Edellinen tällaisten
typerien tyylivalintojen takia keskeyttämäni kirjailija oli
venäläinen,
ranskaksi kirjoittava Andrei
Makine,
josta myös sain tarpeekseni lauseiden aloittamisesta
Ja-sanalla, sentään isolla J:llä. Mahtoiko syy olla suomentajan,
koska ensin olin lukenut erinomaisen Ranskalaisen
testamentin (1996),
mutta sen toisen romaanin, jonka nimeä en muista, oli kääntänyt
joku muu.
Tämän kirjailijan nimi on mulkattu kummalliseksi, niin
että sukunimen genetiivi on Makinen. Kuitenkin Krasnojarskissa
syntyneen kirjailijan oikea nimi on Андрей
Макин,
siis Andrei Makin. Miksi siihen on lännessä lisätty ylimääräinen
e-kirjain?
Jon Fossen kirja olisi sisällöltään
varmaan
mielenkiintoinen. Sen
lukeneet kriitikot ovat kirjoittaneet, että Fosse
oli jo
ennen tätä kuvaillut
kielen ja todellisuuden välisiin kuiluihin liittyviä ongelmia, ja
pyrkinyt
korjaamaan
ongelmia.
Huonosti
nyt korjattu, joskaan en tiedä kuinka huonoa kieltä Fosse on
aikaisemmissa kirjoissaan käyttänyt.
Fossen
kirjoitustyylillä sanotaan
olevan
jotenkin
raamatullinen
merkitys.
Höpö höpö, kyllä raamatussa virkkeet alkavat isoilla
kirjaimilla, eivätkä virkkeet ole kymmeniä sivuja pitkiä,
mieluumminkin aforistisen lyhyitä.
kari.naskinen@gmail.com
