Todisteita

1. Lahden kristillisessä koulussa aloitti koulunkäyntinsä 14 lasta. Mahtuisivat yhteen kerrostalohuoneistoon. Tämä on todiste siitä, että olisi ollut iso munaus myydä Vuorikadun koulu kristillisen koulun käyttöön.

2. Kisapuiston nurmikko meni pilalle haavipallon EM-kisoissa, eikä kenttää nyt voi käyttää ennen perusteellista kunnostamista. Tämä on todiste siitä, että jos Kisapuisto aiotaan ottaa uudelleen todelliseen käyttöön, kentälle on asennettava kaiken kestävä keinonurmi.

3. Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok) kirjoittaa kaupungin internetsivuilla, että toriparkki tarvitaan lisäämään kaupungin vetovoimaisuutta - pitää saada uusia parkkipaikkoja uutta liikerakentamista varten. Tämä todistaa, että toriparkki ja Alatorin muuttaminen liikerakennusten tontiksi liittyvät toisiinsa. Jos siis toriparkki, niin sitten myös Alatorille kauppakeskus.

kari.naskinen@gmail.com

Kaikkia asioita voi vertailla

Kovin erilaisia asioita ei voi vertailla keskenään, sanotaan nyt, kun rohjetaan asettaa rinnakkain yksityisautoilun edistäminen ja terveydenhoito.

"Näitä asioita ei pidä sotkea toisiinsa", kirjoitti yrittäjä Kari Kivikoski ESS:n mielipidesivulla maanantaina.

Sotkea ei pidäkään, mutta vertailla voi. Kaikkia asioita voi kuntataloudessa vertailla, kun niitä pannaan rinnakkain taloudellisten vaikutustensa osalta. Kun toriparkin rakentaminen maksaisi 15 miljoonaa euroa, niin joka iikka voi halutessaan asettaa kysymyksen, mitä muuta tuolla summalla saisi.

Kivikoski sanoo, että toriparkki olisi investointi tulevaisuuteen. Sen sijaan Kivikoski väheksyy, suorastaan pilkkaa rahankäyttöä sosiaali- ja terveydenhoitoon: "jos kyseinen rahasumma siirretään sosiaali- tai terveyspuolelle, se on nopeasti käytetty, mutta mitä sen jälkeen".

Että mitä sen jälkeen? Kivikoskelle ei näköjään merkitse mitään sosiaalinen ja terveydellinen hyvinvointi. Ei varsinkaan sellainen, mikä saadaan aikaan hänenkin maksamillaan verorahoilla. Kivikosken verorahat pitäisi mieluummin panna johonkin tuottavampaan, ja hoitakoot ihmiset terveyttään omilla rahoillaan niin kuin johtaja Kivikoskikin.

kari.naskinen@gmail.com

Ajojahdit tuottavat tulosta

Ensin lähti Tarmo Pipatti, nyt Petri Mäkinen (kuvassa). Molemmat joutuivat Lahdessa Kokoomuksen ja muunkin porvarileirin ajojahtien kohteiksi, ja tämän seurauksena jättivät paikkansa.

Ajatusmaailmoiltaan Pipatti ja Mäkinen liikkuvat demareiden oikeassa laidassa, ja Lahdessa SDP:n jäsenkirja on nykyisin rasite.

Pipatti oli dynaamisin kaupunginjohtaja, mitä Lahdessa oli 30 vuoteen ollut. Muutamat hölmöt lausunnot julkisuudessa ja lapsellinen syntymäpäivälahjatoive (moottorikelkka) tekivät kuitenkin Pipatista eräänlaisen pellen, joka oli sallittua julkista riistaa kaikille mustamaalaajille.

Muistan hyvin, miten esimerkiksi tunnetut yritysjohtajat pyysivät minua toistuvasti mollimaan Pipattia, kun olin Uuden Lahden päätoimittajana – ei niin väliä asiasta, kunhan vain jotenkin olisin Pipattia ryöpyttänyt. Kritiikkiä esitinkin, mutta se ei yritysjohtajille riittänyt, koska se ei ollut tarpeeksi härskiä.

Ei Pipatti ilman tätä ajojahtia Lahdesta olisi lähtenyt. Sama koskee Mäkistä.

Kun yht. maist. Petri Mäkinen valittiin Lakesin toimitusjohtajaksi 2003, alkoi kampitus heti. Syynä oli se, että nyt se Pipatti ”alkaa raahata kavereitaan Jyväskylästä Lahteen”.

