Kuva Hennalan keskitysleiriltä on uudesta Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta. Kansalaissodan voittaneiden valkoisten käsiin jäi keväällä 1918 noin 80 000 punavankia, joista noin 11 000 sijoitettiin Lahteen. Elokuva päättyy siihen, kun Akseli Koskela palaa Hennalasta kotiin Pentinkulmalle. Tarina jatkuu vuoden kuluttua Timo Koivusalon ohjaaman elokuvan toisella osalla.Elokuva on hyvä, parempi kuin Edvin Laineen vanhat versiot (1968, 1970). Elokuvataidearvostelijoille tällaiset elokuvat eivät kuitenkaan sovi. Koivusalon elokuvaa ei taidekriitikko hyväksy, koska siinä asiat näytetään oikeassa järjestyksessä ja koska kuvausta ei ole tehty käsivaralla heiluvalla kameralla. Taide-elokuvissa näytetään ensin loppuratkaisu ja sitten lähdetään sikinsokin kelaaman asioita jonkinlaiseen järjestykseen.
Uutispäivä Demarin Rane Aunimo kirjoittaa, että Täällä Pohjantähden alla on kuin "rutikuiva, läpijuostu koulunäytelmä". Tämän huonompi ei elokuva-arvostelija enää voi olla.
Koivusalon elokuva on jämerä teos. Se on hyvin uskollinen Väinö Linnan suurelle kertomukselle. Ainoat virheet elokuvassa ovat Oiva Lohtanderin ja Sulevi Peltolan roolityöt – on tuskastuttavaa katsoa näitä kahta näyttelijää vuodesta toiseen esittämässä kulloisiakin roolejaan sillä yhdellä ainoalla maneerilla, minkä osaavat.
Täällä Pohjantähden alla pitäisi esittää televisiossa juuri ennen jokaisia vaaleja. Tämä aktivoisi äänestämään nekin, jotka viime vuosikymmeninä ovat jättäneet äänestämättä, koska on muka samantekevää, onko vallassa oikeisto vai vasemmisto. Senkin tämä elokuva tuo konkreettisesti esille, että ovat nämä meidän nykyiset murheet mitättömän pieniä. Kun verrataan tilanteita 90 vuoden takaisiin, niin nythän ei ongelmia ole ollenkaan – ihan sama, rakennetaanko toriparkki, tehdäänkö kuntaliitoksia tai kuoleeko kymmenen ihmistä sikainfluenssaan, kunhan kukaan ei vaan ole pistimet selkään tökkien ajamassa ihmisiä keskitysleiriin.
Hyvin asiat eivät silti ole vieläkään, eikä vastakkainasettelun aika ole ohi. Tasaavaksi tekijäksi on sentään tullut ns. hyvinvointiyhteiskunta, joka pitää huolta huonoimmista. Ainakaan tällä hetkellä ei ole aihetta sellaiseen vallankumousyritykseen kuin oli 1918.
Kun Väinö Linna piti 1982 Mikkelissä esitelmän työstä ja työttömyydestä, hän sanoi, että ”uuden tulotilaston mukaan 20 prosenttia tulonsaajista sai kaikista tuloista puolet - yhden joukosta tunnen, koska se olen minä”. Tänä päivänä tulotilasto on sellainen, että kaikista tuloista 5 prosenttia saa puolet.
Väinö Linna on sanonut myös, että ”elämän monenkirjavassa sekamelskassa lammaskin voi muuttua silloin tällöin sudeksi ja päinvastoin. Silloin on tärkeätä, että siitä huolimatta edelleen pidetään lampaan puolta, oli hän sitten sutena ollessaan minkälainen tahansa. Siis yksinkertaisesti, aina lampaan puolella.” (Murroksia, WSOY 1990)
Hennalan keskitysleirillä pahin susi oli Pohjois-Hämeen 1. pataljoonan komentaja Hans Kalm, jonka joukot toimivat Hennalassa vartijoina. Tutkija Tauno Tukkisen tekemien selvitysten mukaan Kalmin joukkio teloitti Lahdessa mm. 200 naista, joiden keski-ikä oli noin 20 vuotta, nuorimmat 14-15-vuotiaita lapsia. Hans Kalm murhasi Hennalassa myös punaisten joukkojen sairaanhoitajat.
Elokuvassa teloitetaan raa´asti Koskelan Akun nuori morsian Elma Laurila, jota esittää Elena Leeve.
Kaikkiaan oikeistolaiset teloittivat vasemmistolaisia noin 7400. Vankileireillä punaisia kuoli 12 000. Hennalan lisäksi suurimmat vankileirit olivat Suomenlinnassa (13 300 vankia), Hämeenlinnassa (11 500), Viipurissa (10 350), Tammisaaressa (8700), Riihimäellä (8500) ja Tampereella (7700).
Koivusalon Pohjantähdessä kansalaissodan tapahtumilla on isompi osa kuin Laineen elokuvassa. Tämä on yksi niistä tekijöistä, mitkä saavat Koivusalon elokuvan näyttämään realistisemmalta ja rajummalta.
kari.naskinen@gmail.com
