Ydinsodan uhka myös Dyynillä

Vaikka Dyyni-elokuvan Osa kaksi (2024) on ensimmäistäkin osaa seikkailullisempi action-scifi, on se teemoiltaan edelleen syvällinen, jos siitä näkövinkkelistä haluaa elokuvaa katsoa. Jo ennen alkutekstejä Arrakis-planeetan keisarin tytär sanoo, että hänen isänsä vallankäyttö perustuu tarkkaan laskelmointiin, ja kuvat Harkonnenin suvun suuresta sotilasparaatista tuovat suoraan mieleen Saksan natsipuolueen isot kokousparaatit Nürnbergissä 1930-luvulla. Elokuvan loppuvaiheissa on toinen paraati, jossa liehuvat viirit varustettuna T-kirjaimesta muotoilluilla kirjaimilla muistuttaen Elon Muskin autofirman liikemerkkiä. Ivalo-sarjaelokuvassa on roistomaisen yrityksen liikemerkki niin ikään versioitu Teslan logosta. Dyynissä maailmankaikkeuden Padishah-keisari täsmentääkin, että sydämen ei pidä hallita, tarkoittaen tällä sitä, että voima se on joka ratkaisee.

Dyynillä eletään vuotta 10 191, mutta ongelmat ovat samoja kuin täällä tänä päivänä. Sodanuhka on jatkuvasti päällä. Dyyni-universumissa kysymys on kapinasta eli sisällissodasta ja tilanteet ovat yhtä vaarallisia kuin meillä nyt. Molemmilla osapuolilla on omat ydinarsenaalinsa, ja fremenien heimolla se koostuu 92 ydinkärjestä. Sattumako on, että Israelilla on nyt 90 ydinkärkeä? Harkonnenien ydinkärkien määrä ei tule näin tarkasti esille. Lopun taisteluista en saanut selvää, käytettinkö ydinaseita, mutta ratkaisuun joka tapauksessa päästään, mutta kuten omasta maailmastamme jo tiedämme, ei lopullisia ratkaisuja ole. Päähenkilön Paul Atreidesin äiti Lady Jessica sanookin lopuksi, että Pyhä sota alkaa. Paul on jo aiemmin nähnyt unenkin Pyhästä sodasta, jossa miljoonia ihmisiä kuolee sotaväkivallan lisäksi nälkään. Pyhän sodan vuoro on Dyynin kolmannessa osassa, jonka ensi-illaksi on suunniteltu 18.12.2026.

Denis Villeneuven ohjaama elokuva on mahtipontisen komea. Dvd:ltä sen katsoin, mutta täydellisen kokemuksen saadakseen olisi tietenkin pitänyt mennä Finnkinon Itiksessä olevaan IMAX-teatteriin. Sellaisella valtavankokoisella, kaarevalla valkokankaalla 70 mm:n filmillä kuvattu elokuva on toista kuin metrinlevyisellä tv-ruudulla. Pääkuvaaja on taas ollut Greig Fraser ja jälki on upeaa. Fraser on myös uusimman Batmanin kuvaaja, ja toinen osa sille tulee 2027. IMAX varmaan paljastaa telkkaria paremmin, miksi Dyyni Toinen osa sai Oscarit visuaalisista tehosteista ja äänestä. Tämä äänipuoli on kuitenkin sellainen, että Tennispalatsin suurimmassa salissa käydessäni olen pitänyt päässäni vastamelukuulokkeita.

Dyynin kuvauspaikkoja ovat olleet mm. Abu Dhabin ja Jordanian aavikot. Harvinaisen hieno kohtaus on elokuvan alkuvaiheissa Fremenin ja Harkonnenin sotilaiden avaustaistelu, joka kuvattiin 25.10.2022 olleen osittaisen auringonpimennyksen aikana. Pimenevä aurinko on taustana, kun Lady Jessica iskee kivellä yhden Harkonnenin sotilaan kuoliaaksi. Elokuvan nimi siis tulee aavikoiden dyynimuodostelmista, vaikka kuvattavan planeetan nimi ei Dyyni olekaan. Frank Herbertin alkuperäisen romaaninkin nimi on Dyyni (1965); oli varmaan kaupallisesti parempi valinta kuin Arrakis. Lisäksi hiekkadyynit kiteyttävät mielikuvan eksoottisesta, mystisestä autiomaasta fremenien elämän ankarina elinolosuhteina.

Parempaan ollaan kuitenkin menossa. Paul sanoo joukoilleen, että veden niukkuudesta huolimatta vettä kyllä löytyy ja että hän tulee kuin messias konsanaan johdattamaan kansansa vihreään paratiisiin. Näin Paul ottaa kantaa ilmastonmuutokseenkin: on toivoa ympäristön ennallistamisesta. Messiaana häntä toiset pitävätkin, toiset taas huijarina. Dyynin kolmas osa tulee joka tapauksessa Herbertin kirjasta Dyynin messias (1969), jossa aikaa on kulunut 12 vuotta nyt nähdystä. Siinä Paul Atreides on päässyt valta-asemaan, mutta ei ole kyennyt pitämään aisoissa pyhän sodan nimissä taistelevia fanaatikkoja.

Paulin nousu messiaaniseksi hahmoksi fremenien keskuudessa korostaa sitä, miten uskonnollisia ja ideologisia asioita voidaan käyttää vallan välineinä. Taas tulee mieleen Israel, kuten myös poliittinen populismi, joka pyrkii karismaattisten johtajien avulla kiihdyttämään kansoja väkivaltaisiinkin tekoihin. Dyynissä voidaan nähdä vertauskuvaa siitä, miten yhteisöjä voidaan huijata lupauksilla pelastuksesta ja paremmasta tulevaisuudesta.

Yksi tärkeä viittaus Dyynissä nykyaikaan on se geopolitiikkaa, johovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet luonnonvarat. Arrakis-planeetan arvokkainta on jokin täydellisen erinomainen mauste, joten sen hallinnasta taistelevat kaikki. Täsmälleen sama on tilanne täällä tutussa maailmassa, jossa raakaöljy ja harvinaiset mineraalit liittyvät edelleen geopoliittisiin konflikteihin. Arrakisin alkuperäiskansa fremenit edustavat hyväksikäytettyjä yhteisöjä, jotka jäävät suurempien pelinappuloiksi, vrt. Lähi-idän tai muiden kolonialismin historia.

Niin ja sitten vielä ne hurjat hiekkamadot. Ne ovat yhä mukana ja hiekkamadolla ratsastaminen on hurjaa touhua. Mukana ovat myös lentokoneet, jotka lentävät räpyttävillä siivillä 6/kone, luultavasti 10 000 räpäytystä minuutissa.

Enemmän pidin nyt Dyynistä kuin sen ensimmäisestä osasta (2021), näköjään olin päässyt paremmin sisälle tähän aika yksinkertaiseen tarinaan, kun otin uuden lähtökohdan ja vedin vertauskuvallisia yhtäläisyysviivoja omaan aikaamme.

kari.naskinen@gmail.com