Voiko suruun kuolla? Joka sunnuntai on lehdessä
vähintään yksi sellainen kuolinilmoitus, jonka mukaan puolisot näkyvät kuolleen lyhyen ajan sisällä. Kun on oltu yhdessä 50 vuotta tai
enemmänkin, toisen kuolema on järkyttävä asia. Mitään ei ole
tehtävissä. Parempi on kuolla pois itsekin.
Tuollaisessa
tilanteessa jäljelle jäävän elämä varmaan muuttuu niin
jumalattomasti, että mistään ei tule mitään. On käytännön
asioita, jotka menevät täysin jumiin, ja sitten on se valtava suru
ja ikävä, joista ei pääse irti.
Etsin vastausta
kysymykseen netistä. Lääketieteellisissä julkaisuissa on
monenlaista todistusaineistoa siitä, että suruun voi kuolla.
Iäkkäämmillä pariskunnilla on keskimäärin 25 prosenttia
korkeampi riski kuolla ensimmäisen vuoden aikana puolison kuoleman
jälkeen. Heti ensimmäinen vuorokausi rakkaan poismenon jälkeen on
vaarallinen: sydänkohtauksen riski 20-kertaistuu.
En
löytänyt tilastoa siitä, kummille tilanne on pahempi, naisille vai
miehille? Helppo veikata miehiä, jotka ovat avuttomampia. Siksi on
parempi, että mies kuolee ennen vaimoaan.
Sitten se
rakkausasia. Ylivoimaisesti paras vaihtoehto on, että kuollaan yhtä
aikaa, mutta se on hankala järjestää. On kuitenkin toivottava
niin, että se rakas puoliso kuolee ensin, koska jos itse kuolee
ensin, aiheuttaa liian ison surun rakkaalleen.
kari.naskinen@gmail.com
