perjantai 30. lokakuuta 2020

Gladin vuosi

”Eletään aikaa, jolloin vuodet on nimetty sponsoriyritysten tuotteiden mukaan”, sanotaan David Foster Wallacen romaanin Päättymättömän riemun (1996) kansipaperin esittelytekstissä. Kirja tuli suomennettuna myyntiin tällä viikolla. Romaanin ensimmäisen luvun nimi on Gladin vuosi. En vielä eilen ehtinyt lukea kuin 30 sivua, joten ei siitä toistaiseksi sen enempää, mutta tuo esittelyteksti oli heti mielenkiintoa herättävä.

Ilman sponsorointia ei kaikki toiminta enää nykyisinkään pyöri täysillä. Urheilussa tämä on
jo arkea. Helsingin uudemmalla jäähallilla Hartwall-areenalla pelataan kohta Hartwallin olutmerkin nimissä Karjala-turnaus, Turun jäähallin ja Helsingin jalkapallostadionin nimet ovat muuttuneet jo niin monta kertaa, että en tähän hätään muista kummankaan nykyistä nimeä jne. Lahdessa pelataan Isku-areenalla ja seuraavien Suomessa järjestettävien MM-kisojen pelipaikka on Uros Live.

Jyväskylän Suurajojen nimen vuosia sitten ostanut Neste lopetti nyt sponsoroinnin, eikä vielä ole kerrottu, onko kilpailun nimi ensi kesänä
Kesko-ralli, Nokia Rallye, UPM-ralli vai mikä.

Lentopallon mestaruussarjassa pelaa erikoinen joukkue Team Lakkapää, joka ennen oli Perungan Pojat, kotipaikka ilmeisesti Rovaniemi. Muussa yhteydessä olen nähnyt Lakkapää-nimen koulukyytibussin kylj
essä, kun sellainen joskus käy meidän pihassa.

Oleellista myös on, että mukaan on ängetty englanninkielinen Team-sana. Olisihan junttimaista, jos nimi olisi Joukkue Lakkapää.
Samoin Pelicans on hienompi kuin Pelikaanit ja Seagulls hienompi kuin Merilokit.

Muualla maailmassa sama meininki. Yksi F-ykköstalli myi
juuri nimensä italialaiselle vaatefirmalle Alpha Taurille ja melkein kaikkien pyöräilyjoukkueiden nimet on myyty yrityksille.

Jossain näin kerran kadunnimikyltin, jonka yläpuolella oli jonkin yrityksen mainos. En muista tarkemmin, kun ei tule kaikkia erikoisuuksia aina muistikirjaan pannuksi. Mikä ettei, voisihan kadunnimet suoraan myydä yrityksille. Entä mitä järkeä on pitää esim. Sibeliustalo sellaisenaan, kun Sibeliuksen perikunta ei maksa nimestä penniäkään? Ei muuta kuin huutokauppa nimestä, lähtöhinta viisi miljoonaa euroa – Hämeenmaan Talo, Peikkohalli, Stala Hall, Würth Hause…

Wallacen romaanin seuraavien lukujen nimet ovat Gladin vuoden jälkeen Depend-aikuisalusvaatteiden vuosi ja Tucks-lääketyynyvuosi. Palaan varmaan asiaan joskus myöhemmin, koska joudun nyt luovuttamaan lukuvuoron Ulla-vaimolleni, joka kirjan osti, ja Ulla saa tänään loppuun Wallacen vanhemman kirjan Kummatukkaisen tytön (1989).

kari.naskinen@gmail.com