Profilointi on rikos

Myymälävaras yritti viedä Teboilin bensa-asemalta Vantaalla kolmen ostoskorillisen verran ruokaa, juomaa ja taloustarvikkeita. Varas saatiin kiinni, mutta tapaus oli niin erikoinen, että huoltamoyrittäjä kirjoitti siitä sosiaaliseen mediaan. Siinä tapahtui kuitenkin virhe, sillä yrittäjä syyllistyi rikollisen profilointiin mainitsemalla, että myymälävaras oli piilottanut kaikki kähveltämänsä tavarat hameensa alle.

Tällainen profilointi on kiellettyä. Heti tuoreeltaan siitä tehtiinkin rikosilmoitus, jonka mukaan yrittäjä oli syyllistynyt kiihotukseen kansanryhmää vastaan.

Profilointi on rikos. Elokuvissa nähdään kuinka poliisit usein yrittävät profiloida toistaiseksi vapaana liikkuvaa rikollista, mutta ainakaan etnisiä profilointitietoja ei saa päästää julkisuuteen.

Kerran 60-luvulla tapahtui Keuruulla pankkiryöstö, jossa saalis jäi vähäiseksi, eikä henkilövahinkoja sattunut. Ryöstäjä pääsi karkuun. Seuraavan aamun Keskisuomalaisessa pyydettiin silminnäkijöiltä vihjeitä. Tuohon aikaan ei ”profilointia” vielä tunnettu, eikä se ainakaan ollut laitonta, mutta tulisikohan nyt rikosilmoitus, jos lehdessä olisi samanlainen teksti, jossa tapahtumaa kuvailtaisiin, että ”ryöstäjän seurueeseen kuului myös naisia ja lapsia”.

Vantaan Teboilin tapauksessa voi lopulta käydä niin, että huoltamonpitäjä saa suuremmat sakot kuin myymälävaras. Tämänkaltaiset tuomiothan ovat tuttuja sellaisista tapauksista, joissa esimerkiksi murtovaras on yllätetty ja saanut turpiinsa kovakouraisesti – murtovarasparkaa on kohdeltu väärin.

Saapa nähdä, miten tuomiot menevät Mäntyharjun kuolonkolarissa, jonka aiheutti poliisien takaa-ajama rattijuoppo. Voi käydä niin, että poliisit saavat isot rapsut, koska ilman heidän aloittamaansa kiinniottoyritystä onnettomuutta ei ehkä olisi tapahtunut.

kari.naskinen@gmail.com

Suomi ensin

Seiska-lehden paparazzin nappaama valokuva Sauli Niinistöstä iltaoluella on levinnyt lehdistöön kautta maailman. Niinistö oli muutaman työkaverinsa kanssa mennyt Trumpin ja Putinin vierailun jälkeen läheiseen katukahvilaan ilmeisesti käymään läpi sitä, miten päivä oli järjestelyiltään ja muutenkin onnistunut.

Eivät pystyisi Trump tai Putin samaan. Täällä maailman auvoisimmassa paikassa kaikki on kuitenkin toisin. Tämän viikon tiistaina olin Lahden satamassa nauttimassa lounaaksi letun ja mansikkahilloa, kun siitä vierestä käveli kilpa-ajaja Valtteri Bottas koiransa kanssa. Samassa pöydässä istunut mies kysyi minulta, että "onkos tuo se ralliajaja", mutta kukaan ei Valtteria häirinnyt.

Sama se on kaupungin keskustassa. Kun Janne Ahonen tai Jari Litmanen liikkuu kaupungilla, saa liikkua ihan vapaasti. Samoin Tarja Halonen käy kaupassa Helsingin Kalliossa ilman turvamiehiä ja ilman ongelmia.

Suomessa annetaan tämän tason suuruuksillekin oma rauhansa silloin, kun he eivät ole töissä. Sitten on eri asia, kun esimerkiksi urheilija tai poliitikko esiintyy omassa työympäristössään, niin silloin mennään pyytämään nimikirjoituksia tai muuten vain juttusille.

Turussa se yksi terroristi hyökkäsi ihmisten kimppuun puukon kanssa, mutta yleisesti ottaen vanha sanonta lintukodosta pitää edelleen paikkansa. Täällä on hienoa olla ja elää. Nyt on tietenkin vähän liian kuuma ja talvella joskus liian kylmä, mutta ne ovat sivuseikkoja.

kari.naskinen@gmail.com

Alku liennytykselle?

