Ei enää muuta tehtävää kuin naida ja palaa

”Ihminen on tuhonnut planeettansa elinkelpoisuuden ja hänen valtakautensa on ohi”, sanotaan Heikki Kännön Ihmishämärän (Sammakko, 2022) kansipaperissa. ”Tapahtuu käänteinen Götterdämmerung: vanhat jumalat palaavat takaisin, on tullut ihmisen vuoro väistyä hämärään.”

Götterdämmerung (Jumalten hämärä) on Richard Wagnerin neliosaisen oopperaeepoksen Nibelungin sormuksen viimeisen osan nimi, joka Suomessa on käännetty Jumalten tuhoksi. Heikki Kännön yli tuhatsivuinen romaani noudattelee omalla tavallaan Wagnerin luomaa kertomusta, mutta jatkaa sitä myös pitkälle tulevaisuuteen. Liikutaan kaukana menneessäkin ajassa, mutta mielenkiintoisinta on se, mitä tapahtuu lopullisessa ihmishämärässä. Romaanin päähenkilö, substanssialgoritmin kehittäjä, matemaatikko ja kuvanveistäjä Baldovino Minkowski sanoo sivulla 991, että tässä nykyisessä maailmassamme ei ole enää muuta tehtävää kuin naida ja palaa.

Minkowskin ja romaanin ”nykyisen maailman” ajankohtaa on vaikea määritellä, mutta tiettyjen ilmastonmuutokseen ja teknologiaan liittyvien asioiden perusteella voi jotenkin arvioida, että ollaan ehkä 50-100 vuotta nykyhetkeä edempänä. Vai jokohan uusi Venetsia Xin Weinisi on tällä aikataululla rakennettu Kiinaan? Todennäköisesti ainakaan euroa ei enää ole, koska Saksan rahayksikkö on Neue Mark.

Joka tapauksessa on tullut se aika, jolloin jumalat ovat palaamassa uuteen aamuruskoon, jossa ihmisten valtakausi on päättymäisillään. Kirjan sisäkansien kuvituksena on norjalaisen Peter Nicolai Arbon maalaus Åsgårdsreisen (1872), joka kuvaa Odin-jumalan julmaa metsästysretkeä. Arbo opiskeli kuuluisassa Düsseldorfin taideakatemiassa, ja Düsseldorf on Ihmishämärässäkin paljon esillä. Minkowski on taideakatemian kuvanveiston professori, ja oma tapauksensa on, kun taideakatemian läpi kasvaa uusi maailmansaarni Yggdrasill, joka yhden mittauksen mukaan on 893 metriä korkea, mutta kasvu jatkuu koko ajan voimakkaasti. Ehkä se jonain päivänä puhkaisee eksofäärin rajan ja kasvaa vihreäksi sillaksi maan sydämestä ulkoavaruuteen. Wagnerin "Ringistä" tutun ylijumala Wotanin keihäs on taitettu tästä germaanisen mytologian maailmansaarnesta. Wagner otti maailmansaarnen Islannin kansalliseepoksesta Eddasta, mutta sillä ei mene hyvin loppuvaiheissa:

”Vavisten seisoo,
Yggdrasill, saarni,
ikipuu valittaa.”

Koska Ihmishämärä on nimetty yhdeksi Finlandia-palkintoehdokkaaksi, se saa nyt paljon uusia lukijoita, joten en liikaa paljasta juonen loppuvaiheita. Sen verran kuitenkin, että kun päähenkilö on Baldovino Minkowski, niin oikeastaan rinnakkainen päähenkilö on Wotan, joka palaa maailmaan ottaakseen taas ohjat käsiinsä. Tässä tehtävässä Wotania auttaa huipputietokone Leipniz 2.0, joka on rakennettu hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen CERNiin. Tämä muodostaa oman asiakokonaisuutensa, johon liittyy se, kuinka pitkälle ihminen voi mennä tekoälyn kanssa. Entä jos kone ottaa vallan, eikä sitä hiljennä edes töpselin ottaminen pois seinästä?