Mäkisenkin kohdalla taakkaa lisäsivät tehtävienhoidon ulkopuoliset asiat. Siinä missä Pipatti möhli moottorikelkkajutulla ja lausunnollaan radiomastojen väliin suunnitellusta taideteoksesta, siinä Mäkisen riesaksi muodostui liian hyvä pukeutuminen. Ei voitu ymmärtää, että kuntien palkollisena oleva mies pukeutuu arkisinkin mustaan Armani-pukuun ja ajaa hienolla AMG-Mersulla.

Toisaalta kuitenkin yritysjohtajat moittivat minullekin Pipattia siitä, että tämä ei ollut tullut joihinkin yrittäjien tilaisuuksiin riittävän hyvin pukeutuneena, ei edes solmiota.

”Lakesin rahankäyttö on leväperäistä”, väitettiin viimeksi. Kuitenkaan mitään epäselvyyksiä ei ole ollut. Lakesin hallitus ei ole havainnut minkäänlaisia väärinkäytöksiä, ei edes virheitä.

Nimettöminä esiintyneet ”sisäpiiriläiset” ovat kuitenkin pyörittäneet ajojahtirulettiaan väsymättä. Viimeksi pari viikkoa sitten ESS teki ison jutun näiden ”sisäpiiriläisten” antamien ”tietojen” pohjalta. Tiedonantajia oli kaksi – iso juttu lehteen – jutun loppuun kuitenkin pieni maininta siitä, että toinen tiedonantajista sanoutui irti kaikista Lakesin rahankäyttöä ja johtamiskulttuuria koskevista väitteistä.

Yksi syytös on koskenut konsulttiselvityksiin menneitä suuria rahasummia. Tältäkin osin kysymyksessä on kuitenkin vain se kehitys, mikä on käynnissä, kun kuntien henkilöstöjä on vähennetty ja toimintoja ulkoistettu. Lahden kaupunki käyttää vuosittain konsulttipalveluihin noin 500 000 euroa.

kari.naskinen@gmail.com

Toriparkki ja halvimmat huorat

Tämä kuva on Sapokanlahdesta Kotkasta. Vuonna 1990 aloitettiin osittain umpeenkasvaneen ja pahoin saastuneen merenlahdenpoukaman parannustyöt. Neljä vuotta myöhemmin Sapokanlahti palkittiin Vuoden ympäristörakenteena.

Kotkassa on muutenkin tehty paljon ympäristön viihtyisyyden parantamiseksi. Esimerkiksi Keskuskadun 800 metriä pitkästä lehmusesplanadista on tehty veistospuisto; siellä on myös Olavi Lanun betoninen Makaava pajutyttö, joka on sukua Lahdessa Kirkkokadun ja Mariankadun kulmassa olevalle Pajutytölle. Tämä hanke sai vuonna 2003 Suomen kuvanveistäjäliitolta Pro Sculptura -mitalin.

Kotkasta voisi hakea mallia Lahteenkin. Onhan siellä se uusi toriparkkikin maan alla. Sen rakentamista on Lahdessakin jo kehuttu.

Perustelut Kotkan toriparkille ovat kuitenkin kokonaan toisenlaiset kuin Lahden toriparkkifanaatikkojen perustelut täällä. Kotkassa 500 auton toriparkki rakennettiin kauppakeskus Pasaatin alle tilanteessa, jossa kaupungin keskustassa ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään muita parkkilaitoksia.

Lahdessa tilanne olisi vastaavanlainen, jos täällä olisivat yhdessä nipussa kauppatori, Trio ja Sokos, mutta niitä varten ei olisi autopaikkoja kuin katujen varsilla. Kotkassa näin oli, joten oli perusteltua rakentaa toriparkki.

Lahdessa riittää kuitenkin puolityhjiä parkkihalleja nytkin taas, kun elokuun markkinat keskiviikkona järjestetään.

Lahdessa yrittäjät, jotka vinkuvat valituksiaan aina ja joka paikassa, vaativat veronmaksajia rakentamaan heidän asiakkailleen toriparkkihallin. Lisäksi yrittäjät sanovat, että kaikki kaupungin perimät parkkimaksut tulisi ohjata yrittäjien liikevoittojen maksimoimiseen. Eikä niitä ainakaan pitäisi tuhlata vanhustenhoitoon, kuten yrittäjien edustajana on keskustaisäntä Riku Jaro julistanut.