Yhdysvaltalainen yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky vetosi 11.7.2018 avoimessa kirjeessään, että epäilyt Venäjän sekaantumisesta USA:n vaaleihin eivät saisi olla esteenä kansainvälisten jännitteiden liennytyspyrkimyksille. Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaaminen Helsingissä johti kuitenkin USA:ssa nimenomaan siihen, että tämä vaaliasia peitti jälkipolemiikissa alleen kaiken muun.

Trumpin ja Putinin lehdistötilaisuus Helsingissä antoi joka tapauksessa pientä viestiä siitä, että jonkinlaiseen alkuun päästiin liennytyskehityksessä, jota ei muutamaan vuoteen ole yhtään ollutkaan. Trump sanoi, että maidenväliset suhteet lähtivät paranemaan kertaheitolla ”neljä tuntia sitten”, kun presidentit pääsivät keskusteluihin. Putinin täsmennetymmässä puheenvuorossa tuli esille, että keskustelussa oli käsitelty ydinaseita vähentävän sopimuksen aikaansaamista, keskimatkan ydinohjuksia rajoittavaa sopimusta ja avaruuteen sijoitettavien aseiden kieltämistä. Lisäksi Putin sanoi, että Syyria voisi olla ensimmäinen paikka, jossa Venäjä ja USA ehkä pääsisivät yhteisvoimin rauhanomaisiin ratkaisuihin, ja Trump vieressä vähän nyökkäsi.

Trump sanoi myös, että molempien maiden turvallisuusasiantuntijat tulevat jatkamaan näiden aiheiden edistämistä. Voi siis kuvitella, että Helsingissä otettiin askel oikeaan suuntaan. Kaikkia asioita ei tuossa julkisessa tilaisuudessa varmaankaan otettu esille, ja toivottavaa ainakin on, että Trump ja Putin sopivat jotain myös jatkosta.

Venäjän suhmurointi vuoden 2016 presidentinvaaleissa oli tietenkin karmea juttu, mutta se ei saisi häiritä maailmanrauhan kannalta paljon tärkeämpien asioiden edistämistä. (Hiroshima jää historiaan järkyttävänä asiana, mutta USA:n presidentinvaalit vain kärpäsenpaskan veroisena pilkkuna.)

Vaikka Helsingin Sanomat nimitti Trumpia siaksi, niin tosiasia on, että edeltäjiensä tavoin ei Trump ainakaan ole aloittanut uusia sotia (Bush ja Irak, Obama ja Syyria). Käykö niin, että Trumpin presidenttikausi jää tässä mielessä poikkeukselliseksi? Tätä voisi edesauttaa Trumpin ja Putinin vuoropuhelun jatkuminen Helsingin jälkeenkin. Tähän on nyt paremmat edellytyksetkin kuin Obaman aikana, sillä hänen kanssaan Putinilla ei ”synkannut” ollenkaan niin hyvin kuin nyt Trumpin kanssa.

Näin eurooppalaisittain jäätiin Helsingissä kaipaamaan Trumpin ja Putinin näkemyksiä Euroopan tilanteesta, joskin niitä saatiin Trumpin osalta muutama päivä aiemmin, eivätkä ne olleet hyviä EU:n kannalta.

Yht. tri Risto Volanen kirjoitti blogissaan, että Trumpin ratkaisu näyttää olevan eron saaminen Euroopan, Venäjän ja Kiinan väliin – samaan tapaan kuin Richard Nixon ja Henry Kissinger pyrkivät lyömään kiilaa Neuvostoliiton ja Kiinan väliin. Euroopan osalta tämä näyttäisi tapahtuvan kovin ottein. Sen toinen elementti on Trumpin USA:n uusi suhde Venäjään, joka antaisi sille liikkumavaraa Kiinaan ja tekisi siitä kumppanin ongelmiin ja kriiseihin, joiden selvittämiseen sitä tarvitaan.

Analyytikot myös USA:ssa ovat verranneet Trumpin ulkopoliittista strategiaa Kissingerin edustamaan voimapolitiikkaan, jossa USA:n haluttiin liittoutuvan Venäjän kanssa Kiinan eristämiseksi.

HISTORIA TOISTAA ITSEÄÄN?

