Media keskittyy ja yhdenmukaistuu

EU:n medianvapausasetuksen yksi pyrkimys on suojella median moninaisuutta. Asetus edellyttää, että eri maissa tehdään kansalliset säännöt, joilla mahdollistetaan media-alalla tapahtuvien yrityskauppojen vaikutusten arviointi median moninaisuuteen ja riippumattomuuteen. Suomessa asia on pantu vireille ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2025.

Suomessakin yrityskaupat ovat johtaneet sellaiseen median keskittymiseen, että siihen on kiinnitetty huomiota jo muuallakin. Viime viikolla Unkarin ulkoministeri Peter Szijarton sanoi, että Suomen ulkoministerin Elina Valtosen kannattaisi tarkastella ensin suomalaisen mediakentän keskittymistä ennen kuin alkaa valistaa häntä lehdistönvapaudesta.

Vaikka unkarilaisella oli tuossa tahallista poliittista närkästystä, niin kyllähän Suomen lehdistötilanteessa on tällaista muutosta tapahtunut. Valtioneuvoston kanslian tilaamassa tuoreessa tutkimuksessa raportoidaan, että alueellisilla markkinoilla sanomalehdistö on erittäin keskittynyttä: ”Kahdessa maakunnassa, pian kolmessa, vallitsee yhden lehtitalon monopoli.” Tarkoitetaan tietenkin Keskisuomalainen-konsernia, joka omistaa oman peruslehtensä lisäksi nykyisin alueittensa ykköslehdet Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Kouvolassa, Kotkassa, Mikkelissä, Joensuussa, Savonlinnassa ja 47 muuta tilattavaa lehteä sekä 27 kaupunkilehteä. Lisäksi sillä on neljä kaupallista paikallisradioasemaa. Omalla nettisivullaan Keskisuomalainen retosteleekin heti otsikossa, että ”mediamme tavoittavat 3,1 miljoonaa suomalaista päivittäin”.

Uusimmassa Kanava-lehdessä 6/2024 asiasta kirjoittaa valaisevasti tutkimuksen yksi tekijöistä, tiedotusopin dosentti Heikki Hellman Tampereen yliopistosta. Hän ei näe Keskisuomalaisen rohmuamisessa pelkkää pahaa, vaan pitää jopa lohdullisena, että Keskisuomalainen on pystynyt kolminkertaistamaan liikevaihtonsa tällä paperilehtien auringonlaskun alalla. Tosiasia myös on, että ilman Jyväskylän entisten kepulaisten väliintuloa moni lehti olisi jo lopetettu.

”Keskittyminen saattaa luoda voimavaroja, joiden avulla lehdet selviävät digitaalisesta murroksesta”, kirjoittaa Hellman. ”Päättäessään myydä omistajat näyttävät hakevan isompia hartioita maakuntalehtensä tueksi varmistaakseen, että se ilmestyy jatkossakin.”

Viime vuonnakin päivälehtien tuotoista 77 prosenttia tuli yhä painetuista lehdistä. Niiden aika käy joka tapauksessa vähiin, koska kulut ovat moninkertaiset digilehteen verrattuna. Pelkästään painopaperin hinta on parissa vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Siksi murros on iso, eivätkä yksittäiset lehdet selviä siitä ilman uutta apua.

Pelkästään päivälehtiä on 2000-luvulla lakkautettu niin, että niiden määrä on pudonnut 55:stä 38:aan. Samana aikana on sanomalehtiä julkaisevien yhtiöiden määrä pudonnut 117:sta 61:een. Keskisuomalaisen jälkeen muita isoja lehtiomistajia ovat Hilla Group (Kokkola), Sanoma Oy (Helsinki), TS-yhtymä (Turku), Kaleva (Oulu) ja Ilkka (Seinäjoki).

Keskittyminen edelleen on uhkana ja se tietenkin vaarantaa sisältöjen moniarvoisuuden. Kumpi parempi, lehtien samankaltaistuminen vai joidenkin loppuminen? Tämä on se rajankäynti, jota hallitus ja sen jälkeen sääntelyviranomainen joutuvat pohtimaan.

kari.naskinen@gmail.com