tiistai 30. maaliskuuta 2010

Jäähallia aiotaan laajentaa laittomasti?

Lahden Jäähalli Oy on suunnitellut 3,7 miljoonaa euroa maksavaa laajennus- ja kunnostushanketta jäähalliin. Tarkoitus on parantaa nimenomaan Pelicans Oy:n bisneksentekomahdollisuuksia rakentamalla mm. kuusi uutta aitiota. Jo nykymuotoisen jäähallin rakentaminen palveli tätä tarkoitusta. Nyt Pelicansin puheenjohtajalla Ilkka Viljasella on silti otsaa valehdella julkisesti, että Pelicans on "ainoa urheiluseura, jota kaupunki ei subventoi" (ESS 30.3.).

Viljanen kimpaantui siksi, että kaupunginhallitus ei aivan sokkona lähtenytkään hyväksymään uutta sopimusta, jollainen on tekeillä kaupungin, Lahden Jäähalli Oy:n ja Lahden urheiluhalliyhdistyksen kesken. Kaupunginhallitus palautti eilen asian uudelleen valmisteluun ja edellyttää, että sille tuodaan jäähallin kuntoarvio ja saneeraustarpeet seuraavien kymmenen vuoden aikana sekä kustannukset hallin investointi- ja käyttömenoista (erittely kaupungille tulevista kustannuksista). Tällaiset selvitykset ovat tarpeen varsinkin siksi, että uuden sopimuksen mukaan kaupunki olisi rahoittamassa jäähallia nykyistä enemmän, ja vastineeksi tästä kaupungin omistusosuus jäähalliyhtiöstä kasvaisi 31:stä 57 prosenttiin.

Etteikö kaupunki subventoi Pelicansia? Kun kaupunki subventoi jäähallia, se on aina taloudellista tukea voittoa tuottavalle Pelicans Oy:lle. Tänä vuonna veronmaksajien kustannukset jäähallin ylläpidosta ovat:

- sähkö, lämpö, koneet ym. ylläpitokulut 235 000 euroa

- henkilöstökulut 169 000 euroa
- harjoitusvuorojen ostot jääurheiluseuroille 140 000 euroa

Sekin on syytä panna merkille, että meidän veronmaksajien omistama Lahti Energia Oy sponsoroi jatkuvasti Pelicansia. En tiedä rahamääriä, mutta asiantuntija-arvioni on, että vuotuinen tukisumma on noin 50 000 euroa.

Viljanen sanoo lehdessä, että kyse ei ole vain Pelicansista, sillä käyttäväthän jäähallia myös juniorit ja taitoluistelijat. Kyllä kyllä, mutta ne eivät tarvitse aitioita eivätkä muita bisneksentekovälineitä. Jääurheilun harrastustoiminnalle riittävät jää, kaukalon laidat ja pukuhuoneet.

Jos nuorison jääurheiluun todella haluttaisiin panostaa, olisi Lahdessa edustusjäähallin laajentamista tärkeämpää rakentaa 2-3 ulkotekojäärataa.

LAITONTA TOIMINTAA

Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen sanoi Uutispäivä Demarissa eilen, että tilojen rakentaminen tietylle yritykselle ei ole oikeuskirjallisuuden mukaan sallittua.

"Käytännössä monet firmat eivät itse halua investoida seinien rakentamiseen ja kunnat rakentavat tiloja melkein mittatilaustyönä", sanoi Ryynänen.

Tällainen yrityksen seinien sisälle ja toiminnan sisään menevä tukeminen on kiellettyä. Tällaisesta laittomasta toiminnasta on nyt kysymys Lahden jäähallinkin tapauksessa. Ryynänen sanoi, että tällaiset päätökset jäävät kuitenkin voimaan, koska niistä ei valiteta.

Seuraavaksi Lahden urheilumafia suunnittelee Kisapuiston jalkapallostadionin rakentamista verovaroin FC Lahti Osakeyhtiölle.

kari.naskinen@gmail.com

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Ritari Putin ja kuningas Berlusconi

Toveri Lenin sanoi, että taidemuodoista tärkein on elokuva. Taidemuodoista hauskin, toisten mielistä turhin, on ooppera. Vastikään olen nähnyt kaksi oikein "hauskaa" oopperaesitystä, ohjaajien pilaamia. Tampereella oli Richard Wagnerin mystisestä Lohengrin-ritarista tehty Vapahtajaa muistuttava Vladimir Putin ja Kansallisoopperassa menee parhaillaan Giuseppe Verdin Naamiohuvit, jossa Ruotsin kuningas Kustaa III on muutettu Silvio Berlusconiksi.