”Kun historia toistaa itseään, seuraavaksi nähtäneen Venäjän ja Euroopan lähentymistä”, tulkitsi Volanen yllättäen. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen kansliapäällikkönä toimineen Volasen katse historiaan ulottuu 1800-luvulle: ”Vanhoihin aikoihin verrattuna pienillä mailla on onnekseen sovittuihin sääntöihin perustava YK, jonka asemaa ja periaatetta on aina puolustettava. Kahden suurvallan ydinaseidenpelkoon perustunut kylmä sota ja sitä seurannut vaihe ovat nyt kuitenkin saamassa jatkokseen globaalin maailman, jossa on piirteitä Euroopan 1800–luvusta. Se näyttää koskevan myös menettelytapoja. Trumpin Brysselissä ja Lontoossa toteuttama malli – ensin törmätä ja sitten neuvotella – on kuin Bismarckilta. Samaa voi sanoa myös vaatimuksesta omien liittolaisten suorista riveistä samalla kun itse etsii yhteyttä vastapuoleen.”

Kun Yhdysvaltojen, Euroopan ja Venäjän suhde liikkuu, se tuntuu myös Pohjois-Euroopassa. Suomi on toisen maailmansodan jälkeen hoitanut ulkopolitiikkaa viisaasti, vaikka se ei ole kaikkia miellyttänyt. Kirosana on tietenkin suomettuminen, mutta se oli sitä Kekkosen ajan reaalipolitiikkaa, jolla osaltaan turvattiin kansakunnan olemassaoloa.

Suomen geopoliittinen tilanne ei ole noista ajoista oleellisesti muuttunut. Edelleen Suomi on idän ja lännen välissä, vaikka Suomenlahden eteläpuolella Venäjä onkin vaihtunut Natoon. Porin Suomi-areenassa kalistellaan tällä viikolla näyttävästi läntisiä aseita, eivätkä kaikki ole sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikan pitää kohdentua omaa aluettamme koskevaan aktiiviseen vakauspolitiikkaan.

Sitten vielä Volasen selitys presidentti Trumpin erikoiselle ja runnovalle politiikalle: ”Hän ja hänen taustallaan oleva joukko etsivät ulospääsyä Yhdysvaltoja uhkaavasta geopoliittisesta umpikujasta – jäädä yksin, kun Kiinan johtama liittoutuma ottaa vallan Euraasian mantereella ja näin koko maapallolla.”

Umpi- tai pienempiä kujia on ollut ennenkin. Yhdysvallat on kolme kertaa liittoutunut Venäjän kanssa Euroopan hegemoniaa tavoitellutta Ranskaa tai Saksaa vastaan, ja kerran eli kylmän sodan aikana se liittoutui Euroopan kanssa hegemoniaa tavoitellutta Venäjää vastaan. Mikään ei ole pysyvää.

kari.naskinen@gmail.com

Sauli Niinistö: Suomi haluaa olla Venäjän vihollinen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli silminnähden ärsyyntynyt, kun hän Trumpin ja Putinin lähdettyä piti oman tiedotustilaisuutensa. Syy oli se, että tiedotusvälineet maailmalla olivat leimanneet Suomen puolueettomaksi maaksi. Suomesta oli käytetty puolueettomuutta ja liittoutumattomuutta kuvaavia englanninkielisiä termejä neutral, unallied ja nonaligned. Niinistö torjui tällaiset väärinkäsitykset ilmoittamalla, että Suomi on EU:n jäsen ja Naton yhteistyökumppani.

Niinistön kanta on se sama, mikä on valtaosalla Suomen herroja: jos kolmas maailmansota syttyisi, pitäisi Suomen olla Naton puolella Venäjän vihollisena. Suomen kansalaisista ylivoimaisesti suurempi osa on kuitenkin Nato-jäsenyyttä vastaan kuin sen puolesta. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että ei haluta lähinaapuria Venäjää myös lähiviholliseksi.

Suomen leimaamista puolueettomaksi valtioksi pahoitteli tänään myös Ilta-Sanomat. Sanoma-konsernin lehdistä se tuo julki aina ne kovimmat kannanotot, joita päälehti Helsingin Sanomat joskus sievistelee. Lisäksi ärtymystä herätti se, että eilen Helsingissä Putin näytti valtiomiehenä vievän selvän voiton Trumpista.

Niinistö ja Suomen muut militaristit unohtavat tietoisesti sen, että vaikka Suomella ja Venäjällä ei enää ole Yya-sopimusta, niin Suomen tasavalta ja Venäjän federaatio ovat sitoutuneet säilyttämään yhteisen rajan hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana Etykin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen.

