tiistai 11. lokakuuta 2022

John le Carrén Viimeinen henkäys


WSOY:n Docendo-kustantamo on väkinäisesti sitonut John le Carrén (1931 - 2020) viimeisen romaanin nimen kirjailijan kuolemaan. Syksyllä 2021 ilmestynyt Silverview on nyt ilmestynyt suomeksi nimellä Viimeinen henkäys. Alkuperäinen nimi on suoraan kirjan oleellisesta sisällöstä, on MI6:sta eläkkeelle jääneen Lähi-idän analyytikon kotitalon nimi. Kirja on tuttua le Carréa, ja koska niin on, harmitttaa vain, että sivuja ei ole kuin 220. Kyllä juoni tulee peratuksi tälläkin sivumäärällä, mutta lukunautintoa saisi enemmän vaikka sata sivua suuremmasta kirjasta.

Tapahtumat sijoittuvat Pohjanmeren pieneen rannikkokaupunkiin, johon Lontoon pankkimaailmaan kyllästynyt Julian Lawndsley on muuttanut ja perustanut sinne kirjakaupan. Asiakaskuntaan liittyy pian puolalainen
emigrantti Edward Avon, joka osoittautuu entiseksi kommunistiksi ja Britannian ulkomaantiedustelun entiseksi agentiksi. Avon on naimisissa sen Lähi-idän ekspertin Deborahin kanssa. Sitten MI6:ssa otetaan esille vanha kylmän sodan aikainen tietovuoto ja sitä alkaa selvittää MI6:n sisäisen turvallisuuden päällikkö Stewart Proctor, joka le Carrén lukijoille tuo mieleen George Smileyn. Niin käynnistyy taas tuttu sirkus: MI6, Whitehall, CIA, Pentagon, Nasa. Vuodon selvittäminen vie tutkinnan vanhaan kommunistiseen Itä-Eurooppaan ja Lähi-itään. Ensin le Carré tuttuun tyyliinsä pyörittää henkilöitä kuin kissaa kuuman puuron ympärillä, kunnes lukijallekin alkaa vähin erin palat loksahdella kohdalleen.

Tämän le Carrén 26. romaanin valmisti
julkaistavaksi hänen poikansa Nick Cornwell, joka alkuperäisteoksen jälkisanoissa kirjoittaa, että prosessi oli hänelle "enemmän maalauksen retusointia kuin romaanin viimeistelyä". Lisäksi hän sanoo isänsä pidättäytyneen julkaisemasta kirjaa aikaisemmin, koska se "tekee jotain, mitä missään muussa le Carrén romaanissa ei ole koskaan ollut”: Silverview osoittaa MI6:ssa olevan erilaisia ryhmittymiä, jotka eivät aina ole ystävällisiä niitä periaatteita kohtaan, joita sen pitäisi vaalia – ”ja lopulta ei ole enää varmaa, voiko se oikeuttaa itsensä”, kirjoittaa Cornwell.

Koska osa tapahtumista sijoittuu kirjakauppaan, on puhetta myös kirjallisuudesta. Merkittävin teos on samoilla rannikkoseuduilla vaikuttaneen saksalaissyntyisen G.W. Sebaldin Saturnuksen renkaat (1995); Lawndsley ottaa kirjan salaperäiseen tapaamiseen tunnistamismerkiksi rintapieleen pantavan neilikan sijasta. Le Carré ei kerro Saturnuksen renkaiden sisällöstä, mutta siinä Sebald ottaa esille 1942-44 Jugoslaviassa tuhansia partisaaneja ja siviilejä teloittaneen Armeijaryhmä E:n, jonka tiedustelupalvelussa toimi nuori wieniläinen juristi Kurt Waldheim. Tekemistään muistioista tämä luutnantti sai Kroatian fasistijohtajalta Ante Pavelicilta hopeisen urhoollisuusmitalin. Sebald ei fasistiluutnantin nimeä mainitse, mutta kaikki tietävät, että kyseessä oli Kurt Waldheim.

The Guardian valitsi
Silverviewin vuoden 2021 viiden parhaan jännityskirjan joukkoon. On tähän kuitenkin vielä todettava, että parhaimmillaan le Carré oli kuitenkin niissä romaaneissa, joissa liikutaan kylmän sodan jyrkässä ja jännittävässä vastakkainasettelussa, ja muutenkin kuin takautumina menneitä munauksia setviessä.

kari.naskinen@gmail.com