Ei kaupungin taloutta kuitenkin tällaisella korvamerkkirahoituksella hoideta. En minä ainakaan hyväksyisi, että parkkimittareihin panemani kolikot ja maksamani parkkisakot automaattisesti ohjautuisivat uusien parkkihallien tekemiseen. Kaikki kaupungin keräämät maksut ja verot tietenkin menevät yhteiseen läjään, mistä kaupunginvaltuutetut sitten päättävät sijoittaa rahoja mihin meidän veronmaksajien parhaaksi näkevät.

Sitäpaitsi kyllä kaupunki on kautta aikojen tehnyt valtavan isoja investointeja rakentaessaan katuja, joita pitkin asiakkaiden on hyvä kulkea kauppoihin.

Kotkasta vielä sen verran, että uusi Merikeskus Vellamo on komea rakennus. Kuuluu arkkitehtuuriltaan samaan luokkaan Kiasman kanssa. Tuli maksamaan 38 miljoonaa euroa, ja nyt Suomen merimuseo (valtio) maksaa Kotkan kaupungille vuokraa millin vuodessa. Hieno ratkaisu nimenomaan näin, sillä vaihtoehtoisina rakennuspaikkoina olivat Helsinki ja Turku.

Vellamon rakenteissa on paljon puuta, ja Sibeliustalon tavoin tämänkin hankkeen tärkeänä kummisetänä oli Paavo Lipponen.

Nyt Kotkassa kehutaan, että ”meillä on Pasaati, Vellamo, toriparkki ja halvimmat huorat”.

Sen minäkin totesin, että myös bensa on maan halvinta. Vierailupäivänäni Kotkassa bensalitra maksoi 1,45, kun hinnat Lahdessa olivat 1,55 – 1,57. Onkohan niillä suora putki satamassa olevista bensatankkerilaivoista?

kari.naskinen@gmail.com

Typeriä, onttoja kysymyksiä

Oltiin Savonlinnassa katsomassa kiinalaista oopperaa yhdessä tasavallan presidentin Tarja Halosen kanssa. Enemmän siellä kuitenkin oli porvareita firmojen rahoilla. Harmi kuitenkin, etteivät Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen olleet paikalla, koska heillä olisi ollut vastaukset niihin kysymyksiin, joita kiinalainen nykyooppera Uhkapeli esitti.

Vanhasen ja Kataisen sananvalinnat ovat kuitenkin tulleet viime viikkojen budjettikeskustelun yhteydessä niin tutuiksi, että voin tässä referoida heidän vastauksiaan myös oopperan herättämiin kysymyksiin:

Kuinka itse sopeutuisin köyhyyteen?

Vanhanen: ”Typerä kysymys. Ei ole ajankohtainen, eikä sellaiseksi tule.”

Jos rikastuisin yllättäen, säilyttäisinkö myötätuntoni muita kohtaan?

Katainen: ”Onttoa puhetta. En rikastu yllättäen, vaan kaikki on selvää jo perintötekijöitä myöten. Perintö- ja kaikkien muidenkin hyväosaisten verojen poistaminen varmisti sen, että yllätyksiä ei tule.”

Jos naisin rikkautta, muuttaisiko se omaatuntoani?

Vanhanen: ”Kateellisten panettelua. Jos nain rikkautta, se on yksityisasiani eikä kuulu muille, ja omaatuntoa minulla ei ole, joten ei se miksikään voi koskaan muuttua.”

Jos voittaisin ison summan rahaa, menettäisinkö elämänhallintani?

Katainen: ”Kysymys kumpuaa tietämättömyydestä. Minä hallitsen elämäni aina ja olen siksi parempi ihminen kuin esimerkiksi ne pitkäaikaistyöttömät ja muut syrjäytyneet luuserit, joilla pinna palaa liian herkästi ja alkavat sitten alkoholisoitua."

¤ ¤ ¤

Jouduin yhteen kysymykseen vastaamaan minäkin. Tuli tuttava vastaan Savonlinnan torilla ja kysyi, että kenen kutsumina me olemme oopperajuhlilla. Kysyjän ihmetys oli suuri, kun kerroin, että emme kenenkään, vaan olemme ihan itse ostaneet pääsylippumme ynnä muun reissussa tarvittavan.

Tämä se on meidän tavallisten ihmisten kohtalo. Kun ei kuulu herrojen seurakuntiin, pitää itse kustantaa huvinsa.

