maanantai 29. syyskuuta 2025

Liberalismista ei enää Erkkikään ota selvää


Helsingin Sanomissa oli eilen selvitys siitä
uudesta oikeistoajattelusta, jossa keskeinen vihollinen on liberalismi. Tämän ajattelun tunnetuimmiksi edustajiksi valtiollisella tasolla mainittiin Donald Trump ja Viktor Orban. Näiden johtajien mukaan liberalismi tuhoaa hyvän elämän perusteet, koska se korottaa ihmisoikeuksia ja demokraattisen oikeusvaltion periaatteita. Mitähän Trump, Orban ja kaverinsa liberalismilla tarkoittavat, kun vakiintuneiden määritelmien mukaan se vastustaa valtion liian tiukkaa puuttumista yksilön elämään ja taloudelliseen toimintaan? Ajattelevat ilmeisesti, että heidän johtamansa valtiot ovat kuitenkin tärkeitä, koska ne voivat varmistaa hyvät toimintamahdollisuudet yksilöiden omistamille yrityksille. Näin Trump, Orban ja meillä Petteri Orpo pyrkivät noudattamaan tähän perustuvaa politiikkaa, jonka tunnetuimmat edustajat viime vuosikymmeninä ovat olleet Ronald Reagan ja Margaret Thatcher.

Liberalismilla
ei tällä ole mitään tekemistä. Eikä uusliberalismi-termikään ole hyvä, koska se vain sekoittaa asiaa. Uusliberalistinen ideologia nimittäin vähät välittää niistä varsinaisista vapauksista, joita varsinainen liberalismi tarkoittaa. Parempi termi uusliberalismille on George Sorosin keksimä markkinafundamentalismi, koska Trumpin ja Orbanin hengenheimolaisten usko vapaiden markkinoiden ylivertaisuuteen muistuttaa lähinnä uskonnollista vakaumusta.

Kauppatieteiden tohtori Christer Lindholm Åbo Akademista sanoo kirjassaan tämän lajin fundamentalismista, että sen esittäminen todellisena yhteiskunnallisena vaihtoehtona on törkeä rikkomus demokratian kaikkein pyhimpiä perusperiaatteita vastaan. Tästä huolimatta Britannian ”uudessa työväenpuolueessakin” Tony Blairin pääministerikaudella otettiin Thatcherin ideologia hyvin vastaan. Tuolloin oli sellainen tilanne, että Berliinin muurin kaatumisen ja Neuvostoliiton alamäen alettua vasemmistopuolueet rypivät krapulassa, eivätkä kyenneet tarjoamaan markkinafundamentalismille uskottavaa vaihtoehtoa. (Totuudenjälkeinen talouspolitiikka Thatcherista Trumpiin, 2019).

Tähän kohtaan Lindholm lainaa August Strindbergin määritelmää taloustieteestä: ”Se on tiede, jonka yläluokka on keksinyt päästäkseen käsiksi alaluokan tekemän työn hedelmiin.”

Helsingin Sanomien juttu oli otsikoitu ”Miehet, jotka vihaavat liberaaleja”. Miehet ovat Orbanin lisäksi amerikkalaisia: Trumpin lisäksi
Tucker Carlson, Patrick Deneen, Matt Goodwin, Kevin Roberts, J.D. Vance ja Adrian Vermeule. Heidän hyväksyntänsä oikean liberialismin periaatteista on vain omaisuus, joka hankitaan täysin rajoittamattomalla elinkeinotoiminnalla ja sen mahdollistavilla vapailla markkinoilla. Verotuksen lopettamista nämä fundamentalistit eivät vielä ole aivan vakavissaan ehdottaneet, mutta sen säätämistä markkinafundamentalismin etuja ajavaksi tehdään jo Suomessakin. Petteri Orpo ja Riikka Purra ovat rakentaneet verouudistusta, josta hyötyvät vain kaikkein rikkaimmat, ja tämä siksi, että nämä rikkaat ovat yrityselämän takana ja heidän etunsa ovat ensisijaisia.

Suomen yrittäjien puheenjohtaja
Mikael Pentikäinenkin on sanonut, että Purran talous- ja työmarkkinapolitiikassa on samoja elementtejä kuin oli Thathcherilla. Onpa tietenkin. Myös Purran aikana työttömien määrä on valtavasti lisääntynyt, eriarvoisuus ja köyhyys kasvaneet.

Mutta ei hätää, luokkataisteluun ei enää lähdetä, koska syrjäytetyillekin riittävät hyvänolon saamiseksi Applen kännykkä ja Niken lenkkarit sekä vähän paremmassa jamassa oleville työläisille Slavoj Zizekin mukaan hyvät kodinkoneet, viihde-elektroniikka ja lomamatkat.

Liberalismin kanssa ei autoritääriä piirteitä sisältävällä uusliberalismilla ole mitään tekemistä, parempi olisi puhua suoraan äärioikeistosta ja siihen liittyvistä ideologisista tavoitteista. Markkinafundamentalismi kuvaa tätä samaa, mutta on liian hankala termi laajemmassa käytössä. 

Ai ettei Erkkikään ota selvää, no kyllä kai Liikanen ja Tuomioja kuitenkin?

kari.naskinen@gmail.com