Fransu

Vaikka olemme tuttuja Martti ”Fransu” Keräsen kanssa jostain 40 vuoden takaa, niin mennessäni eilen hänen 50-vuotistaiteilijajuhlanäyttelyynsä kysyin ensimmäiseksi, oliko hänen isoisänsä Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Frans Keränen, jonka takia Marttiakin oli alettu kutsua Fransuksi. Ei ollut, mutta olin oikeilla jäljillä. Lyseon toisella luokalla oli nimittäin eräs opettaja ottanut nimiasian puheeksi, koska ESS:n ylivoimaisesti pitkäaikaisin päätoimittaja, Hakatorneissa asunut Keränen oli Lahden tunnetuimpia ihmisiä ja oli vasta pari vuotta aikaisemmin jäänyt eläkkeelle. Nyt kun luokallakin oli Keränen, alkoi opettaja puhutella Marttia Fransuksi ja siitä se kutsumanimi syntyi.

Fransu Keränen täytti vuodenvaihteessa 70 vuotta ja nyt hän on ollut kokopäiväisenä kuvataiteilijana runsaat puolitoista vuotta. Näyttely Rautatienkatu 11 A:ssa muuten tyhjänä olleessa näyteikkunnallisessa liikehuoneistossa on avoinna 22.9. asti ja esillä on teoksia vuodesta 1974 nykypäivään asti.

”Jos voittaisin lotossa, perustaisin tähän gallerian”, sanoi Keränen. Erinomainen tila onkin. Se ei ole vain yksi nelikulmainen huone, vaan muutaman vinkkelin ansiosta se muodostaa luonnollisia tiloja sijoittaa maalauksia hieman myös teemakohtaisesti.

Lottovoittoa tai jotain muuta ylimääräistä taiteilijat hyvinkin usein tarvitsevat ja nykyisen hallituksen suunnitelmat johtavat siihen, että nämä tarpeet lisääntyvät. Fransu Keränen on tehnyt maalauksia, grafiikkaa ja pieniä veistoksiakin 70-luvulta alkaen, mutta tämän ohessa hän on toiminut viisi vuotta lastentarhanopettajana, 23 vuotta yksityisenä kuvataidepsykoterapeuttina ja työnohjaajana. Perustamassaan Lasten ja nuorten kuvataideoppilaitoksessa Keränen opetti ja oli rehtorinakin 13 vuotta.

Opiskelupaikat hänellä olivat Lahden taidekoulu, Lahden taideinstituutti, Joensuun korkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Kovia nimiä oli opettajina taideinstituutissa, joka häpeällisesti lakkautettiin 2016: Reino Hietanen, Arto Pennanen, Olavi Lanu, Liisa Ruusuvaara, Arvo Siikamäki, Pentti Papinaho, Paul Osipow, Matti Koskela, Sakari Marila, Inari Krohn ja Pentti Sammallahti.

Taidealalla Keränen toimi joitakin vuosia Lahden taiteilijaseuran puheenjohtajana ja Kauno ry:n puheenjohtajan niinä aikoina, kun Malskin vanhoihin tiloihin puuhattiin ”Lahden taidepanimoa”, nyt siellä toimii visuaalisten taiteiden museo Malva.

LUONTO JA YMPÄRISTÖ

Nyt Keränen maalaa öljyväreillä, akryyliväreillä, guassilla ja hyödyntää myös erilaisia sekatekniikoita.

”Teokseni sisällöt kumpuavat pitkälti luonto- ja ympäristökokemuksista, jotka suodattuvat mielenmaailmani kautta henkilökohtaisiksi visionäärisiksi merkinnöiksi.”

Monen näyttelyssä olevan maalauksen nimessä puhutaan alusta. On kasveja, jotka nousevat kohti aurinkoa ja sellaista, mutta kun en ole kuvataiteentuntija, en sano enempää. Se kuitenkin kiinnitti huomion, että aika useassa teoksessa värimaailma muistuttaa kymmeniä tuhansia vuosia vanhojen kallio- ja luolamaalausten ilmettä. On okraa, punamultaa ja sitä rautaoksidista saatua väriä, jolla esi-isämme kuviaan tekivät. Kaiken lisäksi yhdessä maalauksessa muukin käsittelytapa vie kauas, kun kalliomaalauksista tuttu veneaihe on keskeisenä ja siinä mukana tikkumaiset ihmishahmot, niin ikään kallionseinämistä tuttuja. Lienevät tässä tapauksessa Välimeren yli tulevia pakolaisia.

kari.naskinen@gmail.com