Ne taas, jotka kuuluvat piireihin ja ovat tottuneet siihen, että mihinkään ei tarvitse itse maksaa, eivät koskaan muualle menekään kuin kutsutilaisuuksiin. Ei tämä eliitti edes tiedä, miten jossakin lippuluukulla käyttäydytään. Eivätkä he muutenkaan alennu moiseen rahvaanomaisuuteen. Kaulaan on saatava muovikortti, jossa lukee VIP.

Alkukesästä tällaisen "ongelman" aiheuttivat F1-venekilpailu. Pari kaupunginvaltuutettua kertoi, että he eivät olleet tapahtumaa seuraamassa, koska "ei ollut tullut minkäänlaista kutsua". Kun on ilmaiseen tottunut, niin kaiken on sitten oltava sellaista.

Tyypillisiä VIP-tilaisuuksia ovat ne, joita palloiluseurat pitävät sarjakauden alkaessa. Kutsuvieraat syötetään ja juotetaan, mutta kun tavalliset sarjapelit jatkuvat viikon kuluttua, ei kutsuvierastilaisuuden vieraista enää ole paikalla kuin yksi sadasta.

kari.naskinen@gmail.com

En osaa muualle mennä

Kesä on puolessa, ja takana on puolet kesän tapahtumatarjonnasta. Lahden seudullakin on taas ollut sellainen vilske, että kaikkiin tapahtumiin ei ole millään ehtinyt.

Yksi mielenkiintoisimmista on aina Mallusjoen nuorisoseuran Takinkääntöviikko Orimattilassa. Omalaatuinenkin se on, niin kuin esimerkiksi siltä osin, että sen konsertteihin on ilmainen sisäänpääsy.

Toista oli Hollolan keskiaikatapahtumassa. Kun menin sinne tutustumaan avajaispäivänä perjantaina klo 18.15, pääsymaksu oli viisi euroa. Sen vastineeksi pääsi tutustumaan markkinapaikalla oleviin myyntikojuihin. Eivätkä kaikki myyjät edes olleet paikalla, vaan sanottiin, että osa tulee vasta seuraavana päivänä.

Lehdestä olin lukenut ilmoituksen keskiaikatapahtumasta, mutta siitä ei käynyt ilmi, että ohjelmalliset tapahtumat olivat varsinaisesti vasta lauantaina ja sunnuntaina.

Mallusjoella sen sijaan oli täysipainoinen avajaisilta. Kesäorimattilalainen Kaj Chydenius (kuva) oli jo yhdennentoista kerran mukana, ja ohjelmassa oli 27 hänen säveltämäänsä laulua. Tekstintekijöistä kaksi oli paikallakin, Anu Haapa Nastolasta ja Leena Rehula Luhtikylästä. Konsertin laulajat olivat kaikki Orimattilasta lähtöisin: Taru Nyman, Sanna Kemppainen, Suvi-Sini Peltola ja Aatu Kyrö.

Tapansa mukaan Chydenius toi jälleen kuultavaksi uutta tuotantoaan. Lauluista yksitoista oli kantaesityksiä. Niitähän riittää, sillä Chydeniuksen laulutehtaan tuotanto ei pätki – tänäkin vuonna on syntynyt jo yli sata uutta sävellystä.

Nyt tätä sävellystyötä on jatkunut melkein puoli vuosisataa. Ensimmäiseksi aikuisiän sävellyksekseen Chydenius mainitsee Lemminkäisen äidin kehtolaulun vuodelta 1964.

Mallusjoen konsertille oli nimen antanut Leena Rehulan yksi runo: En osaa muualle mennä. Chydeniuskaan ei osaa kesäisin Helsingistä mennä muualle kuin mökeilleen Orimattilaan ja Jyväskylään.

Ensi vuonna Chydenius täyttää 70 vuotta ja silloin on tiedossa 70-vuotisjuhlakonsertti myös Mallusjoella. Jos yhtään osaan ennustaa, niin konsertin talviset versiot kuullaan myöhemmin syksyllä 2009 Kulttuuritalossa Helsingissä ja Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa.

Tulevana syksynä Jukon ja Chydeniuksen yhteistyö jatkuu kolmella eri produktiolla. Lokakuussa saa ensi-iltansa satuooppera Tyttö, jonka tuuli vei ja lokakuussa on myös lauluilta Elämän laulut, jossa esiintyvät mm. Ismo Kallio, Monna Kamu ja Taru Nyman. Ritva Sorvali esittää Lauluja rakkaudesta joulukuun alussa.

(Jos Kaj Chydenius nyt joutuisi autiolle saarelle ja saisi ottaa mukaansa yhden runon, se olisi Saima Harmajan On maa.)