Sopimuksen 4. artiklassa todetaan, että ”sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan”.

Suomella on siis tämä 27.7.1992 allekirjoitettu sopimus Venäjän kanssa ja vastapainoksi Suomella on isäntämaasopimus Naton kanssa. Tasapeli. Suomi on siis puolueeton.
kari.naskinen@gmail.com

Nikolai II: ”Mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.”

Ensi yönä puoli kolmen maissa tulee sata vuotta siitä, kun viimeinen tsaari Nikolai II perheineen teloitettiin. Nikolain ampui Colt nro 71905:llä Jakov Jurovski Ipatjevin talossa Jekaterinburgissa heinäkuun 17. päivän vastaisena yönä 1918. Tsaariperhettä ja sen palvelusväkeä oli pidetty vankina Ipatjevin talossa, jonka komendantiksi oli kesäkuussa nimitetty Jekaterinburgin alueen lainopillinen aluekomissaari Jurovski. Hän oli myös Leninin perustaman salaisen poliisin Tsekan yksi johtajista Uralin alueella.

Vaikka Nikolai ajatteli ja toivoi viimeiseen asti asioiden kääntymiseen parempaan, hän oli myös kohtalonuskovainen. Jo kymmenen vuotta aiemmin Nikolai oli sanonut pääministeri Pjotr Stolypinille, että hänellä on ennakkoaavistus: ”Olen siitä täysin varma. Minut on tuomittu kauheisiin koettelemuksiin, mutta en saa palkintoani täällä maan päällä.”

Samalla hän oli siteerannut Raamatusta Jobin kirjaa: ”Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.” Kuin vahvistukseksi tälle Nikolai piti kohtalonomaisena sitä, että hänen syntymäpäiväänsä 6.5. vietettiin paljon kärsineen Jobin päivänä.

Kohtaloon liittyvät muutkin merkittävät numerot, niin hyvässä kuin pahassa. Nikolaille yksi tärkeä luku oli 17. Vuonna 1888 oli Aleksanteri III:n perhe joutunut lokakuun 17. päivänä junaonnettomuuteen Borkissa, mutta siitä oli selvitty kuin onnenkaupalla. Venäjän ensimmäisen perustuslain Nikolai allekirjoitti 17.10.1905 ja se merkitsi käytännössä tsaarin yksinvaltiuden loppua. Tsaariperheen ”lääkärinä” ja ”profeettana” ollut Rasputin murhattiin 17.12.1916.

Sitten tietenkin vuosi 1917, jolloin vallankumous lopetti Venäjän keisarikunnan. Marraskuun 17. päivänä Nikolai sai tietää boshevikkien kaapanneen vallan. Tuolloin tsaariperhe oli jo siirrettynä Tobolskiin, josta se seuraavana vuonna kuljetettiin junalla Jekaterinburgiin. Tuo kuljetuskin osui 17. päivään ja Nikolai kirjoitti päiväkirjaansa:

”17. huhtikuuta. Tiistai. Jälleen ihanan lämmin päivä. Kello 8.40 saavuimme Jekaterinburgiin. Seisoimme kolmisen tuntia eräällä asemalla. Täkäläisten ja meidän komissaariemme välillä oli voimakasta tunnekuohua.”

Sitten vielä se teloitusyö 17.7.1918. Siitä tehtyyn päätökseen oli saatu vahvistus kansankomissaarien neuvostolta ja toimeenpanevalta keskuskomitealta, toisin sanoen V.I. Leniniltä ja Jakov Sverdlovilta.

Jurovskin laukaisema Coltin luoti ei ollut ainoa tsaariin osunut. Paikalla oli kaikkiaan 12 vallankumouksellista ja kaikki halusivat kunnian nimenomaan tsaarin ampumisesta. Ammuttuja oli kymmenen, joiden lisäksi yksi hovineiti hakattiin kuoliaaksi kiväärinperällä. Tsaari makasi lattialla, mutta monet kävivät vielä kerran ampumassa ruumista.

Noiden 12 teloittajan joukkoon kuului Jurovskin lisäksi kuusi latvialaista Tsekasta, Imre Nagy (Unkarin kansannousun johtaja 1956), tsekalainen Grigori Nikulin komissaari Pjotr Jermakov, Ipatjevin talon vartioiston päällikkö Pavel Medvedev ja tsaarin entisen henkivartiokaartin sotilas Aleksei Kabanov.

