Sekavassa tilassa jo pitkään olleessa Britanniassa tilanne on harvinaislaatuisella tavalla päinvastainen. Konservatiivien johtaja Boris Johnson ja valtiovarainministeri Rashi Sunak ovat tänä vuonna ja varsinkin koronaviruksen aikana korostaneet julkisen sektorin merkitystä sekä taloudellisen toiminnan tasoittamista maan eri alueiden välillä. Kohta 50 vuotta Lontoossa asunut toimittaja Eeva Lennon kirjoitti viime viikolla Demokraatti-lehdessä, että Johnson esiintyy nyt keynesiläisenä, suorastaan vasemmistolaisena. Margaret Thatcher pyörii kuopassaan Royal Hospital Chelsean hautausmaalla.
Laborin uusi johtaja Keir Starmer puolestaan on heivannut työväenpuoluetta pois edeltäjänsä Jeremy Corbynin vasemmistolaisuudesta, Eeva Lennonin sanoin: ”Ideologisesti puolue saa olla leveä kirkko, mutta corbynismin lahkolaisuudesta ja antisemitismistä on tultava loppu.”
Tyypillistä tässä reunojen lähentymisessä oli, että kun kuningatar Elisabeth II toivoi kansallista yhtenäisyyttä koronaviruksen voittamiseksi, niin heti Sir Keir tarjosi apua konservatiiveille.
Sir Keir! Työväenpuolueen puheenjohtaja on siis lyöty ritariksi ja aateloitu. Hän on työläisperheen poika, isä mekaanikko ja äiti sairaanhoitaja, käynyt valtion oppikoulun sekä opiskellut juristiksi Leedsin ja Oxfordin yliopistoissa. Joka tapauksessa hän on aivan eri maata kuin vasemmistoradikaali Corbyn, joka oli haluton laulamaan kansallislauluakin julkisissa tilaisuuksissa.
Jo ennen puheenjohtajavaalia Laboriin liittyi 100 000 uutta jäsentä antaakseen tukensa Starmerille. Tulosta on syntynytkin, tuoreimpien mielipidemittausten mukaan hän on jopa edellä Johnsonia. Tämä on paljon, kun viime vaaleissa työväenpuolue kärsi suurimman tappionsa 80 vuoteen.
Heilahtelut ovat politiikassa kuitenkin isoja, vaikka ne Suomessa Ylen uusimman gallupin perusteella ovat taaskin virhemarginaalia pienempiä. Eeva Lennonin mukaan työväenpuolueen tilanteen tekee nyt vaikeaksi nimenomaan konservatiivipuolueen ”vasemmistolaistuminen”. Ainoa oleellisesti Starmeria ja Johnsonia erottava asia on ympäristöpolitiikka, johon Starmerin on tartuttava erottuakseen selvästi Johnsonista.
Meillä ei tällä hetkellä ole vaaraa SDP:n ja Kokoomuksen lähentymisestä. Ainoan suuremman muutoksen voi aiheuttaa Perussuomalaiset. Britanniassa tällaisesta kiihkonationalismiin nojaavasta populismista pitää Johnson huolen.
kari.naskinen@gmail.com