Milla Mäkinen Savonlinnassa

Lahtelaista laulamista puolestaan kuultiin Timo Mustakallio -laulukilpailussa Savonlinnassa. Loppukilpailuun oli 57 hakijasta kelpuutettu 16, joista nuorimpana sopraano Milla Mäkinen (22). Loppukilpailun ensimmäisessä osassa Milla esitti Griegin Kevätlaulun "Enno ein gong" ja Magdan aarian Puccinin La rondinesta. Illan finaaliin (8 laulajaa) Milla ei kuitenkaan selviytynyt, vaikka tuomarointi olisi perustellusti voinut olla toisenkinlainen tältä osin.

Eipä silti, kyllä tuomarit kovan luokan ammattimiehiä olivat, Tom Krause ja oopperajuhlien uusi taiteellinen johtaja Jari Hämäläinen. Eivät he valinneet finaaliin myöskään sopraano Ida Wallénia (29), joka on tehnyt uraa kohta kymmenen vuotta Saksassa ja ehtinyt laulaa jo Savonlinnan Taikahuilussakin.

Milla Mäkinen opiskeli Lahden konservatoriossa 1993 - 2007, ja nyt hän opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa opettajanaan Sirkka Parviainen. Toissa vuonna Milla Mäkinen lauloi Giannettan roolin Lahden oopperayhdistyksen Lemmenjuomassa, ja viimeiset kolme vuotta hän on myös laulanut Savonlinnan oopperajuhlakuorossa.

kari.naskinen@gmail.com

Kauppila, Nurmi, Skinnari, Viljanen, Rehula - teidän paikkanne ei ole valtuustossa

Viikkouutisten demaripakinoitsija "Kaupungintalon porttivahti" kiinnitti huomiota Lahden Kokoomuksen ideologiseen kärkihankkeeseen lähestyttäessä kunnallisvaaleja: sataman lokit on saatava häädetyksi.

Näin tosiaan näyttää olevan. Kun on seurannut lehtien yleisönosastoja, niin kokoomuslaisten suurin huolenaihe Lahdessa ovat lokit. Eivät kiinnosta ala-asteen luokkakoot, lääkärille pääsyt tai vanhustenhuolto, kuten porttivahti kirjoitti.

Käyn usein satamassa. Siellähän ne lokit ovat aallonmurtajalla, ja taitaa olla alkukesä, kun ne pitävät kovaa ääntä. Joku on kuulemma saanut valkoisen lokinpaskankin olkapäälleen. Kokoomuksen lokeista pitämä meteli on kuitenkin ylimitoitettu, mutta sen joutuu ymmärtämään vaalien läheisyyden takia.

Valtuustovaalit ovat vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Ehdokkaiksi ovat Lahden seudullakin lähdössä myös kaikki kansanedustajat.

Kumma, ettei tätä asiaa saada järjestykseen. Kansanedustajilla luulisi olevan aivan tarpeeksi töitä eduskunnassa ja palkkaakin saa riittävästi, mutta siitä huolimatta heidän pitää ängetä myös valtuustoihin.

Eihän EU-parlamenttiinkaan valittava saa olla samanaikaisesti oman maansa eduskunnassa. Sama systeemi olisi saatava koskemaan eduskuntaa ja valtuustoja.

Kansanedustajille valtuustotyöskentely ei ole mitään muuta kuin vaalityötä seuraavia eduskuntavaaleja varten. Pitää olla ainakin paikallisesti esillä, jos vaikka sattuisi eduskuntatasolla olemaankin näkymätön. Eivätkä kokouspalkkiotkaan ihan mitättömiä ole.

Jonkinlaista kieroutunutta vallanhimoakin tähän liittyy. Esimerkiksi Matti Vanhasen kohdalla on kysymys myös sairaalloisesta narsismista. Pääministerin työ- ja naiskiireet ovat takuulla sitä luokkaa, että hyvin voisi jättää valtuustopaikkansa Nurmijärvellä jonkun oman kunnan asioihin perehtyvän täytettäväksi.

Vanhanen on Suomen ensimmäinen pääministeri, jolle ei tämä valtiollinen vakanssi riitä, vaan pitää olla mukana myös kunnanvaltuustossa.

Lahden lähihistoriassa on demarien Ulla Juurola ollut ainoa kansanedustaja, joka tultuaan valituksi eduskuntaan on jättäytynyt pois kaupunginvaltuustosta.

kari.naskinen@gmail.com