”Koko juttu tarkastuksineen kesti parikymmentä minuuttia”, muisteli Jurovski.

Nikolai II oli historian tosiasioiden valossa heikko tsaari, mutta kyllä Ipatjevin talon kellarissa olisi nurin mennyt vahvempikin. Ranskan suurlähettiläänä Venäjällä 1914-17 toiminut Maurice Paléologue kirjoitti, että tsaareista ankarimmat ja samalla parhaat olivat Iivana Julma, Pietari Suuri ja Nikolai I.

”Venäjän kansa kaipaa rajatonta valtaa käyttävää käskijää. Se kulkee eteenpäin vain niin kauan kuin tuntee rautanyrkin tai ruoskan päänsä päällä”, kirjoitti Paléologue. Kuulostaa tutulta edelleen.

kari.naskinen@gmail.com

Alkoholinmyynnin sääntelyssä vieläkin löysättävää

Nykyisin saa ravintoloissa myydä viinaa umpijuovuksissa oleville asiakkaille aamuneljään asti ja ravintola-annokset on vapautettu kaikista senttilitrarajoituksista. Sen sijaan ruokakaupoista ei saa ostaa keskiolutpulloa ennen yhdeksää. Ei mitään järkeä, eikä myöskään logiikkaa.

Tällä aamumyynnin rajoittamisella pyritään kai siihen, että aamuvapinaansa ei voisi heti herättyään ostaa keppanaa. Tällainen hieno sosiaalipoliittinen ratkaisu. Eli kärsiköön edes yhdeksään asti.

Meillä on kerrostalossa lauantaisauna iltaviideltä. Nautin silloin aina yhden keskioluen. Eilen tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä olin päivän kauppareissulla heti aamulla varttia vaille yhdeksän, enkä siis saanut ostetuksi sitä yhtä pulloa. Koska en viitsinyt päivän aikana toista kauppareissua tehdä, ostin korvikkeeksi pullon kivennäisvettä.

Aivan älytöntä. Alkoholismia ei tällä aikarajoituksella vähennetä. Jos haluttaisiin, keinot olisivat kyllä aivan toisenlaisia. Vai ovatko kaikkein huonoimpia ihmisiä ne, jotka joskus aamukrapulaansa tarvitsevat pullon keppanaa tai lonkeroa, ja heitä pitää rangaista? Herrat saavat kyllä iskiaksesta parantuakseen ilman reseptiä ja ilmaiseksi vaikka mitä lääkejuomia ja miten paljon haluavat, mutta tavallisia meikäläisiä nöyryytetään.

kari.naskinen@gmail.com

Lahden matkakeskuksen ja toriparkin vetovoima tunnetaan jo Afrikassakin

Internetissä oli Yleisradion uutissivuilla 11.7. juttu siitä, miten Lahti on kehittynyt selvästi paremmin kuin Hämeenlinna. Tästä johtuen Lahden asukasmääräkin on noussut. Viime vuoden lopussa Lahden väkimäärä oli 119 613, missä oli kasvua edellisvuodesta 173. Hämeenlinnassa asiat eivät ole yhtä hyvin. Asukasluku pienenee jatkuvasti.

Ylen jutussa Lahden erinomaisuuteen on löydetty hyviä perusteita, esimerkiksi: ”Dynaaminen Lahti on rakentanut ja suunnittelee lisää. Kaupunkiin on saatu toriparkki ja matkakeskus.”

Näiden suurinvestointien hyöty näkyy nyt asukasmäärän ja sitä kautta verotulojen kasvuna. Tilastokeskuksen mukaan Lahden asukasmäärä on viime vuosina kasvanut yksinomaan maahanmuuttajien ansiosta. Hämeenlinnalla ei tätä etua ole, koska sillä ei ole samanlaisia vetovoimatekijöitä kuin Lahdella.

Lahden matkakeskus ja toriparkki vetää tulijoita puoleensa Afrikkaa ja Lähi-itää myöten. Hämeenlinnaa sen sijaan kavahdetaan Sunny Car Center -autokauppasotkun takia.

Ylen uutisjutussa mainitaan, että Lahti tunnetaan Suomen huumepääkaupunkina ja väkivaltaisena Suomen Chicagona. Imagotutkimuksissa Lahti häviääkin Hämeenlinnalle, mutta tämä tilanne on nyt muuttumassa toriparkin ja matkakeskuksen ansiosta.  

kari.naskinen@gmail.com