Suomi oli ensimmäinen maa, jossa naiset saivat täydet poliittiset oikeudet 1906. Minna Canthin syntymäpäivää 19.3. liputetaan tasa-arvon päivänä ja Suomen ensimmäisen naisministerin Miina Sillanpään päivää liputetaan 1.10., koska tuolloin 1906 tulivat voimaan uusi tasa-arvoinen valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki.
Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo (1885) oli naisasialiikkeen merkittävä alkuteos, joka vaikutti suoraan sellaiseen lainmuutokseen 1889, että poistettiin miehen oikeus vaimonsa omaisuuteen ja ansioihin. Radiosta näytelmä on juuri tullut kuunnelmana, joka heti alkaa sillä, että Risto (Heikki Savolainen) kertoo ryyppykavereilleen ottaneensa vaimonsa Johannan (Terttu Soinvirta) vastakirjan, jolla on rahaa 600 markkaa ja korot. Tuttuja vanhoja näyttelijöitä, mutta kuunnelma onkin uusinta vuodelta 1963.
Häitä juhlitaan ja Risto vahvistaa papinkin lukeneen virsikirjasta, että vaimo on luotu miehen tähden. Häämusiikki soi, mutta Johanna ajatteli jo, miten päästä miehen valtaa karkuun. Entä auttaako joku naisia tällaisessa ahdingossa? Ei auttanut, meni vuosi ja Johannan taskussa oli vain markka taskussa kutomapalkkana. Senkin kuitenkin Risto otti anniskeluun mennessään, kun tapasi Johannan torilla ruokaostoksilla vauvan kanssa.
Näytelmän loppuvaiheissa Riston entinen kihlattu Homsantuu, mustalais-Kerttu (Maikki Länsiö) yrittää kostaa Ristolle ja tulee paikalle pyssyn kanssa. Kerttu pidätetään ja poliisien viedessä häntä pois Kerttu raakkuu: "Teidän lakinne ja oikeutenne, hahaha – niitähän minun pitikin ampua."
Kertun protestointi lakia ja oikeutta vastaan on Minna Canthin hyökkäys epäoikeudenmukaista järjestelmää vastaan – laki ja moraali ovat miesten määrittelemiä ja naisten vahingoksi. Näytelmästä tuli yleisömenestys ja lehdissäkin siitä väiteltiin pitkään. Paheksuvan kannan ottivat konservatiivit, esimerkiksi Suomalaisen puolueen Agathon Meurman haukkui näytelmän jumalattomaksi. Vuonna 1886 Työmiehen vaimoa esitettiin myös Tukholmassa, eikä mennyt kuin muutama vuosi, kun lainmuutoksella kumottiin miehen oikeus puolison työansioihin.
Edelleen on silti töitä. Palkkatasa-arvo ei vain tunnu toteutuvan, eikä naisiin kohdistuva väkivalta loppuvan. Työmiehen vaimo on jatkuvasti kusessa, kun äijä tulee kännissä kotiin, eikä avioerokaan auta, koska vainoaminen jatkuu ja välillä mustasukkaisuus johtaa murhiinkin.
Yhä monessa asiayhteydessä "mies on vaimon pää", kuten Risto sanoo ryyppykavereittensa vahvistamana: "Mies on vaimon pää, niin kuin kissa on hiiren pää".
kari.naskinen@gmail.com