Varsinkin Naamiohuvit on oikea sekametelisoppa, kun teksti, näyttämökuva ja tapahtuminen ovat keskenään ristiriidassa.

Mikä sekin villitys on, että solisteja pitää istuttaa pyörätuoleihin, Tampereella kuningas Henrik Linnustaja ja Kansallisoopperassa merimies Silvano, jonka rooli on samalla muutettu sotaveteraaniksi. Siitäkö tämä johtuu, että jalkavaivainen Beckham kävi Suomessa?

Naamiohuvien alkuperäisessä libretossa Kustaa III määrää sihteerinsä Holbergin puolisoineen diplomaattitehtäviin Suomeen. Kun maailman oopperakirjallisuudessa (ulkomaisessa) on näin Suomikin mukana, niin miksi tämä kohta on pitänyt jättää nyt pois.

Verdin ja Wagnerin sävellykset eivät typeristä esitystoteutuksista kärsi, mutta eivät tällaiset modernisaatiot ainakaan hyvää oopperataiteelle tee. Onhan näitä oikeitakin nykyoopperoita, joiden kanssa nuoret radikaaliohjaajat voisivat leikkiä.

Lauantaina nähtiin Lahden Kuvapalatsissakin New Yorkin Metropolitan-oopperasta suorana lähetyksenä Ambroise Thomasin Hamlet. Jos tämä hieno ooppera joskus esitetään Suomen kansallisoopperassa, niin modernisointi varmaankin edellyttää, että Hamlet onkin prinssi Obama.

Ehkä Joonas Kokkosen Viimeiset kiusauksetkin kaipaisi ajankohtaistamista. Päähenkilönä oleva kirkonmies ei pystyisi vastustamaan kiusausta, vaan sekaantuisi pikkupoikiin, tulisi sitten synnintuskiin ja päättäisi leikkauttaa itsensä naiseksi.

Puheteatterin puolella tällaisia uustulkintoja harrastetaan paljon enemmän. Kalle Veirto voisi muokata Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä salibändijoukkueesta kertovan hupailun Lahden kaupunginteatterille.

Kuvapalatsin eli Finnkinon ja Metropolitanin yhteistyö jatkuu myös näytäntökaudella 2010-11. Silloin ohjelmassa ovat seuraavat oopperat:

Wagner: Reininkulta
Musorgski: Boris Godunov
Donitzetti: Don Pasquale
Verdi: Don Carlo
Puccini: Lännen tyttö
Gluck: Ifigeneia Tauriissa
Donizetti: Lucia di Lammermoor
Rossini: Veijarikreivi
Tshaikovski: Capriccio
Verdi: Trubaduuri
Wagner: Valkyyria

kari.naskinen@gmail.com

torstai 25. maaliskuuta 2010

Ryhtiä Tradekaan!

Tradekan vaalien postiäänestys päättyy tänään. Valitaan osuuskunnalle uusi edustajisto. Toivottavasti kysymyksessä on muukin kuin vanhan perinteen muodollinen jatkaminen. Tämä toivomus on aiheellinen siltä pohjalta, mitä tapahtui viime vuoden lopulla, kun Euromarketteja alettiin myydä. Edustajiston jäsenet saivat vasta lehdistä lukea, että Suomen Lähikauppa Oy oli päättänyt myymisistä, ensin Porissa, sitten Tampereella. Nyt jo kuusi Euromarkettia on siirtynyt porvarillisen S-ryhmän omistukseen.

Myyntiuhan alla on todennäköisesti myös Lahden Euromarket, joka syyskuussa 1992 avattiin Eka-marketin seuraajaksi. Silloin lehdissä luki, että oli avattu ”Suomen ensimmäinen eurooppalainen hypermarket”. Nimi Euromarket oli ostettu kauppias Jorma Ihatsun Euromarket Oy:n konkurssipesältä. Ihatsun vanhan Euromarket-konsernin yhtiöitä olivat mm. Valintatalo, Fotoyks, Kehä-Siivous ja Juniorimainos.

