Helsingin Sanomissa oli eilen selvitys siitä uudesta oikeistoajattelusta, jossa keskeinen vihollinen on liberalismi. Tämän ajattelun tunnetuimmiksi edustajiksi valtiollisella tasolla mainittiin Donald Trump ja Viktor Orban. Näiden johtajien mukaan liberalismi tuhoaa hyvän elämän perusteet, koska se korottaa ihmisoikeuksia ja demokraattisen oikeusvaltion periaatteita. Mitähän Trump, Orban ja kaverinsa liberalismilla tarkoittavat, kun vakiintuneiden määritelmien mukaan se vastustaa valtion liian tiukkaa puuttumista yksilön elämään ja taloudelliseen toimintaan? Ajattelevat ilmeisesti, että heidän johtamansa valtiot ovat kuitenkin tärkeitä, koska ne voivat varmistaa hyvät toimintamahdollisuudet yksilöiden omistamille yrityksille. Näin Trump, Orban ja meillä Petteri Orpo pyrkivät noudattamaan tähän perustuvaa politiikkaa, jonka tunnetuimmat edustajat viime vuosikymmeninä ovat olleet Ronald Reagan ja Margaret Thatcher.
Liberalismilla ei tällä ole mitään tekemistä. Eikä uusliberalismi-termikään ole hyvä, koska se vain sekoittaa asiaa. Uusliberalistinen ideologia nimittäin vähät välittää niistä varsinaisista vapauksista, joita varsinainen liberalismi tarkoittaa. Parempi termi uusliberalismille on George Sorosin keksimä markkinafundamentalismi, koska Trumpin ja Orbanin hengenheimolaisten usko vapaiden markkinoiden ylivertaisuuteen muistuttaa lähinnä uskonnollista vakaumusta.
Kauppatieteiden
tohtori Christer
Lindholm Åbo
Akademista sanoo kirjassaan tämän lajin fundamentalismista, että
sen esittäminen todellisena yhteiskunnallisena vaihtoehtona on
törkeä rikkomus demokratian kaikkein pyhimpiä perusperiaatteita
vastaan. Tästä huolimatta Britannian ”uudessa
työväenpuolueessakin” Tony
Blairin pääministerikaudella
otettiin Thatcherin ideologia hyvin vastaan. Tuolloin oli sellainen
tilanne, että Berliinin muurin kaatumisen ja Neuvostoliiton alamäen
alettua vasemmistopuolueet rypivät krapulassa, eivätkä kyenneet
tarjoamaan markkinafundamentalismille uskottavaa vaihtoehtoa.
(Totuudenjälkeinen
talouspolitiikka Thatcherista Trumpiin, 2019).
Tähän
kohtaan Lindholm lainaa August
Strindbergin
määritelmää taloustieteestä: ”Se
on tiede,
jonka yläluokka on keksinyt päästäkseen käsiksi alaluokan
tekemän työn hedelmiin.”
Helsingin Sanomien juttu oli
otsikoitu ”Miehet, jotka vihaavat liberaaleja”. Miehet ovat
Orbanin lisäksi amerikkalaisia: Trumpin lisäksi Tucker
Carlson, Patrick Deneen, Matt Goodwin, Kevin Roberts, J.D. Vance ja
Adrian
Vermeule.
Heidän hyväksyntänsä oikean liberialismin periaatteista on
vain omaisuus, joka hankitaan täysin rajoittamattomalla
elinkeinotoiminnalla ja sen mahdollistavilla vapailla markkinoilla.
Verotuksen lopettamista nämä fundamentalistit eivät vielä ole
aivan vakavissaan ehdottaneet, mutta sen säätämistä
markkinafundamentalismin
etuja ajavaksi tehdään jo Suomessakin. Petteri Orpo ja Riikka
Purra ovat
rakentaneet verouudistusta, josta hyötyvät vain kaikkein
rikkaimmat, ja tämä siksi, että nämä rikkaat ovat yrityselämän
takana ja heidän etunsa ovat ensisijaisia.
Suomen
yrittäjien puheenjohtaja Mikael
Pentikäinenkin
on
sanonut, että Purran talous- ja työmarkkinapolitiikassa on samoja
elementtejä kuin oli Thathcherilla. Onpa tietenkin. Myös Purran
aikana työttömien määrä on valtavasti lisääntynyt,
eriarvoisuus ja köyhyys kasvaneet.
Mutta
ei hätää, luokkataisteluun ei enää lähdetä, koska
syrjäytetyillekin riittävät hyvänolon saamiseksi Applen kännykkä
ja Niken lenkkarit sekä vähän paremmassa jamassa oleville
työläisille Slavoj
Zizekin mukaan
hyvät kodinkoneet, viihde-elektroniikka ja lomamatkat.
Liberalismin
kanssa ei autoritääriä piirteitä sisältävällä uusliberalismilla ole mitään tekemistä, parempi olisi
puhua suoraan äärioikeistosta ja siihen liittyvistä ideologisista
tavoitteista. Markkinafundamentalismi kuvaa tätä samaa, mutta on
liian hankala termi laajemmassa käytössä.
Ai ettei Erkkikään ota selvää, no kyllä kai Liikanen ja Tuomioja kuitenkin?
kari.naskinen@gmail.com
