torstai 1. lokakuuta 2020

Turpeen kieltäminen johtaisi laajamittaiseen tuontipuun käyttöön

Koska turvetta poltettaessa vapautuu hiilidioksidia enemmän kuin poltettaessa kivihiiltä, raskasta polttoöljyä ja maakaasua, vaativat vihreät turvenuijat turpeenkäytön kieltämistä. Tämän pitäisi tapahtua pikaisella aikataululla, mihin tehokkaimmin päästäisiin turpeen energiakäytön verotuksen vähintään kaksinkertaistamisella. Näitä laskelmia tehtäessä ei noteerata sitä, että vaikka turpeen hiilidioksidipäästöt ovat tiettyjä yksikköjä kohden korkeat, niin turpeen osuus Suomen energiankulutuksesta on kuitenkin vain kuusi prosenttia.


Juuri ilmestyneessä Energiauutisten numerossa 4/2020 käsitellään asiaa perusteellisesti. Hallitus on asettanut tavoitteeksi puolittaa energiaturpeen käyttämisen sähkön ja kaukolämmön tuottamiseen vuoteen 2030 mennessä. Yhden näkökulman tällaista hoppua vastaan esittää Huoltovarmuuskeskuksen energia-asiantuntija Pia Oesch: ”Turpeen energiakäytölle asetettu ylimääräinen vero tai käyttökielto johtaisi vain puunkäytön voimakkaaseen kasvuun, mikä lisäisi huoltovarmuusriskejä. Siksi olisi viisainta antaa turpeenkäytön hiipua markkinaehtoisesti.”

Pia Oesch on jäsenenä Työ- ja elinkeinoministeriön turvetyöryhmässä, joka antaa lausuntonsa ensi vuonna. Työryhmässä tulee esille sekin, millaisen huoltovarmuusongelman synnyttäisi turpeen liian nopea poistaminen kaukolämmöntuotannosta, sillä turve pitäisi korvata kotimaisella puulla. Ei kaikkia tuotantolaitoksia voi yhtäkkiä vaihtaa turpeen sijasta puulla toimiviksi.
Ainakin jouduttaisiin turvetta käyttäviin lämpövoimaloihin tekemään isoja investointeja kesken niiden elinkaaren.

Turpeen korvaaminen kaukolämpövoimaloissa vaatisi yli 8 miljoonaa kuutiometriä puuta. Näin paljon ei saataisi kotimaasta, joten puuta olisi tuotava lisää. Tämä johtaisi luultavasti myös metsäteollisuuden tarvitseman puuraaka-aineen tuontikysynnän lisääntymiseen ja hinnan nousemiseen. Se aloittaisi kilpailun puusta sellutehtaiden ja energialaitosten välillä. Lisäksi kaukolämpölaskut kallistuisivat – myös siksi, että lämpökeskusten uusiminen olisi kallista.


Tuo kahdeksan miljoonan kiintokuutiometrin puumäärä on valtava. Se olisi yli 10 prosenttia metsäteollisuuden vuotuisesta puunkäytöstä (70 miljoonaa kuutiometriä), josta 7 miljoonaa kuutiota on tuontipuuta. Jo nykyisin tuodaan Eurooppaan myös puupellettejä Pohjois-Amerikasta.

Kun kaiken lisäksi ollaan luopumassa kokonaan kivihiilenkäytöstä, tämäkin lisää painetta puunkäytölle energiantuotannossa. Riskinä on, että sellutehtaiden tarvitsemat kuitupuut alkavat mennä energialaitosten kattiloihin; toinen uhka on, että metsäenergian käyttämistä rajoitetaan maailman ilmastonmuutosta torjuvista hiilinielusyistä. Sitten voivatkin metsäteollisuusherrat taas sanoa, että pitää lopettaa tehtaita, kun Suomen kilpailukyky on heikentynyt.

kari.naskinen@gmail.com