Mitä virkaa on edustajistolla, jota ei edes informoida tehtävistä yrityskaupoista? Olkoonkin, että Suomen Lähikauppa Oy:n pääomistaja on ruotsalainen pääomasijoittaja IK Investment Partners, niin Tradekan omistusosuus on silti 16 prosenttia. Kyllä Tradekan edustajistolla pitäisi jonkinlainen sananvalta yhtiössä olla.

Suomen Lähikauppa Oy:llä on vielä 19 Euromarkettia. Samoin on 546 Siwaa ja 181 Valintataloa. Lisäksi Tradekalla on hotelli- ja ravintolatoimintaa harjoittava Restel, joka teki viime vuonna erittäin hyvän tuloksen.

Punapääomalla oli huonot puolustajat edelliselläkin kerralla, kun niitä olisi tarvittu. Konkurssia ei sentään syksyllä 1993 tullut, mutta ei paljon muutakaan. KOP ja SYP olivat yrittäneet ajaa Eka-yhtymää konkurssiin osin ideologisista syistä: punapääoman iso linnake olisi haluttu nurin. Nämä kriittiset vaiheet Ekan ympärillä kuvataan seikkaperäisesti fil.tri Jorma Kallenaution laajassa historiateoksessa Lamasta uuteen nousuun – Eka-yhtymän ja Tradeka-yhtymän historia 1983 - 2008 (SKS, 2009). Kallenautio on vetänyt yhteen niitä syitä, mitkä johtivat Ekan vaikeuksiin. Yksi merkittävä oli, että edistysmielisen osuustoimintaliikkeen ja koko punapääoman rakenteita puolustamaan kykeneviä tahoja ei lamavuosina ollut. Eka ei kuulunut mihinkään ns. finanssileiriin. Punapääoman yrityksillä ei ollut omistuksia vaikutusvaltaisissa pankeissa, eikä pankeilla ollut omistuksia Ekassa.

Vasemmistopuolueistakaan ei ollut Ekan puolustajiksi tai auttajiksi ahdingossa. Merkillepantavaa tästä näkökulmasta oli varsinkin SDP:n matala profiili Ekan suhteen. Sosialidemokraattien helsinkiläinen johtokin oli perinteisesti enemmän Elanto- kuin Eka-henkistä.

Kun Ulf Sundqvist oli eronnut SDP:n puheenjohtajan tehtävästä, hänen seuraajansa Paavo Lipponen ei taustaltaan omannut yrityselämän näkökulmaa eikä puoluejohdolla muutenkaan riittänyt tahtoa määrätietoisiin toimiin tällä alueella.

Kuvaavaa oli, että Ekan kurja tilanne ei tullut puoluehallituksessa kertaakaan esille ennen kuin 21.10., jolloin Eka oli jo haettu yrityssaneeraukseen. Yrityssaneeraus käynnistyi 22.10.

Tuolloin elettiin niitä aikoja, jolloin Suomessa alkoi puhaltaa voimakas oikeistopoliittinen tuuli. Kallenaution mukaan Eka-yhtymän osuustoiminnallinen liiketoiminta sopi huonosti senhetkiseen talouselämässä suosittuun monetaristis-uusliberalistiseen talouskäsitykseen: ”Punapääoman linnakkeiden sortuminen sopi mitä parhaiten vahvassa nousussa olevan uusliberalistisen markkinatalouden yleiseen henkeen. Intohimoja työväen yritystoiminnan nujertamiseksi oli ilmassa paljon. Punapääoman häviöllä ajateltiin myös vahvistettavan kuilun partaalla olevaa sinivalkoista pääomaa.”

Sille ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaisia esteitä, että porvarillinen S-osuuskauppa on saanut paisua kuin pullataikina. Kunnallisessa kaavoituspelissä S-ryhmä on ollut ylivoimainen voittaja. Osuuskauppa Hämeenmaatakin on hyysätty kuin omaa lasta.

