Jos Suomen eduskunta hyväksyy Kreikalle myönnettävän 1,6 miljardin euron lainan, sillä kieltämättä autetaan Kreikkaa, mutta varsinainen auttamisenkohde ovat isot eurooppalaiset pankit, jotka ovat lainoittaneet Kreikan valtiota. Erityisesti saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovat syytäneet rahaa Kreikkaa ja yhdessä sumuttaneet muuta Eurooppaa.Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz on sanonut, että USA:n politiikka pankkiensa pelastamisessa perustui voittojen yksityistämiseen ja velkojen sosialisoimiseen. Tätä samaa politiikkaa toteutetaan nyt EU:ssa. Vaarallinen tie - seuraavaksi ovat jonossa Espanja, Portugali, Irlanti ja Italia.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (Kok) on sanonut, että ei mitään hätää, kyllä lainat saadaan takaisin korkoineen päivineen. Heko heko. Kaikki tietävät, että sinne menevät kuin Kankkulan kaivoon, sillä Kreikalla ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa lainoja takaisin, vaan joskus kymmenen vuoden kuluttua ne on pakko antaa anteeksi taas jollakin globaalilla solidaarisuusperusteella.
Kreikka itse on tyrinyt asiansa. Kreikkalaiseen hyvinvoinvaltiojärjestelmään kuuluu esimerkiksi, että kampaajat pääsevät eläkkeelle 50-vuotiaina, koska he joutuvat ammatissaan haistelemaan vaarallisia kemikaaleja. Kun sitten eläkeputki on saatu auki, niin sen jälkeen homma onkin hoidettu pitkäksi aikaa, koska lapset perivät vanhempiensa eläkkeet. Jos viitsii olla töissä, siitä saa ylimääräisiä etuja: virkamies saa bonusta, jos tulee töihin ajoissa, ja metsurille maksetaan erillinen korvaus siitä, että hän tekee töitä ulkosalla.
Tällaisia välimerellisiä kulttuureita meillä on nyt kavereina EU:ssa ja Euro-rahaliitossa. Kyllä jo pitäisi ruveta suunnittelemaan sitä, miten Kreikka saadaan irti rahaliitosta.
Toisaalta on tässä ruljanssissa yksi hyväkin puoli. Kreikan tapaus todistaa, että millän ei ole mitään väliä. Meidän tarvitsee Suomessakin vähät välittää mistään, ei haittaa vaikka talous menisi täyttä häränpyllyä, kyllä muut EU-maat auttavat taas jaloilleen. Ei muuta kun hurlumhei.
kari.naskinen@gmail.com
