Yhtenä päivänä tein munakasta, kun tuli mieleen, että mitähän kana tuumaa, kun se huomaa jonkun vieneen munat pesästä. Ymmärtääkö kanan aivoilla harmitella, että nyt taas munin munia turhaan, kun ei niistä voi hautoa uusia tipuja? Sattumalta olin juuri viime viikolla perehtynyt edesmenneen suunnittelijan, taiteilijan ja ajattelijan Erkki Kurenniemen (1941 - 2017) pohdintoihin, joissa hän oli todennut sellaisenkin, että monet linnut osaavat nukkua vain toisella aivopuoliskollaan. Asia oli tullut esille Kurenniemen ja kirjailija Leena Krohnin kirjeenvaihdossa, jonka Leena Krohn julkaisi esseekokoelmassaan 3 sokeaa miestä ja 1 näkevä (WSOY, 2003).
Eli tajuaako kana ainakin toisella aivopuoliskollaan, että taas on mummo käynyt hakemassa munat. Tuli mummo mieleen siksi, että aikoinaan Kangasalan-mummoni pyysi minuakin joskus hakemaan kanalasta munia ruuanlaittoa varten. Hurjempi juttu oli, kun kerran mummo sanoi, että haluatteko nähdä, kun hän katkaisee kanalta kaulan. Tietysti halusimme, ja samalla tuli todistetuksi, että sanonta ”lentää kuin päätön kana” on totta. Kana pölkyn päälle ja mummo heilautti kirveellä kaulan poikki. Kana lensi heti sen jälkeen 2-3 metriä päättömänä.
Sellainenkin kana-asia jäi mieleen, että kun joskus leikimme serkkulikan kanssa kanahäkin vieressä olleella kalliolla, niin seuraavana päivänä kanat olivat munineet ”nahkamunia”. Olivat pelästyneet ja mummo sanoi kanojen stressaantuneen kovaäänisestä leikistämme ja munineen hädissään keskeneräisiä munia, joissa ei ollut ollenkaan kuoria, vaan pelkästään se ohut kalvo pitämässä munaa koossa.
Joskus sanotaan toisesta ihmisestä, että sillä on kanan aivot. Aloin etsiä netistä lisää tietoa kanan aivoista ja löytyi juttu tieteen akateemikon ja Aalto-yliopiston entisen aivotutkijaprofessorin Riitta Harin kirjasta Jos sinulla olisi kanan aivot (Gaudeamus, 2025). Siitä käy ilmi, että ei kananaivoinen mikään täysi pönttöpää ole. Kanalla esimerkiksi on yllättävän hyvä muisti, sillä se pystyy tunnistamaan ja muistamaan jopa yli sata eri yksilöä, mukaanlukien ihmisiäkin. Kangasalan kanatkin siis tunsivat hyvin mummon, mutta ei minua, mistä johtuen pelästyksissään tekivät nahkamunia.
Parhaimmillaan kanat ovat fiksumpia kuin jotkut ihmisetkin. Riitta Harin mukaan kanat nimittäin osaavat ratkoa omassa elinpiirissään monimutkaisia ongelmia, ymmärtävät syy-seuraussuhteita, välittävät tietoa muille, miettivät jopa tulevaisuutta ja osaavat osoittaa itsehillintää, jos tietävät sen palkitsevan myöhemmin. Kaikista kansanedustajistakaan ei aina voi sanoa samaa. Kanat voivat jopa punastua.
Kaupunkilaiselämässä kanat eivät kuitenkaan ole omimmillaan. Joskus 80-luvulla kävimme pääsiäisviikolla pikkutyttöjemme kanssa Hämeenkoskella ostamassa kolme pääsiäistipua. Nimiksi annoimme Katan, Samin ja Hermannin – tulivat muistaakseni sen hetken nättien tipujen mukaan Kata Kärkkäisestä ja Samantha Foxista, mutta Hermannin nimihistoriaa en muista. Ongelma syntyi lopulta, kun ne kanoiksi jo kasvettuaan vietiin Porlammin-mummun siskon kanalaan, jossa ne aiheuttivat sekamelskan. Kata, Sam ja Hermanni eivät olleet oppineet kanaloissa noudatettavaa nokkimisjärjestystä, vaan panivat luomukanayhteisössä ranttaliksi. En muista, miten siitä selvittiin, mutta kai siellä kaupunkilaiskanat saivat sakinhivutusta.
Kanojen aivotoiminta joka tapauksessa kiinnostaa. Sitä Kurenniemi ja Hari eivät kuitenkaan osanneet sanoa, tuleeko kanojen sielunelämään vamma, kun munia on viety. Vaikka ovat jo tietysti tottuneetkin siihen, niin varastettujen kananmunien syöminen tuntuu tästä eteenpäin vaikealta. Broilereita en 40 vuoteen ole syönyt, koska ne muistuttavat aina Katasta, Samista ja Hermannista.
kari.naskinen@gmail.com