Poliittinen tuuli on nyt samansuuntainen ja entistä voimakkaampi. Tradekan edustajisto ei tuulen suuntaa pysty muuttamaan, mutta yrittäisi edes sen verran, ettei E-liike kokonaan loppuisi. Vai joko meidän on vaihdettava Ykkösbonus-korttimme Osuuskauppa Hämeenmaan vihreisiin kortteihin?

Jää sekin nähtäväksi, minkä kannan Tradekan tuleva edustajisto ottaa, kun melko varmaa on, että jossakin vaiheessa nousee esille myös osuuskunnan muuttaminen virtaviivaisemmaksi osakeyhtiöksi. Vai kysytäänkö kantaa ollenkaan?

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Tarve luokkakantaiseen taisteluun kasvaa

Porvarit ovat pääministeri Matti Vanhasen ja Elinkeinoelämän keskusliiton johdolla vaatimassa, että työläisten lakko-oikeutta rajoitettaisiin. Vastakkainasettelun vastapuolelta voi toisaalta sanoa, että lakko-oikeutta voisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Kun kerran globaalissa maailmassa eletään, niin mikseivät lakotkin voisi olla globaaleja. Tämä tarkoittaisi lähinnä sitä, että kansainvälinen ay-liike ottaisi käyttöön kansainväliset tukilakot. Tosiasia nimittäin on, että luokkakantaisen, taistelulle perustuvan ay-liikkeen tarve ja mahdollisuudet kasvavat kapitalismin kriisin myötä.

Pari viikkoa sitten Suomessa kävi rakennusaloja käsittävän kansainvälisen liiton UITBB:n puheenjohtaja John Sutton, joka sanoi, että vanhat keinot eivät enää tepsi. Kolmikantasopimisella ja konsensuspolitiikalla ei pystytä säilyttämään edes nykyisiä saati parantamaan työläisten asemaa.

Suttonin mielestä Kreikka on hyvä esimerkki siitä, miten työläiset voivat taistella omien etujensa puolesta ylikansallisten yhtiöiden valtaa vastaan. Vaikka paikallinen tilanne vaihtelee, on työelämässä myös globaaleja trendejä. Tämän hetken suurimmat maailmanlaajuiset haasteet liittyvät Suttonin mukaan ennen kaikkea eräänlaiseen piiloyrittäjyyteen ja vierastyövoiman riistoon. Piiloyrittäjyydellä Sutton viittasi siihen, miten työntekijä houkutellaan työllistämään itse itsensä. Näin työnantaja voi ulkoistaa työntekijälle mm. työttömyys- ja eläketurvaa sekä kiertää muita työsuhteen velvoitteita.

”Toinen trendi on alipalkatun vierastyövoiman tuonti esimerkiksi Virosta Suomeen tai Indonesiasta Australiaan. Epätoivoisia työläisiä painostetaan tekemään työtä huonoilla työehdoilla”, sanoi Sutton.

Kun Vanhanen ja EK nyt puhuvat lakko-oikeuden rajoittamisesta, niin yhtä hyvin voisi vastakkainasettelun vastapuolelta todeta, että juuri nyt ei ole sopiva ajankohta irtisanoa ihmisiä, juuri nyt se olisi inhimillisesti katsoen sopimatonta, juuri nyt olisi kohtuutonta lihottaa aasialaisten ja amerikkalaisten ökyrikkaiden eläkeläisten rahapussia.

Tähän asiaan kiinnitti huomiota hämeenlinnalainen Petteri Sihvonen sosiaalidemokraattien Viikko-Hämeessä: ”On kummallista, että irtisanomiset ovat milloin tahansa välttämättömiä ´kokonaisedun nimissä´, mutta lakkoilu on sopivaa vain harvakseltaan, jos koskaan.”

Sihvonen on harkitsemassa eduskuntavaaliehdokkuutta. Saa ainakin minun kannatukseni – ja jos lahtelainen Eero Vainio lähtee ehdokkaaksi, niin sitten meillä olisi Hämeen vaalipiirissä kaksi vasemmistolaista demariehdokasta.

