Kun kauan elää, kokee paljon. Eilen yritin Tampereen loppuunmyydyn pesäpallostadionin ulkopuolella ostaa lipun SM-finaalisarjan otteluun Manse PP – KPL, mutta mustanpörssin kauppiaita ei ollut. Joillekin porukoille tarjosin satasta, mutta eivät edes sanoneet mitään, katsoivat vain, että mikähän hullu tuokin on. Tiesin kyllä, että kaikki 2800 pääsylippua oli ehditty myydä, mutta ajoin silti sinne 130 kilometrin päähän. Ajattelin, että on siellä portin ulkopuolella varmaan lippujentyrkyttäjiä, kuten Savonlinnan oopperajuhlilla ennen jokaista esitystä siinä vuolaan virran yli Olavinlinnaan menevän sillan pielessä. Ovathan pesäpallo ja ooppera muutenkin samanlaisia, molemmissa kuolee paljon.
Kuvan esittämää tilannetta lähemmäs ottelua en päässyt, mutta olin tähänkin vaihtoehtoon varautunut. Menin autoon, katsoin pelin iPadilta, join termospullosta kahvit ja söin eväät. Eikä tullut kylmä, kuten kahdella edellisellä käynnillä.
Tampereella olen nyt kolmella reissulla nähnyt myös raitiovaunut, joissa on kokeilujakso mukaan lukien tehty 8 miljoonaa matkaa! Pesäpallossakin vihreä siirtymä on otettu huomioon sillä tavalla, että parkkilippu Kaupin stadionin viereen maksaa yksin henkilöautolla tulevalta 6 euroa, mutta jos autossa on toinenkin ihminen, hinta on 5 euroa.
Kaikki eivät kuitenkaan tälle parkkipaikalle mahtuneet, joten autoja oli muuallakin, ja lappuliisat iskivät tuulilaseihin toistasataa pysäköintisakkoa. Kerran 70-luvulla Lahden Messujen aikana kävi samoin, mutta kun messujohtaja Voitto Talonen nosti moisesta epäkohteliaisuudesta ison metakan, parkkimaksulaput revittiin.
Ensi lauantaina jatketaan Kouvolassa ja liput on jo. Kouvolassa ei yhtä ahdasta olekaan kuin Tampereella, jossa heti ensi viikolla alkaa uuden stadionin rakentaminen, ja se on viimeistä piirtoa myöten valmis ensi heinäkuun Itä - Länsi -otteluun.
Ensimmäisessä Kouvolassa pelatussa finaalisarjan ottelussa viime perjantaina esiteltiin yleisölle myös Suomensarjasta Ykköspesikseen ensi kesäksi noussut KPL:n kakkosjoukkue. Oli yksi tuttukin, LMV:n kaikkien aikojen huippupelaajan Heikki Laineen pojanpoika Eemeli Laine, joka pelasi Kakkoskoplassa ykkösvahtina (nro 2).
Ooppera tuli mieleen Kouvolassa viime vuonnakin, kun yhden Superpesiksen jaksotauon aikana tapasin makkarajonossa kapellimestari Esa Heikkilän. LMV:n Suomensarjan peleissä taas käy usein kapellimestari Jouko Saari. Tunnetuin pesäpallo- ja musiikkimies on kuitenkin ollut Helsingin Sanomien kriitikko Seppo Heikinheimo, joka kuitenkin lopetti matseissa käymisen niissä soitetun mökämusiikin takia.
Viimeisten parin vuoden aikana pesisotteluiden musiikki on hieman muuttunut. Jäähalleista tutun rokkimökän tilalle on tullut enemmän suomalaista iskelmämusiikkia. Oma vanhin musiikkimuistoni näistä yhteyksistä on, että Jyväskylän Harjulla soitettiin levyltä joka ainoan pelin alkuverryttelyn aikana Paul Norrbackan säveltämä valssi Varisevat lehdet – alkoi vuodesta toiseen toistuessaan tuntua tylsältä.
kari.naskinen@gmail.com