Leipniz 2.0 on saanut nimensä yli 300 vuotta sitten eläneeltä filosofilta ja yleisnerolta Gottfried Leibniziltä, jonka yhtenä tavoitteena oli ajattelun koneellistaminen. Kun ajattelu perustuisi vain faktoihin, vältyttäisiin vääriltä tiedoilta ja valheilta. Leipniz 2.0 kehittää itse itseään ja löytää myös ratkaisuja maapallon suuriin ongelmiin eli ekologisen katastrofin korjaamiseen, ihmisen olemassaolon säilyttämiseen ja maailmanlopun peruuttamiseen. Leipniz 2.0 on myös nähnyt Wagnerin oopperat ja ottanut sieltä omaksi nimekseen Logen, joka on tulen jumala.

Ei Kännö sattumalta kirjoita uudesta aamuruskosta. Stanley Kubrickin elokuva 2001: Avaruusseikkailu (1968) on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on nimeltään ”Ihmiskunnan aamunkoitto”. Kun elokuva etenee, päästään avaruusalukseen, jossa on tietokone HAL-9000, ja yhden konfliktin seurauksena se ottaa huoltoaluksen omaan hallintaansa. Kännön kirjassa hallintaan pyrkivät Leipniz 2.0 ja Wotan.

Wagnerilainen kaksintaistelukin jatkuu romaanissa, jossa siis edetään Jumalten tuhosta kohti uusia tapahtumia. Wotan on hyvä ja hänen pahin vihollisensa on Reinin-kullan varastanut kääpiö Alberich. Kun ollaan päästy maailmassa uusiin aikoihin, asetelma on entisellään; toisen maailmansodan aikana Alberich on ottanut hahmokseen Auschwitzin SS-Hauptsturmführer Heinrich von Grüngen. Hän tapaa Bayreuthissa 1830-luvulla myös Wagnerin ja Friedrich Nietzschen.

Tällaista Euroopan kulttuurihistoriaa Ihmishämärä on täynnä. Viittauksia on monelle taholle: Platon, Spinoza, Newton, Einstein, Goethe, Duchamp, Schopenhauer, Mary Shelley, Kazimir Malevits, Willem Dafoe, Tom Waits… ja Baldovino Minkowskin koira on Descartes. Suomalaisia ei mukana ole, mutta on performanssitaiteen uranuurtaja Marina Abramović, joka 1983 osallistui Ars 83 -näyttelyyn Ateneumissa. Näkyvämmin kirjassa on esillä kiinalainen toisinajattelijataiteilija Ai Weiwei, jonka näyttelyitä on ollut Tampereen taidemuseossa 2007 ja Helsingin taidemuseissa 2015. Yhden sivulauseen puolikkaassa mainitaan jonon jatkoksi myös KGB-uraansa Dresdenissä lopetteleva Vladimir Putin.

Heikki Kännön romaani on kokonaisuudessaan valtava, antoisa lukukokemus. Ainoan ongelman saattaa muodostaa se, että jos ei tunne tähän aiheeseen oleellisesti liittyvää Wagnerin oopperatetralogiaa, on ehkä pihalla tapahtumista joissakin vaiheissa. Romaanin yhdeksästä luvustakin viiden nimi kertoo tästä: Siegfriedin linja, Wagnerin tapaus, Wotanin rikos, Freian kosto, Raknarök (= Jumalten tuho Edda-eepoksessa).

Eikä aivan tosikkona kannata tähän luku-urakkaan lähteä, sillä paikoin voi tuntua siltä, että tässähän ollaan liikkeellä samassa hengessä kuin Da Vinci -koodissa – Illuminati-salaseura ja okkultismi saavat osansa. Välillä on oikein hauskaakin, esimerkiksi kun Wotan käy Berliinin Valtionoopperassa tsekkaamassa Wagnerin Götterdämmerungin. Eikä kaikki menekään hänen mielestään oikein, esimerkiksi halkoja ei viety Valhallaan jumalten polttoitsemurhia varten, vaan takkapuiksi. Kommelluksia syntyy myös, kun Wotan käy Berliinissä parturissa ja ravintolassa. Taksikyytikin on uutta Wotanille.

Kännö on sanonut, että Ihmishämärän tausta-aineiston selvittämisessä meni kahdeksan vuotta. Tuona aikana tosin valmistui kolme muutakin romaania, joten tämä aikaisempi tuotanto oli mukana uusimman romaanin kirjoitusprosessissa. Seuraava kirja Kännöltä on ensimmäisen kirjoitusversion osalta valmis. Se on rakkausromaani, mutta taas on mukana myös historiallisia henkilöitä, kuten Egon Schiele ja Ludwig Wittgenstein.

kari.naskinen@gmail.com