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Juhamatti Aaltonen ei mahdu kymmenen parhaan joukkoon

Lahden jääkiekkopiireissä on kovasti hehkutettu sitä, että Pelicansin Juhamatti Aaltonen (kuva) saavutti SM-liigan runkosarjassa maalikuninkuuden, tasaluvuin Jokerien Jukka Hentusen ja Tapparan Jonas Enlundin kanssa. Aaltonen teki 58 ottelussa yhteensä 28 maalia. Tällä maalimäärällään Aaltonen ei kuitenkaan ole Lahden kaikkien aikojen tilaston kärjessä. Kaudella 1982-83 Erkki Laine teki 41 maalia ja kaudella 1983-84 29 maalia. Kaudella 1980-81 Richard Grenier teki myös 29 maalia.

On myös otettava huomioon ottelumäärät. Kun Laine teki nuo 41 maaliaan, pelattiin SM-liigan runkosarjassa vain 36 ottelua. Laineen ottelukeskiarvo oli 1,14 maalia/ottelu. Aaltosella se oli nyt vain 0,48. Kaikkien aikojen parhaat ottelukeskiarvot Lahdessa:

1,14 (41 maalia, 1982-83) Erkki Laine
0,81 (29 maalia, 1980-81) Richard Grenier
0,78 (29 maalia, 1983-84) Erkki Laine
0,72 (26 maalia, 1976-77) Erkki Laine
0,72 (26 maalia, 1979-80) Markku Hakulinen
0,72 (26 maalia, 1981-82) Markku Hakulinen
0,68 (15 maalia, 1968-69) Lauri Mononen
0,67 (24 maalia, 1978-79) Yrjö Hakulinen
0,64 (28 maalia, 1990-91) Oldrich Valek
0,56 (20 maalia, 1978-79) Markku Hakulinen
0,56 (20 maalia, 1980-81) Olavi Niemenranta
0,52 (25 maalia, 1993-94) Tommy Kiviaho
0,50 (22 maalia, 1990-91) Erkki Laine
0,50 (22 maalia, 1990-91) Erkki Mäkelä
0,48 (28 maalia, 2009-10) Juhamatti Aaltonen

Lahtelaisjoukkueiden kaikkien aikojen mestaruussarja- ja SM-liigatilaston pistepörssissä nousi Kauppila kymmenen parhaan joukkoon. Kärkimiesten listalla sijoituksiaan paransivat Jantunen ja Latvala (suluissa Lahdessa pelatut kaudet):

185 + 124 = 309 (8) Erkki Laine
103 + 185 = 288 (8) Hannu Koskinen
121 + 116 = 237 (9) Harri Toivanen
79 + 147 = 226 (6) Marko Jantunen
83 + 108 = 191 (6) Yrjö Hakulinen

82 + 100 = 182 (5) Tommi Turunen
109 + 72 = 181 (5) Markku Hakulinen
52 + 122 = 174 (8) Jan Latvala
46 + 125 = 171 (11) Toni Koivunen
69 + 101 = 170 (8) Jari Kauppila

Lahden kaikkien aikojen jäähytilastossa Sihvonen vahvisti huonoa asemaansa tilaston kärjessä (suluissa Lahdessa pelatut kaudet):

635 (6) Kari Sihvonen
413 (4) Sami Helenius
358 (4) Leo Komarov
357 (8) Toni Saarinen
334 (8) Jari Kauppila
288 (9) Erik Kakko
283 (10) Harri Nyman
271 (11) Toni Koivunen
228 (7) Jussi-Antti Reimari
250 (7) Jesse Saarinen

Mihin palautan Litti-pinssin?

Entisenä Reippaan miehenä hävettää nykyisen Reippaan toiminta Jari Litmasta kuvaavaa patsasta koskevassa asiassa. Litmanen on Mestarien liiga -tasoa oleva pelaaja (liigan paras maalintekijä 1995-96, maailman kolmanneksi paras jalkapalloilija 1995), mutta nyt aiotaan panna Litmasen patsaan tekijäksi piirisarjatason harrastelija.

Satu Loukkola on kovan tason ammattitaiteilija, jonka luonnokset veistokseksi ovat erinomaisia. Nyt julkisuudessa nähdyt kuvat patsasharrastelija Reijo Huitun kilpailevasta amatöörityöstä ovat karmeita. Luonnossa Huitun pienoisveistoksen nähneeltä alan asiantuntijalta kuulin, että siinä ovat ihmisen eri ruumiinosien mittasuhteetkin vääriä, ja pelaajan asento Hiutun patsaassa on pökkelömäinen.

