Näköismaalauksia ja taideteoksia

Kun Lahden kaupunginvaltuuston entisen puheenjohtajan Matti Katajan muotokuva paljastettiin valtuustosalissa 1999, olivat valtuutetut häkeltyneitä. Pari heistä tunnisti tekijäksi Marjatta Tapiolan, mutta tekijällä ei ollut väliä, vaan sillä, että maalaus oli kummallinen. Eihän tuo sovi ollenkaan näiden vanhempien, hienojen muotokuvien joukkoon. Matti Kataja kyllä näytti aivan itseltään, mutta mitä tuo haalea väri ja huishais menevät pensselinjäljet oikein ovat? Joku heti kyseli, onko tuosta pitänyt maksaakin.

Vastaavanlaisia ihmetyksiä on viime vuosikymeninä aiheutunut useinkin. Ensimmäinen iltrapäivälehtien kauhistelema muotokuva taisi olla Rafael Wardin taideteos Tarja Halosesta, kuin valkohameinen enkeli keltaisen seinän edessä.

Kaikkein karmein ”muotokuva” on Elina Merenmiehen lähes muodoton maalaus Helsingin apulaiskaupunginjohtajasta Pekka Korpisesta, jolla ei ole kasvoja ollenkaan.

Sitten kun viime vuonna valmistui oikein perinteinen tilausmuotokuva Matti Vanhasesta, kirjoitti Helsingin Sanomien taidekriitikko, että hänellä ”ei ole tästä maalauksesta mitään pahaa sanottavaa, mutta on se vähän toiselta vuosisadalta”.

Taide-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa valokuvaaja, fil. maist. Lauri Eriksson kirjoitti muotokuvan näköisyyden ja realistisuuden olevan pääsääntöisesti ainoa ulottuvuus, jota arvioidaan. Parhaiten näköisyyteen päästäänkin valokuvalla, ja nyt Lahden valtuustosalissa on uusimpana muotokuvana edellisen puheenjohtajan Hannu Rahkosen valokuva. Tuli varmaan halvemmaksikin kuin Katajan muotokuva. Yksi karmeimmista kameralla napatuista muotokuvista on se Sauli Niinistön digitaalisesti vielä siloposkiseksi retusoitu kuva, joka kuitenkin oli pakko ripustaa koulujen, valtion virastojen ym. seinille. Niinistö on siinä kuin balsamoitu haamu.

Rahkosen valokuva näyttää normaalilta, mutta on se valtuuston puheenjohtajien muotokuvista tylsin, ja nyt kun aikaa on kulunut, vaikuttaa Katajan kuva parhaalta.

Eriksson lopettaa kirjoituksensa kysymykseen, ”olisiko aika siirtyä näköisyyden tarkkailusta ihmisyyden ihmettelyyn”. Kyllä vain; netistä voi katsoa esimerkiksi onnistuneita muotokuvia K.A. Fagerholmista, Matti Ahteesta, Paavo Lipposesta, Jan Vapaavuoresta sekä vanhemmista Eero Järnefeltin maalaamia muotokuvia monista merkkimiehistä.

Tämän jutun pienet kuvat ovat Hans-Olof Walamiehestä (Arto Pennanen 1979) ja Mika Karista (Aaro Matinlauri 2016).

kari.naskinen@gmail.com