissa panostetaan enemmän viihteellisiin jännityselementteihin. Esimerkiksi Paul Lefebvren osan näyttelevä Mathieu Kassovitz on roolissaan niin uskottava, että jos tv-sarjoille jaettaisiin Oscar-palkintoja, hän sellaisen ansaitsisi. Muita palkintoja Kassovitz on saanutkin, sillä tätä ennen hänet tunnettiin nimenomaan ohjaajana, ja 1995 hän sai Cannesissa parhaan ohjaajan Palmun elokuvastaan Viha, joka käsittelee Pariisin lähiöissä näkyvästi ilmenevää tyytymättömyyttä, rasismia ja väkivaltaa.
Kassovitzin esittämän pääroolin lisäksi näkyvimpiä ovat alussa mainitsemani Marie-Jeanne Duthilleul (Florence Loiret Caille), agenttien yksi valvoja Raymond Sisteron (Jonathan Zaccai), joka kentällä toimittuaan sai jalkansakin poikki miekaniskusta, Le bureau -osaston johtaja Henri Duflot (Aki Kaurismäen Le Havresta tuttu Jean-Pierre Darroussin), sarjan ainoa epämiellyttävyys Jean-Jacques Angel (Mathieu Amalric), jonka nimi viittaa CIA:n entiseen, paranoijastaan tunnettuun vastavakoilujohtajaan James Jesus Angelioniin, sekä vielä uudeksi soluttautuja-agentiksi otettava Marina Loiseau (Sara Giraudeau), jonka rooli on inspiroitunut Iranissa 2009 pidätetystä tutkijaopiskelijasta epäiltynä DGSE-yhteyksistä ydinteknologiaan liittyvän toiminnan takia.
Tietokonenörttejä DGSE:ssä on useita, ja sen sektorin asioita kuvattaessa maallikkokatsojan ymmärrys ei enää riitä. Sen kuitenkin ymmärtää, että tavallisten kansalaisten seuranta ja valvonta käy nykyisin helposti. Kasvojentunnistus, elektroninen kuuntelu ja netissä tapahtuva vakoilu ovat arkipäivää. Jokaisen ihmisen jäljittäminen ja tunnistaminen on helppoa. Ajankohtainen asia nyt Suomessakin, jossa valvontaa ja turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia on esitetty lisättäväksi. Kohti totalitaristista valvontayhteiskuntaa mennään, kun viranomaisten oikeuksia televalvontaan ja biometristen tietojen, kuten passikuvien ja sormenjälkien, hyödyntämistä pyritään laajentamaan.
Le bureausta piti tekemän jatko-osiakin. Kuudetta tuotantokautta oltiin jo kuvaamassa, kunnes koronapandemia keskeytti työt. Syksyllä 2020 Eric Rochant ilmoitti, että kuudetta kautta sarjasta ei ole tulossa, mutta piti mahdollisena osittain samojen henkilöhahmojen spin-off-elokuvan tekemistä, joskaan ei itse ei aio osallistua sen tekemiseen. Vihjettä on liikkunut siitä, että Canal+ suunnittelisi jotain jatkoa.
Le bureaun tuottaja Alex Berger sanoi Ylen haastattelussa, että kuudetta tuotantokautta oli aikeissa kuvata Suomessakin: ”Toivon, että pääsemme kuvaamaan myös Suomeen. Minua kiinnostaa erityisesti Pohjois-Suomi ja pienet uskonnolliset yhteisöt” (1.7.2020). Toteutuneella viidennellä tuotantokaudella Paul Lefebvren rakastettu Nadia El-Mansour (Zined Triki) oli jo Moskovan lentokentällä ostamassa lippua Helsinkiin, mutta pakeni kesken kaiken, kun tilanne terminaalissa alkoi tuntua pelottavalta.
Amerikkalaiset sen sijaan tekivät jo 2024 uudelleenfilmatisoinnin nimellä The Agency, jonka kymmenessä jaksossa esiintyvät mm. Michael Fassbender, Richard Gere ja Dominic West. The Agency siirsi tarinan CIA:han, mutta seuraa läheisesti alkuperäisen juonta, hahmoja ja jopa monia vuorosanoja.
kari.naskinen@gmail.com
