Absurdeja elokuvia tekevä kreikkalainen Giórgos Lánthimos käsittelee Bugonia-kertomuksessaan (2025) kahta erilaista asiaa, salaliittoteorioihin hurahtaneita ihmisiä ja elämän tuhoutumisen uhkaa maapallolla. Tuttuja molemmat. Esimerkiksi koronapandemian aikana hörhöt väittivät, että rokotusten yhteydessä ihmisiin pannaan pieniä valvontasiruja, joten rokotuksista pitää kieltäytyä ja juoda virusta vastaan tehokkaampaa hopeavettä. Ihmiskunnan tuhoutumiskehitys sen sijaan on todellisempaa, koska ilmastonmuutoksen torjuntaan ei edelleenkään suhtauduta riittävän tosissaan.
Andromeda-galaksista 2,5 miljoonan valovuoden päästä maapallolle on tullut andromedalainen keisarinna (Emma Stone), jonka salaliittoteoreetikot Tedd ja Don sieppaavat. Elokuvan lopussa keisarinna myöntää henkilöllisyytensä ja oman alienkansansa vaikuttamisen maapallon ihmiskunnan asioihin. Ihmiskunta on kuitenkin epäonnistunut pahasti historiansa aikana, ja koska tämä on hurjan elokuvan tärkein kohta, panen keisarinnan monologin tähän:
”Planeettaanne hallitsivat dinosaurukset, upeat olennot, joilla oli monimutkainen mutta vakaa ekosysteemi. Levitimme tahattomasti tappavan viruksen planeetalle ja keisari tunsi syyllisyyttä nähdessään kaikkien Maan olentojen tuhoutuvan. Niinpä hän antoi tälle planeetalle uuden elämän, joka muistutti meitä. Varhaiset koeihmiset tuskin kestivät jalkojaan, mutta pian he kävelivät ja alkoivat lisääntyä. Sivilisaatio syntyi sopusoinnussa luonnon kanssa. Atlantis. Meitä palvottiin jumalina. Mutta jotkut ihmiset halusivat ohittaa meidät, joten he alkoivat luoda omia uusia, laboratoriossa kasvatettuja ihmisiä, jotka olivat vahvempia. Uudet ihmiset olivat myös aggressiivisempia, joten puhkesi konflikti, joka lopulta johti ydinsotaan. Sodan vanavedessä koko ihmiskunta sammui, lukuun ottamatta muutamaa valittua, jotka rakensivat arkin ja matkustivat valtamerillä vuosisadan ajan. Kun oli vihdoin turvallista nousta pinnalle kuivalle maalle, arkin johtajat kuolivat jättäen jälkeensä vain muutaman mutanttiyksilön rappeutuneita puoli-ihmisiä, apinat. Evoluutio jatkui, mutta kohti kaaosta. Uudet ihmiset, nykyiset esi-isänne, taistelivat keskenään loputtomassa sodan, kansanmurhan ja ekologisen tuhon syklissä. He raa'asti kohtelivat Maata. He pilasivat sen vedet, riehuivat sen ilmastossa, myrkyttivät itsensä lääkkeillä ja teknologialla. Vaikka ihmisille esitettiin kiistattomia todisteita omasta itsetuhostaan, he jatkoivat laantumatta. Jopa minusta itsestäni tuli itsekkäämpi ja julmempi, mitä kauemmin olin täällä teidän kaltaistenne keskuudessa.”
Viime aikoina keisarinna on nähnyt tilanteen vaarallisesti huonontuneen. Hän lopettaa puheensa: ”Mutta ihmiset eivät voi sille mitään. Se on geeneissänne, jotka esi-isänne istuttivat vahvistaakseen itseään. Se lisääntyy ja vahvistuu kehoissanne. Me andromedalaiset olemme täällä eliminoimassa tuon itsemurhageenin. Pelastamassa ihmiskunnan. Mutta myös pelastamassa Maan teiltä ja kaltaisiltanne.”
Omalle planeetalle palattuaan keisarinna ja siellä oleva johtoryhmä kuitenkin toteavat, että turha toivo. Päätös on, että poksautetaan maapallon suojakupla puhki, mikä tappaa kaikki ihmiset.
Elokuva oli alkanut siitä, kun mehiläisiä kasvattava Teddy (Jesse Plemons) oli uskonut, että pahanlaatuiset avaruusolennot tappavat Maan mehiläisiä, tuhoavat yhteisöjä ja pakottavat ihmiset omaan näkymättömään valtaansa. Hunajaa ei enää tullut. Elokuvan lopussa ihmiskunnan kuoltua mehiläiset pörräävät taas niin kuin ennenkin.
Elokuvan käsikirjoittaja Will Tracy on sanonut, että Bugonia-nimi symboloi myös mahdollisuutta uuteen alkuun korruptoituneen ja mätänemässä olevan sivilisaation tuhoista.
kari.naskinen@gmail.com