Kun en muista, keneltä ostin aikoinaan alkuperäisen patsashankkeen tukemiseksi tehdyn pinssin, kysyn jos joku tietää, mihin voin pinssin palauttaa. En halua olla laatikossa olevan pinssin vertaa tekemisissä patsaspelleilyn kanssa.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 18. maaliskuuta 2010

Vuoden paras taidenäyttely Lahdessa

Uskallan näin otsikoida, vaikka vuosi on vasta alussa. Kysymyksessä on hollolalaisen Ismo Pyykön näyttely Lahden historiallisessa museossa. Esillä on Pyykön 30 suurikokoista öljyvärimaalausta käsittävästä Oulanka-sarjasta 18 teosta (enempää ei tiloihin mahtunut), ja niin komeita maisemamaalauksia nämä ovat, että jos paremmaksi aiotaan panna, pitää Lahteen saada tänä vuonna maisemamaalausnäyttely, jossa on esillä Ivan Aivazovskin, Pekka Halosen tai J.M.W. Turnerin teoksia.

Pyyköltä meni Oulangan kansallispuistoa kuvaavan sarjansa tekemiseen 17 vuotta. Pyykkö sanoi näyttelynsä avajaisissa, että realistinen maalaustyyli tekee oikeutta ja on luontevin tapa ilmaista luonnon moni-ilmeisyyttä. – ”Maiseman maalaamisessa ei ole kysymys sen kuvaamisesta, mitä näen, vaan sen ajatuksen ja näkemyksen toteuttamisesta, joka aistivaikutelmien nojalla on minussa työn aikana kehkeytynyt. Koen taiteilijana, että juuri suurikokoisilla maalauksillani voin välittää tehokkaimmin mielestäni Suomen upeimpien erämaamaisemien lumovoiman.”

Pyykön huomattavin julkinen teos on suurikokoinen (620 x 550 cm) seinämaalaus Itä-Häme-talossa Heinolassa. Kun Esan Kirjapaino Oy vuonna 1990 rakennutti uuden toimitalon Heinolaan, hankki Ossi Kivekäs tilaustyön Pyyköltä lehtitalon aulaan. Pyykön iso talvimaalaus on myös Turun nykytaiteen museon kokoelmissa.

Erikoista tämän nyt esillä olevan näyttelyn osalta on, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole noteerannut sitä ollenkaan, vaikka näyttely sentään avattiin jo helmikuun lopulla. Muuten lehti kyllä kahlaa läpi taidemaailmaa – kun joku panee läjään viisi kaljakoria ja viereen lattialle ruskean pökäleen (muovia) ja antaa installaatiolle nimeksi ”Kulutusyhteiskunnan transperointi”, tulee lehteen puolen sivun juttu, iso kuva teoksesta ja taiteilijan syväluotaava haastattelu.

Sattumalta eilisessä lehdessä kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen kirjoitti, millaisilla perusteilla ESS:n kulttuurisivuja täytetään: ”Joka päivä yritetään tehdä juttuja ihmisiä kiinnostavista kulttuuriaiheista ja panna ne esille lehteen mahdollisimman houkuttelevalla tavalla. Ja kun kerran maakuntalehdessä ollaan, niin jonkinmoinen velvollisuus on pitää esillä maakunnallisen kulttuurin tekijöitä.”

Tästä voi päätellä, että ESS:n kulttuuritoimituksen mielestä Ismo Pyykön taide ei kiinnosta ihmisiä. Pyykön hienot maisemamaalaukset ovat kulttuuritoimituksen mielestä niin huonoja, että niistä ei pidä kirjoittaa siitäkään huolimatta, että taiteilija kuuluu maakunnallisen kulttuurin tekijöihin. Edes museon järjestämään tiedotustilaisuuteen ESS ei kuulemma ollut lähettänyt edustajaansa.

Näyttely on avoinna Lahden historiallisessa museossa linja-autoaseman luona 16.5. asti, ti-pe 10-17 ja la-su 11-17.

kari.naskinen@gmail.com