Tampereella alkaa raitiovaunuliikenne parin vuoden päästä. Viipurissa raitiovaunu palasi katukuvaan viime viikolla, mutta vain muistomerkkinä. Linnankadun ja Torikadun risteyksessä olevaan pieneen viherkolmioalueeseen sijoitettiin keltainen vaunu, jonka ulkopuolella on kaksi pronssiveistosta. Vaunun sisällä toimii pieni kahvila.
Raitiovaunua ei ole kunnostettu vanhasta vaunusta, vaan on tehty kokonaan uusi vanhan mallin mukaan. Kuvassa selin on veistos rahastajasta ja vaunun takapuolella on veistot pikkupojasta. Tekijää en saanut selville, mutta on kuulemma Pietarista.
Viipurissa raitioliikenne alkoi 1912, jota ennen raitiovaunuilla oli ajettu jo Helsingissä ja Turussa, jossa liikenne loppui 1972, kun katsottiin tuon liikennemuodon jääneen vanhanaikaiseksi verrattuna kaikilla kaduilla liikennöimään pystyviin linja-autoihin.
Viipurin raitioliikenteen teknisestä toiminnasta vastasi aluksi saksalaisen AEG:n omistama yhtiö Elektricitätswerk und Strassenbahn Wiborg AG, sen jälkeen Viipurin Kaasu ja Sähkö Oy sekä lopulta Viipurin kaupungin sähkölaitos. Talvisota tuhosi raiteita ja kalustoa niin paljon, että Viipurin takaisinvaltauksen jälkeen ei liikennettä saatu heti 1941 jatkumaan, vaan raitiovaunut pääsivät reiteilleen vasta keväällä 1943.
Viipurin ensimmäiset raitiolinjat olivat:
Papula - Kauppatori - Raatihuoneentori - Rautatieasema (2,5 km).
Rautatieasema - Kolikkoinmäki (2,2 km)
Turunsilta - Pyhän Annan tori - Palotori (1,5 km)
Ensimmäiset vaunut olivat ruotsalaisen ASEA:n valmistamia, myöhemmin 1920-luvulla hankittiin saksalaisen MAN:n vaunuja ja 1930-luvun alussa Hannoversche Waggonfabrik AG:n vaunuja.
Talvisodan aikana kulki kaksi linjaa:
Rautatieasema - Kauppatori - Torkkeli Knuutinpojan tori - Linnansilta (3,1 km)
Rautatieasema - Kolikkoinmäki - Kelkkala - Ristimäki (7,1 km)
Raitiotie oli viipurilaisille mieluinen liikenneväline. Ylpeitäkin he siitä olivat, kun vastaavanlaista ei sentään ollut Suomessa muualla kuin Helsingissä ja Turussa. Laulaja ja näyttelijä Annikki Arni, joka nuorena asui Viipurissa 1905-14, kirjoitti pätkän raitiovaunusta kirjassaan Muistat sie viel? (Kirjayhtymä, 1979):
”Kerran jouduin niin täyteen raitiovaunuun, että jokunen matkustaja jopa riippui portailla. Mutta ei siellä murjotettu tai äkäilty, vaan laskettiin leikkiä kunnes muuan matkustaja sattui virittämään sen hetken muotisävelmän, johon kaikki yhtyivät.”
Huonomminkin kävi joskus. Suomen kaikkien aikojen pahin raitiovaunuonnettomuus on ollut se, kun viisi ihmistä kuoli ja kymmenkunta loukkaantui kahden vaunun suistuttua kiskoilta Katariinankadun ja Torikadun kulmassa syyskuussa 1920. Tuossa samassa kohdassa on nyt raitiovaunumuistomerkki. (Katariinankatu muutettiin myöhemmin Linnankaduksi.)
Sotien jälkeen Neuvostoliiton valtio jatkoi Viipurin raitiotieliikennettä vuoteen 1957 asti. Ensin ajettiin suomalaisten käyttämillä vaunuilla, mutta 1955-56 otettiin käyttöön DDR:ssä valmistettuja vaunuja.
kari.naskinen@gmail.com
