Lahden kaupunginjohtajana 1960-70-luvuilla toiminut Teemu Hiltunen (SDP) kirjoitti vuonna 1970 joka kotiin jaetussa palveluoppaassa, että Lahti on kokenut voimakkaan muutosprosessin, joka heijastuu niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Kaupungin jatkuva laajentuminen ja maaltamuuton seurauksena tapahtunut asukasluvun kasvu täällä Päijät-Hämeen sydämessä edellyttävät entistä korkeampaa ja monipuolisempaa palvelutasoa, jota ajan lisääntyvät vaatimukset edellyttävät.
Samalla Hiltunen kiitti kaikkia niitä tahoja, jotka ovat olleet ja ovat edelleen rakentamassa tätä laatukaupunkia. Hyvä olikin tilanne, esimerkiksi maaliskuun lopussa 1970 oli työttömiä vain 920. Yksi laadun mittari oli se, jonka Hiltunen mainitsi heti kirjoituksensa ensimmäisessä lauseessa: Lahti on maan neljänneksi suurin kaupunki, 89 000 asukasta. Edellä olivat vain Helsinki, Tampere ja Turku; edellä oli kyllä Espookin, mutta se oli tuolloin vasta kauppala. Noiden vuosien jälkeen Lahden ohi ovat kasvaneet Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä ja Kuopio. Toinen pahasti jumiin jäänyt Lahden ohella on Pori.
Hiltunen kirjoitti, että vastaus vaatimuspaineisiin on pyrkimys parantaa kaupungin toimivaltaan kuuluvia palveluksia ja siihen liittyen pitkän tähtäyksen suunnittelua, jonka avulla pyritään varmistamaan palvelujen tehokkuus ja yksityisten kansalaisten viihtyvyys myös tulevaisuudessa. Tuota parannustyötä johdettiin kansanvaltaisesti kaupunginvaltuustosta, jonka poliittinen jakauma oli:
Kokoomus 17
SDP 15
SKDL 10
LKP 3
SMP 2
Valtuuston puheenjohtaja oli Tenho Iikkanen (SDP) sekä varapuheenjohtajat Erkki Huurtamo (Kok) ja Eila Sirnelä (SKDL). Kaupunginhallitusta johti Juhana Kurki-Suonio (Kok). Sitä vain voi miettiä, onko nyt paremmin, kun viiden puolueen sijasta meillä on valtuustossa kahdeksan eri ryhmää.
Ainakin valtuuston toimivaltaa on viime vuosikymmeniä oleellisesti karsittu, joten Hiltusen lupaama palveuksien parantaminen on jäänyt suurelta osin muiden tahojan tehtäväksi. Tähän on johtanut kaupungin toimintojen voimakas yhtiöittäminen, yksityissektorin palveluihin turvautuminen ja viimeksi tärkeimmän eli sosiaali- ja terveysalan eriyttämien kokonaan pois valtuuston päätösvallasta. Kukin tehköön johtopäätöksensä, onko Hiltusen esittämä tavoite täyttynyt.
Lahden laatukaupungin palveluopas oli joka tapauksessa erinomainen kirjanen. Sen 130 sivua sisälsivät kaiken oleellisen tiedon Lahden keskeisistä asioista ja ihmisistä puhelinnumeroineen ja osoitteineen. En muista, tekivätkö kaupunki, Lahden seudun yrittäjät ja ev.lut seurakunnat myöhemminkin tällaisia palveluoppaita, mutta seuraava muistikuva on 1980-90-luvuilla painetuista taskukokoisista tietovihkosista.
Tarvetta tällaiselle painetulle palveluoppaalle olisi yhä, koska nykyisin kaikki Lahti-yhteisöä koskevat tiedot ovat ripoteltuina internetin syövereihin, joista niiden hakeminen on hankalaa. Onneksi tekoäly auttaa nyt jonkin verran näissä hakutehtävissä.
Tässä vuoden 1970 oppaassa kaikki on mukana, kaupungin omat palvelut, talouselämän järjestöt, poliittiset puolueet, valtion virastot, uskonnolliset yhteisöt, tiedotusvälineet, erinomainen liikehakemisto ja kaukoliikenteen aikataulut. Omat kirjoituksensa oppaassa on myös yrittäjäjärjestön toimitusjohtajalla Voitto Talosella ja Päijät-Hämeen seutukaavajohtajalla Arto Salmelalla.
Noihin aikoihin asiaan kuului, että kaupunginjohtajaa myöten oppaassa oli kaikkien suorat puhelinnumerot, jos sellainen työpaikalle oli. Kokeilkaapa nyt – ehkä jokin numeropalvelu Kemistä tai Khartumista jossakin vaiheessa yhdistää jollekin asiakaspalveluharjoittalijalle. Mielenkiintoinen valinta on ollut, että varsin monen henkilön kohdalla mainitaan myös kotiosoite. Kun tarkistin oman alani tilanteen, niin esimerkiksi Esan Kirjapaino Oy:n pääomistaja Ossi Kivekäs asui Valubetonin talossa Rautatienkatu 19:ssä ja puhelinnumero hänelle oli 23280. Päätoimittaja Olli Järviselle Saimaankatu 5 B 33:een oli numero 28463. Kakkospäätoimittaja Tauno Juhana Lahtinen asui Lahdenkatu 10:stä, josta hän Pyhättömänmäelle muuttaessaan valitsi ESS:n toimituksesta neljä rotevinta toimittajaa auttamaan pianon siirtämisestä, joten mukana kovassa hommassa olin.
Lehdenlukijoille nämä osoitetiedot olivat tärkeitä. Oli helppo lähettää vaikka paskaa paketissa, jos jokin juttu ei ollut tyydyttänyt. Enää 80-luvulla ei tällaista osoite- ja numerotiedotusta ollut, mutta siitä huolimatta silloin minäkin sain kirjekuoressa tuoretta paskaa ja lisänä pelottelun talomme polttamisesta.
Voitto Talonen ennusti, että vuonna 2050 Lahdessa tulee olemaan 300 000 asukasta.
kari.naskinen@gmail.com
